Joulun lopetus

24 - 26.12.2012

Jouluaatto ja joulupäivä menivät ihan samaan malliin, kuin kaikki muutkin päivät. Ei lunta, ei pakkasta eikä jäätä. Pelkkää auringonpaistetta.

Tänään toisena joulupäivänä matkustimme Lissaboniin lapsia vastaan. Junaa jouduimme täällä Cascaisin päässä odottamaan yli puoli tuntia, koska täällä kaikki aikataulut ovat noin aikatauluja ja aikaisempi juna jäi kokonaan tulematta. Mikko kerkisi jo lentoasemalta soittaakin ja huomautti ”olette myöhässä”. Kaiken kaikkiaan aikaa tuohon matkustamiseen meni viisi tuntia vaikka välimatkaa on vain vajaat 50 kilometriä.

Miia ja Mikko eivät viime kesänä omilta kiireiltään kerinneet veneellä käydäkään. Pikainen tutustuminen veneessä ja sen jälkeen menimme satamassa olevaan ravintolaan syömään.

En muista milloin viimeksi kaikki kolme lasta olisivat olleet yhdessä ja yhtä aikaa kanssamme.

Ruokailun jälkeen teimme kävelykierroksen kaupungilla. Kierrätin Miiaa parissa kaupassa ja teimme vain ns. näyteikkuna ostoksia huomista ajatellen.

Lapset olivat heränneet aikaisin ja ennen yhdeksää tuli jo väsymys ja he  siirtyivät vuorotellen  nukkumaan. Taidan itsekin pikku hiljaa siirtyä sänkyyn lukemaan ja valmistautua henkisesti ja fyysisesti viikon shoppailumaratoniin.

Joulun perinteitä, onko niitä?

21 - 23.12.2012

Aika, miten nopeasti se meneekään. Viikko on taas vierähtänyt. Lissabonin matkaa lukuunottamatta tällä viikolla olemme viettäneet aikaa tässä sataman tuntumassa ja veneellä. Markolla on puuhaa riittänyt erilaisten korjausoperaatioiden parissa. Minä olen vieressä kysellyt ”tyhmiä” , ottanut veneen kannella aurinkoa, lukenut pari kirjaa ja kävellyt kaupungilla. Matkalaukun täytettä on kerääntynyt ihan kiitettävästi vaatteita, kenkiä ja koruja.  Kaikkea mitä nainen tarvitsee.

Huomenna on jouluaatto. Täällä se on lähes normaali päivä. Kaupatkin ovat auki iltamyöhään.

Joulupäivänä on täällä vastaavasti kaikki kiinni ja silloin juhlitaan joulua. Tuohon kaupungin kupeeseen on ilmestynyt iso teltta missä lukee Cascais Natal. Teltassa myydään Portugalin joulueväitä makkaroita, kuivattua lihaa, juustoja ja punaviiniä sitä täällä on ja maksaa saman verran kuin meillä tölkki maitoa.

Lanttulaatikkoa ja joulutorttuja täällä ei ole vastaan tullut. Taitavat olla meidän perheessä kaksi jouluherkkuja mitä sieltä koti Suomesta kaipaamme. Jouluperinteet meillä ovat vähissä tai niitä ei taida olla ollenkaan. Joululahjojakaan meillä ei ole ollut tapana ostaa toisillemme.

Minulla tämä on ensimmäinen joulu, kun vietän sen ulkomailla. Tästähän voisi ottaa vaikka tavan jos siitä muodostuisi meillekin ns. jouluperinne.

Näillä mennään nyt täällä :)

Lissabonin retki

20.12.2012

Tänään suunnistimme junalla kohti Lissabonia. Ajatuksena oli vähän tutustua reittiin, kun ensi viikolla lapset saapuvat tänne Cascaisiin lomalle ja silloin olisi tarkoitus mennä heitä lentokentälle vastaan.

Matkaseurana meillä oli Aapo koira  näin Marko varmisti, että jokainen kauppakeskus ja  ravintola ulkokuppioloita  lukuunottamatta jää väliin. Kaupunkikävelynkin hän oli asettanut sellaisin maamerkein, että varmuuden vuoksi Vuittonin liike kierrettiin kaukaa. Yritin olla valppaana ja pistin merkille jokaisen muun mielenkiintoisen liikkeen, koska Miian kanssa palaan vielä Lissaboniin shoppailukierrokselle. Eiköhän tuo kaivelemaan jäänyt Vuittonkin silloin tarvittaessa löydy.

Arkkitehtuuri Lissabonissa on huomattavasti hienompaa ja vanhempaa mitä meillä Suomessa on. Toisaalta kaupungin hienostoalueen ja laita kaupungin välillä ero on aika hurja. Matkailu avartaa...

 Ei vaan meillä Helsingissä olen tämän näköisiä rakennuksia.

Pyykkiä oli kuivamassa lähes jokaisen talon ulkopuolella. En tiedä en ehkä kasareitani kuivattaisi Tikkurilassa Ravintola Lafkan ikkunan yläpuolella.

Näissä vuokrahuoneistoissa ilmastointi on näköjään säädetty täysille.

Aapolle tuli jano. Onneksi löytyi puisto missä oli suihkulähde. Toi narunpäässä oleva mies on yksi Portugalissa majaileva merimies.

Jouluvalmisteluja

19.12.2012

Aamulla oli synkkää ja harmaata. Päätimme siirtää Lissabonin matkaa huomiselle, koska silloin säätiedotuksen mukaan olisi aurinkoista.

Jäimme siis veneelle ja teimme joulusiivouksen. Pesimme veneen kannen ja Marko siinä sivussa suoritti veneessämme joulukoristelut.

Jään odottamaan milloin on vuorossa jouluruokien valmistelu.

Mä osaan käyttää sähkövinssiä

17 - 18.12.2012

Pari päivää on taas lomailtu. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin vain pari tuntia.

Välillä oli niin kuuma, että oli pakko mennä ulos jäähylle. Siinä samalla seurasin miten vesi taas lensi aallonmurtajan yli. On se vaan niin hieno näky.

Maanantaiaamu valkeni, päivä meni normaali kauppareissun merkeissä ja lopun aikaa vietin täällä veneellä. Lähinnä sekaisessa olotilassa huonosti nukutun yön johdosta.

Illalla sain erävoiton, kun vihdoinkin Samsungin puhelimen asetukset tulivat kuntoon.

Tänään tiistaina olen viettänyt koko päivän täällä veneessä. Ulkona on ollut niin lämmin, että päivän lorvalin tuossa veneen kannella ja paistattelin päivää. Tosin iltapäivällä saimme tietää, että laiturille johtavan oven sähkölukko oli rikki eli ei täältä mihinkään olisi päässytkään.  Etelämaalaiseen tyyliin paikallisella vartiointiliikkeellä ei ollut kiirettä sen korjauksen kanssa.

Päivän aikana sain opastusta kuinka sähkövinssi toimii. Miehen ja naisen logiikka kun yhdistettiin, homma toimi hyvin. Käytiin siinä välillä hieman kiivas sanaista keskustelua, kun köysien solmujen aukaisu kesti kuulemma liian kauan. 

Tonne mä sain  mieheni hinattua. Tossa pussissa on mukana eväät pullo Coca cola zeroa ja pari levyä suklaata :)

Oppitunnin jälkeen pääsimme tositoimiin. Hinasin sähkövinssillä Markon mastoon tarkastamaan mikä siellä on tilanne ja samalla hän  suoritti mastossa pari korjausta. Alaskin tultiin mallikkaasti ilman mitään dramatiikkaa.

Huomenna meillä olisi tarkoitus lähteä junalla Lissaboniin.

Minä, Berlusconi ja ruoka

14. - 16.12.2012

Silvio Berlusconi tässä taannoin Suomen vierailullaan arvosteli, kuinka huonoa on suomalainen ruoka. Olikohan hän mahtanut ennen sitä vierailla täällä Portugalissa?

Täällä torilla on myynnissä kokonaisia sikoja mitkä ovat  ilmeisesti savustettuja. Ostettaessa siasta leikataan haluttu pala ja mukaan tulee kaupanpäälle se karmivan näköinen  sian nahka, tämä herkku  kääritään kauniisti voipaperin näköiseen kääreeseen. Tiskillä sen vieressä on myynnissä minun mielestäni perunalastuja. En tiedä kuuluuko niitä syödään yhdessä?  Lisäksi myynnissä on metritolkulla erinäköisiä upporasvassa paistettuja ”jotakin” en osaa sanoa ovatko ne suolaisia vai makeita herkkuja.

Tässä sellainen savustetun näköinen sika, Aaposta aika kiva.

Tuhon rannan tuntumaan on ilmaantunut sellainen jenkkimallinen myyntikoju missä myydään jos jonkin näköisiä rasvassa paistettuja herkkuja. Kävellessäni siitä tein euron satsauksen ja sain noin 30 cm pitkän sokerissa ja kanelissa pyöritetyn imelän ”pötkön” .  Se maistui kyllä ihan hyvältä. Luojan kiitos, ettei siinä ollut yhtään kaloreita.

Kauppojen pulla osastot ovat uskomattomia, niiden ohittaminen on kieltämättä välillä ollut tuskainen suoritus. Nyt onneksi alkaa jo tottua ja turtua niihin ja olen todennut, ettei minun ole ihan pakko kaikkia maistaa. Alku loman sokerihumala alkaa ilmeisesti pikku hiljaa hellittää.

Onneksi meillä siellä kotona on kaalikääryleet, poronkäristys ja maksalaatikko. Italialaisesta ruuasta vielä sen verran, että enhän minä hyvää pastaa ja parmankinkkua mihinkään vaihtaisi.

Kirjoittaessani tätä tällä on sunnuntai iltapäivä ja ulkona tullee taas ihan kunnolla. Tässä satama-alueella mereltä tulevat mainingit lyövät noihin aallonmurtajiin niin kovaa, että välillä kuulostaa siltä, että ampuiko joku jossakin.

Tuossa kuvassa näkymää miten vesi lentää tuolla aallomurtajan takana.

Lomani alkaa olla puoli välissä. Alun aikaeron ja uuden elämäntyylin totuttelu alkaa olla jo rutiinia.

Olemisen sietämätön keveys

12. - 13.12.2012

Eilinen keskiviikkopäivä oli ja meni. Miia sai ajokortin ja Mikko lopetti työharjoittelun ja suoritti näyttökokeen Tallinnassa. Siinä kaikki oleellinen mitä tulee mieleen.

  

Sanotaan, että torstai on toivoa täynnä. Päivä valkeni aurinkoisena ja päivän aikana lämpötila nousi auringossa yli 20 asteeseen. Kävelin tuolla rannalla ja katselin, kun mainigit rantautuivat, näky oli hieno ja sitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Harmi, kun valokuvaan ei saa sitä näkyä sellaisena miltä se oikeasti näyttää. Kävellessäni mietin lausetta ”olemisen sietämätön keveys”.

Yritin pilkkoa ja palastella tuota lausetta ja sen sanomaa. En tiedä oikein mihin tulokseen tulin.

Onko se olemisen keveys oikeesti niin sietämätöntä J

Mietin siinä ohella omaa joutenoloani, kukaan ei ole käskemässä, ei kysymässä voi vain olla ja mennä ihan juuri sinne minne tykkää ja tahtoo. Tunne ja tila  on mahtava ja samalla hirvittävän ristiriitainen. Voi tätä ihmisen mieltä.

Markon nenä on tämän aurinkoisen päivän ollut veneen sähkökaapissa. Joku edeltävä sähkömies on vissiin kytkenyt leivänpaahtimen ja keulapotkurin saamaan ”johtoon”. Täydellisesti ymmärretty mitä Marko tänään touhusi. Että, minä olenkin etevä noissa sähköhommissa.

Ulkona on sus pimeetä ja tuuli riehuu aika napakasti. Ensi yönä on luvassa köysien ja vaijerien duetto. Parasta mennä nukkumaan vasta, kun on niin väsynyt ettei siinä, enää mitkään kolinat haittaa. Säätiedotuksen mukaan huomenna on tiedossa sadepäivä.

Muutama valokuva kävelyretkeltä.

Kartturina Portugalissa

10. – 11.12.2012

Maanantai aamuksi meille oli tulossa vuokra-auto. Tarkoituksemme oli lähteä ajamaan vajaan kahdensadan kilometrin päähän Nazarettiin missä sijaitsee telakka ja vierasvenesatama.

Marko oli muutama viikko sitten jo tutustunut tuohon satamaan ja tiesi, että siellä nostetaan veneitä telakalle korjaustöitä varten. Markolla on ollut ajatuksena, että meidän vene nostetaan pukeille ja maalataan uudelleen täällä Portugalissa ja tämä kyseinen telakka saattaisi olla sopiva vaihtoehto.

Matka tuonne satamaan kesti useamman tunnin ajelimme pitkin, poikin Portugalin rannikkoa ja vuoristoa kohti määränpäätämme. Matkalla oli taloja, jos jonkin näköisiä, kokoisia ja mitä kummallisemman värisiä. Siinä olisi Suomalaisen julkisivulautakunnan setällä tai tätillä ollut monta sanaa sanottavana, kun vaalean punaisen talon vieressä oli vihreä talo ja seuraava talo oli lila. Tämä jatkui ja toistui, lisäksi ihmettelin, kun oli jumalattoman hienoja taloja  sekä pihoja ja vieressä oli naapurin talo mille kukaan ei ollut tehnyt mitään sitten ensimmäisen maailman sodan.

Mitähän se hienon talon asukas mahtaa ajatella?

Matkalla oli myös useita pieniä kyliä. Jokaisessa kylässä oli kauppa, baari ja oma kirkko. Onkohan tässä joku joskus ajatellut, että ihminen pärjää hyvin, kun hengen ja ruumiin ravinto lähellä.

Cascain yksi kirkko on valaistunut

Nazaretin rannalta löytyi kahvila missä joimme kahvit ja siellä törmäsin matkani aikana ensimmäisiin suomalaisiin. Vaihdoimme pari sanaa ja jatkoimme matkaa.

Saavuimme telakalle paikkaan missä Vuittonin laukku ja korkokengät olivat täysin väärävalinta.

Ruskettuneita Portugalilaisia telakkajätkiä sekä  ne lukuisat kulkukoiria olivat minulle hiukan liikaa.

Marko meni menojaan etsimään paikan pomoa ja jätti minut Aapon kanssa kävelylle. Kävelyretkellä yksi kulkukoira hyppäsi päälleni,  auto alkoi seurata minua siellä telakan reunamilla huh huh…siinä meinasi tulla itku.

Telakkareissu saatiin päätökseen ja veneen nostoaikataulu sovittua. Paluumatka veneelle alkakoon.

Alku matka oli vielä valoisaa ja aurinko alkoi laskea. Pimeä tuli ja kartturilla oli kevyttä haastetta.

Hukassa oli oikea ja vasen, koska aina ei voi ymmärtää mihin suuntaan pitää kääntyä…

Kuljettaja oli välillä hieman kireä ja ihmetteli naisen logiikkaa. Lupasi hommata seuraavaa matkaa varten minulle barbinuken minkä istuttaa sen kartan päälle nenä menosuuntaan.

Mutta perille päästiin!

Tänään tiistaina kävelin edes takaisin tuossa laiturilla ja seurasin mm. Markon veneen pesua. Illan suussa kävin täydentämässä matkalaukkuani. Mukava päivä näinkin.

Viikonlopun tunnelmaa

8. –  9.12.2012

Viikonloppu on vierähtänyt sunnuntain alkuillan puolelle. Lauantaina täällä oli harmaa ja sumuinen päivä. Tänään sunnuntaina aurinko on taas näyttäytynyt ja auringossa on ollut mukavan lämmin. Nyt alkaa ilta hämärtää ja kylmyys hiipii sisälle.

Lauantaina luuhailin kaupungilla pariin otteeseen mitään ei sieltä vielä mukaan tarttunut. Tänään aamupäiväkävelyllä piti sitten mennä noutamaan ne Huntterin kumisaappaat. Etten vaan jää ilman.

Eli siitä se alkaa pikku hiljaa matkalaukkuni täyttymään.

Tämä kapteeni on uskollisesti vartioinut alustaan tässä satamassa tai sitten hän vartioi, että tämä ei merenneito karkaa omille teilleen.

Paikallista taidetta, tuossa rannalla hiekkataideteos on jo toinen meidän täällä olon aikana. Jännittävää, vaikka on ollut koviakin vesisateita teos säilyy lehes täydellisenä.

Marko on viikonlopun aikana tarkastanut purjeiden kuntoa. Sovittanut päälleen ”vanhoja” sukellusvehkeitä ja kävi hän  tuolla meressä niitä testaamassakin. Samalla siinä tutki keulapotkuriakin, ehkäpä se oli juuri tarkoitus miksi ne sukellusvehkeet tuolta kaivettiin esiin.

Joskus ”sata” vuotta sitten minäkin kävin sukelluskurssia ja kesken se sitten jäi, kun menin vaivasenluun leikkaukseen eikä sen jälkeen ilmeisesti ole tullut sopivaa hetkeä, että olisin kurssin jatkanut loppuun. Olisihan se kiva mennä tuonne meren ”pohjaan” katsomaan minkälaista elämää siellä vietetään. Odottelen tässä vielä tovin, että saamme tämän veneen siirrettyä tuonne välimeren puolelle jos siellä ottaisi ja toteuttaisi tuon haaveeni.

Illalla olisi tarkoitus mennä kaupungille katsomaan, kun sinne on pikku hiljaa ilmestynyt joulukatuja, jouluvaloja ja muita jouluhärpäkkeitä miltä kaikki tuo näyttää pimeässä.

Porot on täällä vähän erinäköisiä mihin olemme tottuneet.

Täällä Portugalissa ilmeisesti joulun vakio ruoka on kuivattu Norjalainen lohi. Sitä myydään kauppojen ruokaosastoille ja voi herran jumala sitä hajua. Vaikka lohta syönkin ja siitä tykkään, jotenkin hirvittäisi mennä sitä ostamaan.

Normipäivä

Tänään olen pariin otteeseen tehnyt kaupunkikierroksen. Jouluhärpäkkeitä sinne ilmaantuu kovaa vauhtia. Kaupoissakin on niin kiire joulutavaroiden asetteluissa, että kassalle kerttyy jonoja, kun  myyjät ovat teillä tietämättömillä.

Tänä  vuonna "meilläkin" voi katsella
joulutähtiä ja mikä parasta mun ei tarvi muistaa
kastella niitä.

Nyt se Jessus taas synty ja taas on kohta
kaikki pantu verolle.












Kaupoissa on kaikkea kivaa ja äärimmäisen tarpeellista, mitkä ihan väkisin on pakko ostaa. Lisäksi olen tutustunut muutamaan liikkeeseen mihin menen vielä sijoittamaan osan olemassa olevasta varallisuudestani ja ne Hunterin kumisaappaat huutavat minua tuolla muutaman kilometrin päässä. Noh, kyllä minä vielä reippaana tyttönä sinne kävelen ja ostan niille uuden kodin.

Ravintolassa syönnit ovat tähän mennessä jääneet lähes olemattomiin, koska mieheni on ilmeisesti saanut jonkinmoisen makuhermoihin vaikuttavan tällin ja on halunnut, että kokkaan meille täällä veneessä.

Kahvinkeitto on  minulta kuitenkin lähes kokonaan ulkoistettu.

Sadetta pidellen

5.12.2012

Jostain syystä tänään täällä satama-alueella ei wlan toiminut, kuin aamupäivän aikana. Joka aiheutti lähes paniikinomaisen olon.

Aamupäivä meni pyykkihommissa ja jotenkin siinä edestakaisin kävellessäni sain polven niin kipeäksi, että loppu päivä menikin pelkän valituksen parissa. Neljän maissa kävin päiväunille ja siinä sitten olin tovin välillä hereillä ja taas nukuin. Menihän se päivä noinkin, ilman wlania.

Nimimerkki en ole nettiriippuvainen.

Tuohon väliin mahtui ”jännittävä” veneretki suurella huvipurrella nimeltä Fiona, millä haimme sataman tankkauspaikalta dieseliä. Fiona on veneemme perässä roikkuva kumivene, mikä laskettiin alas odottamaan poikia, jotka tulevat tänne joululoman viettoon. Saavat sitten rällätä sillä ja hakea lisää sitä dieseliä. Olemme luonnollisesti valveutuneina vanhempina tarkastaneet, että lähellä ei ole baaria mihin Mikko pääsisi poikkeamaan ja jättäisi Villen tankkauspaikalle suorittamaan operaation apunaan viittomakieli ja muut kansainväliset käsimerkit.

6.12.2012

Nyt on nukuttu, lähes kellon ympäri. Tänään vietetään Suomen itsenäisyysjuhlaa, monesko sitten lie. Meilläkin suomen lippu liehuu tuolle veneen perässä ja muistuttaa ”Olen Suomalainen”.

Päivä täällä on ollut sateinen. Vettä tulee niin paljon, että en ole nenääni aamupäivän jälkeen viitsinyt tuonne ulos työntää. Tuultakin on sen verran navakasti, että vene heiluu ja vaijerit kolisee.

Onneksi sisällä on lämmin.

Radio pauhaa ja telkkarissa kuvat pyörii. Telkkarissa on nättiä kuvia, mutta sanaakaan en ymmärrä mitä tahtovat siellä toimittaa. Olenkin miettinyt kuinka kauan täällä pitäisi olla ja asustaa, että tuota kieltä oppisi ymmärtämään ja puhumaan.

Nyt tämä on tässä suihkun kautta sänkyyn ja mukaani otan Kari Enqvistin ”kuolema kirjan”.

Toisen lomaviikon alkua

4.12.2012

Aamu valkeni sateisena. Rohkeasti lähdimme kuitenkin aamukävelylle ja saimme kevyen sadekuuron niskaamme. Suurimman sateen ajaksi siirryimme kahvilan katetulle terassille aamukahville. Ruuhkaa siellä ei ollut. Saatoin Markon ja Aapon veneelle ja itse lähdin ns. kalanruuaksi.

Olin nähnyt paikallisessa kauppakeskuksessa jalkahoitolan mitä oli ihan pakko mennä testaamaan.

Muutamia kuvia satamasta ja sen ympäristöstä sateen sattuessa ja auringon paistaessa.

Perinteinen iltachattailu paikallisessa nettikahvilassa on taas suoritettu. Ravintolassa paikallinen työntekijä huomasi, että rahapussissani on Eestin rahoja. Haltijoissaan niistä hän halusi vaihtaa kaikki mitä minulta löysi ja lyhyellä vironkielellä opetin hänelle viroksi mitä on kiitos. Näin kansainvälistä tällä kaikki on :)

Kuinka tottua vuorovesiin yöllä

3.12.2012

Viime yö oli ns. liskojen yö. Vuorovesi aiheutti, että vene heilui ja  köysien natina "ärsytti" uni oli katkonaista. Aamuyöstä siirryin sohvalle nukkumaan. Sohva ei ole siitä leveimmästä päästä, joten siinäkin nukkuminen oli kevyen hankalaa. Onneksi aamu valkeni aurinkoisena ja astuttiin taas uuteen päivään.

Tänään olen tepastellut lähialueen kaupoissa ja katsellut jo hyvissäajoin muutamia tuliaisia mitä aijoin täältä ostaa. Tunnustan, että lomalla hoidin myös pari työasiaakin, mutta ihan vaan nopeesti.

Markolla on päivä vierähtänyt ns. köysioperaation merkeissä eli uusia köysiä odotellessa.... Uudet köydet ovat paikallaan ja nyt jäädään odottamaan kuinka ne tosipaikan tullen toimivat. Aapo makailee laiturilla ja vuoroin veneessä. Tosin välillä kaveri karkailee, koska naapurissa on ilmeisesti naisia.

Tänään päivällä auringossa oli yli 20 astetta lämmintä ja ihana t-paitakeli. Tovin lueskelin tuossa veneen kannella "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat"  teosta, kirjavalinta saattaa kuulostaa tyyliini ehkä hieman erikoiselta, mutta mieheni kirjastossa valinnan varaa ei juurikaan ole :)

Aurinko alkaa laskea täällä neljän ja viiden välillä jolloin lämpötila laskee ja tulee ns. vilu. Kyllä täälläkin villapaita ja villasukat ovat tarpeen.

Valokuvat jäävät nyt väliin, koska jostain syystä kännykästäni ei kuvat siirry mihinkään.

Syntymäpäivä vol2

2.12.2012

Aamukahvit normitapaan italialaisen pullan kera.

Eilen oli tutkittu säätietoja ja luvassa oli kaunis sekä lämmin päivä. Päätimme pakata eväät matkaan ja lähdettiin kävelemään rantatietä kohti tuntematonta.

Tien nimeä eivät  nämä Portugalilaiset olleet osanneet kirjoittaa oikein.

Kahviloissa oli aamupäivän aikana hiljaista, mutta onneksi meillä oli omat eväät. Aapokin oli sen verran kohtelias, että antoi vieraan koiran juoda ensin.

Välillä meren rannalla vesi oli rauhallinen ja  tyyni, toisella kertaa vesi lensi ja meri keskusteli kovalla äänellä.

Tulomatkalla oli ihan pakko napata kuva tästä ikkunasta. Tänne joutuu vielä palaamaan. Veikkaanpa, että kotimatkalla matkalaukustani voi bongata Hunterin kumisaappaat.

Kävelyretki kesti reilut viisi tuntia, sen jälkeen molempien polvet, lonkat ja selkä huusivat hoosiannaa. Veneessä odotti nakkikeitto, mikä maistuikin  hyvältä tuon reippailu session jälkeen. Ruokailun jälkeen oli päiväunien aika.

Viikko lomastani on takana ja vielä monta viikkoa edessä.

Portugali, Cascais

28. – 29.11.2012

Eilen saavuimme tänne Cascaisin satamaan. Satama on ihan erilainen, kuin edellinen satama mikä lähinnä muistutti Vuosaaren telakkaa ja sen satamaa.

Nopealla silmäyksellä täällä Cascaissa on kaikki. Pitkät hiekkarannat, kaunista ja mikä parasta lämmin sellainen normi suomen kesä lämpötila alle 20 astetta.

Univelat on nukuttu pois, kaupungilla on kävelty ja kierrelty. Kaikki tärkeimmät on löydetty ruokakauppa mistä saa ihan kaikkea, vaatekaupat ja kenkäkaupat. Markon vaatevarastoa on ensi hätään täydennetty, minä olen lähinnä vain seurannut sivusta ja aluksi tutkinut mitä löytyy.. Odottaen oikeaa isku hetkeä.

Tässä muutamia kuvia Cascaisin kaupungin kupeesta

30.11.2012

Syntymäpäiväni valkeni jumalattoman tuulen ja sateen syleilyssä. Puolipäivää meni, kun taistelin suomalaisten puhelinyhtiöiden kanssa, kun minun ja Miian iphonen sim-kortit oli lukittu. Tästä seurasi hirveä show ja hermojen menetys. Itse marssin paikalliseen puhelinliikkeeseen ja ostin uuden älykkään älypuhelimen, jonka kanssa nyt opettelen elämään. Miiakin sai vara puhelimen toimimaan. Nykyisin, kun puhelin on ihan jotain muuta kuin puhumista varten.

Päivä meni lähes kokonaan veneessä, koska vettä satoi siinä määrin, ettei ulos juurikaan tehnyt mieli. Marko suoritti pakolliset Aapon ”pissa reissut” nopein juoksuaskelein.

Syntymäpäivän aamukahvit

1.12.2012

Joulukuun ensimmäinen päivä valkeni kauniissa aurinkoisessa säässä. Tuuli tosin oli sen verran navakkaa, että villapaita ja takki olivat tarpeen.

Päivä on taas jotenkin mennyt erilaisten epämääräisten puuhastelujen merkeissä. Illalla menemme taas paikalliseen nettikahvilaan ”läppärit” kainalossa, koska täällä veneessä wlan toimii omaan rauhalliseen etelänmaalaiseen tyyliinsä..

Parin ensimmäisen lomapäivän tunnelmia

26.11.2012

Melkein jo koneessa

25.11.2012

Töissä kävin tänään hoitamassa  viimeiset työt ennen lomaa alta pois ja ohjeistin muita parin rästihomman kanssa kuinka niitä tulee jatkaa. Eiköhän sielläkin ole hommat nyt hallinnassa ja oven voin pistää turvallisin mielin kiinni reiluksi kuukaudeksi.

Kynnet on lyhennetty, chilitonnikalat ja suklaalevyt ostettu. Koneeseen osti pari lehteä, että olisi jotain tekemistä, koska tuskin siellä osaan nukkua.

Matkalaukut on pakattu ja ne on niin täynnä, että vetoketjut ovat kovilla. Toivottavasti ei tule enää mitään tarvetta avata niitä.

Marina lupasi illalla vielä tulla kaffeelle. Vaihdetaan siinä vielä kuulumiset ennen lähtö. Muuten loppu illan ja yön vietän tässä sohvalla. Nukkumaan ensi yönä ei kannata mennä, koska kentälle lähto kotoa on noin kello kolme ja kone lähtee kello 5.40 ja saapuu Portugallin 8.30 paikallista aikaa eli meidän aikaa 10.30.

Portugalissa en ole koskaan käynyt. Jännittävää nähdä millainen maa se on mitä siellä on ja miltä se näyttää omin silmin katsottuna. Ihanaa nähdä Marko ja  päästä pitkästä aikaa hänen viereensä nukkumaan.

Matkavalmisteluja

21.11.2012

Tänään on meidän Miian 20-vuotis syntymäpäivä. Niin ne on senkin likat teinivuodet nyt taakse jäänyttä elämää. Elämä edessa ja kaikki kortit kädessä.

Minulla kaksi työpäivää ja sen jälkeen alkaa pitkä loma. Lauantaina pitää vielä hankkia Markolle chilitonnikalaa, jotain muuta yllätystä ja Aapolle matolääkkeet.

Tällä hetkellä pakattu matkalukku näyttää tältä. Eli eipä siihen paljon minun tavaroitani mukaan mahdu.
No tässä on se hyvä puoli, että tulomatkalla laukkuun mahtuu kaikki ne uudet kengät, vaatteet ja laukut mitä sieltä Portugalista saattaa löytyä (:

Lokakuun loppun tunnelmia

27.10.2012

Eilen rantauduin taas tänne Suomeen ja Tikkurilan kotiin. Nyt tuntuu hyvältä ja ihanalta olla täällä. Kaikkien omien tavaroiden keskellä. Ulkona on kirpsakka pakkaskeli. Kaikki lehdet ovat puista pudonneet, auton ikkunat ovat jäässä ja tien pinnat ovat kuurassa sekä aavistuksen jäässä. Äskeisellä kauppareissulla totesin, että pakko se on talvitakkikin kaivaa ja siirtyä talviseen vaatetukseen.

Ensi viikolla yritän viettää kolme päivää Suomessa töissä ja silmäillä miten täällä on saatu asiat järjestykseen ja hallintaan uuden tulevan pomon avustuksella. Enää nelisen viikkoa ja minä suunnistan 1,5 kuukaudeksi lomalle ennen sitä pitäisi saada kaikki työasiat reilaan. Tällä hetkellä kaikki asiat näyttävät sen suhteen hyvältä.

Huomenna sunnuntaina ihmiset suunnistavat äänestyskopeille ja jäännityksellä seuraan millainen jytky nyt tulee. Kuka kerää äänet ja miten valtuustopaikat jaetaan.

Viime syksyinen sienestyskaveri, joka viettää nyt syksyä Espanjan auringon alla.

Tässä ja nyt

9.10.2012

Ihana loma Brunsbüttelissa taakse jäänyttä taikaa. Arki, työt ja monta monituista muuttujaa on sen jälkeen tullut eteen.

Tällä hetkellä olen väsynyt ja uupunut. En olisi saattanut uskoa miten haastavaa on ottaa käyttöön sähköinen taloushallinto-ohjelma sen tuhannet muuttuvat polut ja tiedostot samaan aikaan kun Viron toimistolle kotiutuu kaksi uutta työntekijää.

Näillä nyt mennään eteenpäin ja katsotaan kohti tulevaa.

Brunsbüttel kutsuu

28.9.2012

Eilen Marko soitti ja ilmoitti, että tuulet ovat sitä luokkaa, että heidän matkansa jatkuu vasta ensi viikon alkupuoliskolla. Aki lähti pyörähtämään Teneriffalla ja Marko jäi Brunsbüttelin vierasvenesatamaan Aapon kanssa.

Minä pistin suunnitelmat uusiksi. Kyllike lähtee maanantai iltana Tallinnaan uusien työntekijöiden kanssa pariksi päiväksi ja minä tilasin lentoliput Hampuriin. Aamulla lähtee lentokone ja lähden ensimmäistä kertaa ulkomaan matkalle yksin (Tallinnaa ei lasketa). Pikkasen hirvittää miten suunnistan Hampurista tuonne Brunsbütteliin. Varsinkin, kun minun suuntavaistoni ei ole paras mahdollinen.

Kiva nähdä Markoa ja viettää hänen kanssaan muutama päivä. Tiistaina illalla palaan takaisin kotiin Tikkurilaan ja keskviikkona on lentävä lähtö Tallinnaan katsomaan miten siellä uusilla työntekijöillä on alku sujunut.

Täällä olen huomenna.

Syyskuun ajatuksia

26.9.2012

Viikonloppu meni Miian luona. Siivottiin turhia tavaroita pois ja sisustettiin Miian kotia uuteen uskoon.
Saimme aikaan kauniin lopputuloksen.

Maailman matkaajat seilaavat Kielin kanavalla. Ongelmittakaan ei ole selvitty purjeita reipeilee
Ruotissa, Saksassa ja seuraavaksi varmaan Ranskassa.

Mitä omaan olooni tällä hetkellä tulee, kärvistelen täällä koti Suomessa ja mietin miten saisin ajatukseni kasaan ja positiivisen nosteen itseeni. Yritän takoa itselleni lausetta "kaikki on minusta itsestäni kiinni" ja
poden ikävää. Ikävälle ei kuitenkaan pidä antaa ylivaltaa.

Muutoksen tuulet

15.9.2012

Syyskuu on taittunut puoleen väliin. Alku viikosta kuusi vuotta kestänyt riita-asia saatiin päätökseen. Tuntuu hyvältä, että nyt senkin asian ja ne ihmiset voi nyt  unohtaa ja jättää omaan arvoonsa.
Tiistaina purjeveneemme D.O.M ja sen miehistö Marko, Aki ja Aapo irtautuivat Kotkan Sapokan laiturista kohti uutta kesää. Mieleni on haikea ja  hieman sekavakin en osaa vielä käsitellä tätä uutta ja erilaista tilannetta elämässäni.

Viikko on vierähtänyt monen muuttujan merkeissä.

Hetki sitten Marko soitti ja kertoi, että tuulet ovat sen suuntaiset, että matka jatkuu Gotlannista kohti Kielin kanavaa. Miehistön matka merellä ja kotona jatkuu.