Tuparit

Tilitoimisto Humberg Oy

Tilitoimiston Chef

Heinon tukusta kärryllinen tavaraa

Ruokapuoli oli täydellistä, siitä kiitos ihanalle kokille <3

Tilitoimiston loistava henkilökunta.

Sara, Heidi, Tuija, Timo, Katja, Satu, Anna ja Kyllike. Kuvasta puuttuu Heli influnessa kaatoi hänet juuri ennen juhlia.

Lämmin kiitos kaikille vieraille. Osa meistä jaksoi juhlia aina aamu tunneille saakka.

Marraskuu vaihtui joulukuuhun

Vuoden viimeinen kuukausi on polkaistu alkuun. Joulukalenterin ensimmäiset luukut on avattu ja adventtikynttilä on sytytetty. Oikeesti kaikki minun kaverit tietävät, että minulla ei ole joulukalenteria ja kynttilöitä en polta. Mutta, ois voinut olla.

Pari tonttua "männä" vuosilta

Marraskuun viimeiset päivät menivät tilitoimiston muuttopuuhissa. Vanha toimisto Vantaan Tikkurilassa on loppusiivousta ja pientä remonttia vaille luovutuskunnossa. Uudella toimistolla mapit ovat jo löytäneet omat uudet paikkansa ja työt on päästy aloittamaan.  Loput kalusteet saapuvat ensi viikolla. Sen jälkeen voikin alkaa suunnitella tupareita :)

Eilen oli se joka vuotinen "vanhentumispäivä". Syntymäpäivä meni rauhallisesti ilman mitään riekkumisia.

Poikkeus kaikkiin edellisiin vuosiin oli, että rakas mieheni oli omin pikku kätösin tehnyt minulle synttärikortin.

Eipä uskoisi aina, että elämme 2000-lukua!

Ennen oli suo, kuokka ja Jussi. Aamuyöllä Jussi heräsi otti kuokan ja siirtyi suolle. Raivasi suota, että pääsisi mahdollisimman pian  viljelemään ja tätä kautta Jussin perhe saisi leipää ja läskiä pöytään. Ei auttanut lakkoilla, koska "yksin oli yritettävä" ja töitä oli tehtävä. Mielestäni tuo on varsin yksikertainen ja selkeä kuvio. Ei siinä tarvittu lakkoja eikä työnseisauksia.

Niskavuoren Aaren kunniaan, eikä pidä Ilonaakaan unohtaa. 

Sodan tiimelyksessä  keksittiin ay-liike ja sisko lähti sahalle töihin.  Tässä yhteydessä työnantajasta tuli kapitalisti sika joka vain riistää työntekijöiltä vapaa-aikaa ja maksaa tuosta riistosta surkeaa palkkaa. Kahvipöytään tuli uusi puheenaihe "saavutetut edut" ja luonnollisesti kaikista niistä saavutetuista eduista haluttiin tuplapalkka, se kuului automaattisesti jokaiselle siskolle ja sen työkaverille. Koska kapitalistisika työnantajakin on saavuttanut edut hän istuu kaiket illat kotona konjakkilasi kädessä, sikari huulilla ja kylpee seteleissä. Todellisuudessa sahanomistaja vietti illat ja yöt sahalla pienessä toimistokopperossa laskien miten saisi maksettua palkat, vakuutukset, verot ja muut laskut. Kotona oli vaimo ja kuusi lasta mitkä odottivat isää ja puolisoa kotiin. Tämä sama kuvio jatkui vuodesta toiseen. Lapset kasvoivat ja vaimo "rupsahti".

Nyt Suomi rypee suossa, vienti tökki, valtion yhtiöt  joutuvat myyntiin ja suuret yritykset lomauttavat tai ainakin aloittavat yt-neuvottelut. Siinä sivussa pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät valtaosan Suomalaisista. Meille voi jakaa  lisää prosentteja, joilla me avustamme lisää valtiota ja ay-liikettä on mitä jakaa niin voi  Finnair, AKT ja Paperiliitto lakkoilla vähän vaikka pidempäänkin.

Nyt 2000-luvulla meillä on Perussuomalaiset, Euroopan unioni ja voimme vapaasti matkustaa Eu:n alueella. Tätä listaa voisin jatkaa lähes loputtomiin. Niin paljon hyvää ja niin paljon huonoa monen mielestä. Minä odotan, koska meille tulee uusi "Iiro Viinanen"  ottaen ohjat käsiinsa  ja vie meidät eteenpäin,  kohti perempaa Eurooppaa.

Ennen tuota joudun jännittämään mitä tapahtuu meidän Aapolle, se matkustaa huomenna Roomasta kotiin. Uutisten mukaan uhkana on, että "rahtitavaroiden" koneesta purku ei toimi normaalisti.

Rooma

Torstaina aamupäivällä saavuimme Porto Di Roman vierasvenesatamaan. Satama sijaitsi noin 20 km Rooman keskustasta. Satama-alueella oli vielä auki muutama vaatekauppa ja ravintola. Kummallista ruokakauppaa tällä alueella ei ollut. Lähin ruokakauppa oli useamman kilometrin päässä minne piti matkustaa bussilla.

Vierasvenesataman lähellä olevaa aluetta, siisteys täällä oli täysin unohtunut.

Parkkipaikalle oli jätetty nekin autot millä ei kukaan ole ajanut sitten Purman sodan.

Marko ja Aapo iltakävelyllä, rantaan oli ajautunut kaikki roskat mereltä.

Perjantaina Roomassa oli pyhä ja liikkeellä oli ihmisiä niin paljon, että kaduilla oli hidasta ja hankalaa päästä eteenpäin.

Tämä ihmismäärä oli "turisteja"  Tervin suihkulähteen ympärillä, ruuhkaa riitti.

Vanhoja ihania rakennuksia oli vaikka kuinka paljon. Joskus on osattu tehdä ja rakentaa ihan erilailla kuin tänä päivänä.

Colosseum oli kuitenkin Roomassa se paikka mikä minun sydämeni sulatti. Historia minkä ne kaikki vanhat seinät ympärilleen kätkevät. 

Monta on taistelua tälläkin areenan rauniolla käyty.

Rooman retken päätteeksi kävimme katsomassa onko Paavi kotona. Alla pari kuvaa Vatitikaanin porteilta.

Maanataina lensin takaisin kotoiseen Suomeen. Matka oli onnistunut ja ihana. Marko ja Mikko jäivät vielä Roomaan ja palaavat sieltä ensi viikolla Suomeen.

Vielä pala Corsikaa ja Sardiniaa ennen Roomaa

Pari yötä on nyt vietetty Bonifacion sataman tuntumassa olevassa poukamassa missä meidän seuranamme on vain  pari veneen raatoa mitkä on jätetty tänne oman onnensa nojaan ruostumaan.

Eilinen sunnuntai päivä meni snorklatessa. Meren pohjassa oli kaikkea mielenkiintoista rapuja, paljon erilaisia kaloja, merimakkara, yksi mustekalakin näkyi sekä paljon erilaista kasvillisuutta. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt sellaista merenalaista maailmaa  "livenä". Mahtava uusi kokemus.

Illalla Mikko paistoi meille lettuja. Niitä söimme kera vadelmahillon ja avaruuskerman eli kermaa suoraan spraypullosta. Kalorit oli taas kohdallaan.

Yöllä hieman kostautui tuo vedessä pulikointi. Kurkku oli kipeä ja niveliä särki. Onneksi aamulla kaikki tuo kipu ja särky oli historiaa. Aamupäivällä vielä ajoimme Bonafacion kaupunkiin kahville ja sieltä palasimme veneelle valmistelemaan lähtöä kohti Sardiniaa.

Corsika jää taakse

 Maanantaina neljän maissa iltapäivällä saavuimme Sardiniaan ja Cala Gavettan satamaan mikä sijaitsee La Maddalenassa. Purjehdusmatka oli yhtä unelmaa. Sää oli aurinkoinen, lämmin ja matka taittui.

Kalastusveneita La Maddalena, Cala Gavetta

"Kiinakirpputori"

Mun mies ja minä (:

Täällä pääsimme oikein kunnolla italialaisen ruuan pariin. Pizza ja pasta olivat aivan loistavaa. Kaupunki oli pieni, mutta siellä oli jo pieni kosketus Italiaa ja kaupungista löytyi niiden kiinaliikkeiden lisäksi pala italialaista muotia kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Hintataso putosi yhden kolmasosan Corsikan Bonafacioon nähden.

Tänään on keskiviikko ja kello on nyt yksi. Aamulla yhdeksän jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Sardiniasta kohti Italian mannerta ja Roomaa. Lämpötila on selkeästi noussut Corsikan jälkeen eilenkin oli 27 astetta ja täällä merelläkin aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä riittää. Torstaina aamupäivällä saavuimme Port De Roman satamaan. Viikonloppu vietetään nyt täällä Roomassa keskellä karkkeja ja kepposia sekä "jeesuspyhiä".

Pala Korsikaa

Takana neljäntoista tunnin yö unet. Tuli otettua edellisen yön univelat takaisin. Tämä Bonfacion kaupunki on ensi vaikutelmaltaan hieno ja erilainen. Kaupunkia ympäröivät vuoren jyrkänteet ja tuolla yhdellä jyrkänteen harjalla on linna. Satama on suojainen, tosin aika hiljainen jo tähän aikaan vuodesta. Kesällä täällä on varmasti menoa ja meinikiä enemmän. Rannassa on lukuisa määrä ravintoloita mistä jo suurin osa on kiinni ja iltaisin asiakkaita on kovin vähän.

Ravintolamaailmaa, taitaa olla talvi tulossa tännekin.

Hintataso täällä hipoo  Suomen hintoja, varsinkin vaatteet ovat kalliita merkkivatteita mitä tällä on myynnissä Michael Kors, Burberry, Hugo Boss jne. Viinitkin ovat kalliimpia kuin Espanjassa tai Portugalissa. Täältä löytyy pala Ranskalaista oloa ja eloa. Eihän tuo ole ihme, kun saari kuuluu Ranskalle.

Paikallisen karkkikaupan vartija

Eilen illalla kävimme ulkona syömässä.  Ruoka oli hyvää, jokainen sai mieleistään tarjolla meidän pöydässä oli kalaa, lihaa ja simpukoita. Jälkiruuissakaan ei säästelty tiramisu ja creme brulee maistuivat hyviltä.

Nyt on aikainen lauantai aamu. Aamut ovat täällä kosteita yön jäljiltä. Liinavaattetkin ovat ikävän nihkeitä ja märän oloisa aamuisin. Tosin on siihenkin pikku hiljaa jo tottunut.

Tänään lähdemme pois tästä sataman tuntumasta. Siirämme veneen tuohon sataman lähellä olevaan poukamaan missä saamme olla rauhassa. Tarkoituksena on mennä sukeltamaan, snorklaamaan ja uimaan. Aapokin pääsee vapaasti juoksemaan rannalla. Tässä satamassa Aapolla on ollut lieviä vaikeuksia, koska tuossa vastapäätä on ravintola mistä tulee ruuan tuoksu ja sinne koiran tekisi kovasti mieli mennä katsomaan saisiko sieltä jotakin evästä kaapattua.

Tänne jyrkänteelle kävely kävi kuntoilusta ja pari kertaa piti matkan aikana ottaa happea.

Mikko ja Aapo iltahämärissä

Koiria on paljon näkynyt tämän matkan aikana, mutta meidän Aapo on husky ja ne huskyn silmät, niin koira jää kyllä useamman mieleen. Moni tulee sille puhumaan, rapsuttamaan ja kyselemään meiltä milloin mitäkin. Ravintoloissa tuodaan Aapollekin  herkkuja tai usein ainakin kysytään tuodaanko koirallekin vettä. Monessa turistin kamerassa taitaa olla meidän Marko ja Aapo.

Tänne olisi tarkoitus tänään siirtyä, täällä pääsemme uimaan ja sukeltamaan. Sininen taivaskin on jo tullut esille, päivä alkaa valjeta tällä saarella.

Stintino Sardinia

Stintinon satamapaikka ei paljon maksanut kolme yötä saatiin sillä hinnalla mitä usein joutuu pulittamaan yhdestä yöstä. No jaa, eipä tuo ole ihme, koska täällä ei ole yhtään mitään. Tosin tuostakin asiasta voidaan meidän perheessä olla useampaa mieltä. Markon mielestä tällä on kaikki mitä tarvitaan satamassa kahvila mistä saa cafe americanon, coca colaa ja tupakkaa. Koiran "kusetuspaikka" on ihan tuossa huudeilla. Ruokakauppa on tuolla kumivenematkan päässä mistä  saa lisää coca colaa, suklaata ja jotain mitä voi syödä helposti ja nopeasti ennen nukkumaan menoa.

Yksi pieni negatiivinen seikka voidaan mainita. Tänään ajoimme kumiveneellä satamassa sijaitsevalle bensa-asemalle tankkaamaan kumivenettä. Rantaan asteli nuori naikkonen korkokengät jalassa, huulet oli rajattu niin, että mieskään niitä ei voinut olla huomaamatta. Marko sai luvan tankata ja kuinka ollakaan bensaa tuli 1,3 litraa ja siihen se loppus. Naikkonen siinä sitten nosteli käsiään ja totesi, että nyt loppu bensa siitä bensapumpusta. Siinä sitten kyselimme koska tulee lisää vastaus oli hyvin ympäripyöreä "en tiedä, ehkä huomenna" Me lähdimme jatkamaan matkaa, bensaa ei saatu joten kahtellaan kuin kauna ajellaan, soudetaan sitten jos bensat loppuu.

Uimassa on käyty  vesi tunti aluksi hieman kylmältä, mutta eipä se kauan sitä ollut. Marko kävi sukeltamassa ja tarkasti kölin, kaikki oli ok maalit olivat vain vähän lähteneet satamaan tulleessa kevyessä pintakosketuksessa.  Mikko on viihtynyt päivällä Vareksen kanssa. Hyvin ne päivät menee ja nopeasti vaikka ei paljon mitään teekkään.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa Ravintolassa  Lu Fanali. Etukäteen olimme netistä lukeneet ja tämän ravintolan pizzoja kehuttiin siellä. Odotukset olivat korkealla. Mikko pizzassa oli hevosenlihaa ja ranskanperunoita, minun pizzassa oli anjovista, Markolla taisi olla aika normikauraa kinkku-ananas. Ei tainnut meillä kenelläkään jäädä ikävä noita pizzoja. Jälkkäriksi tilasimme jätskiannokset jäätelössä oli säästelty puuttuva jäätelö oli ilmeisesti korvattu kermavaahdolla. Tiramisutkin olivat sieltä ravintolasta loppu.

Saarella oli myynnissä käsitöitä, mitä minä en olisi edes ilmaiseksi kotiini vienyt. Halvaksi tuli koska mitään ylimääräistä ei tuolta saarelta matkakassiin kerääntynyt.

Ei ollu ruuhkaa tässä pizzeriassa. 

Rentoja kissoja oli kaupungissa, Aapolla olisi ollut paljon kavereita jos olisi koiruus saanut olla irti.

Sintinon kaupunkia, hiljaista oli turuilla ja toreilla.

Ei ollu Vuittonia, mutta yllätys, yllätys rautakauppa taas löytyi.

Keskiviikko iltana seitsemän maissa lähdimme Stintinosta jatkamaan matkaa kohti Korsikaa. Yö meni mukavasti tuuli kuljetti ja matka joutui. Kuu oli poistunut, pilviä oli paljon joten taivas oli aika synkkä. Salamat valaisivat loppu matkasta menoa. Onneksi ei tullut mitään jumalatonta syysmyrskyä kera ukkosen, koska ukkonen on jotain mikä ei ihan nouse top ten sarjaan. Saavuimme aamulla aikaisin Korsikalle ja Port de Bonifacion satamaan. Pyörimme tovin sataman edustalla odottaen, että aurinko nousee ja sen jälkeen matkaamme kohti satamaa. Satamaan johtava jokimainen lahti oli todella upea. Lahtea ympäröi kallio seinämät joiden päällä oli taloja lähellä kallion reunaa, mistä oli pudotus merelle.

Nyt on vene saatu laituriin. Satamapaikka on maksettu, jos edellinen oli edullinen tämä on sitten ihan jotain muuta. Pari päivää nyt vietellään täällä ja mietitään mihin seuraavaksi matkamme suuntaa.

Yöpurjehduksen tapahtumia

Perjantai illalla kello 18.10 oli köydet irti ja matka kohti Sardiniaa voi alkaa. Satama sijaitsi poukamassa mistä oli muutaman mailin matka merelle. Tuulitilanne oli etukäteen tarkastettu ja purjeet päästiin nostamaa heti, pienen hidastuksen aiheuttivat kalastusveneiden "parvi".  Purjeet oli nostettu ennen pimeän tuloa. Tosin yöllä ei missään vaiheessa saatu nauttia pimeydestä, koska oli täysikuu ja se valaisi merellä.

Kaikki meni koko yön kuin elokuvissa tuuli kuljetti välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Mikko kävi nukkumaan puoli yhdeksän aikaan nukkui kahdeksan tunnin unet. Minä torkuin aina välillä muutaman tunnin, Marko tottuneena yöpurjehtijana valvoi melkein koko yön. Otti välillä parit alle tunnin tirsat, sillä välillä minä olin väijyssä. Yön aikana nähtiin neljä rahtilaivaa, joten hiljaista oli.

Aamuyöllä Mikko heräsi ja minä painun nukkumaan. Nukkuessani miehet olivat kaivaneet kalastusvehkeet esille. Jumankekka meitä onnisti uistimeen tarttui tonnikala, tosin kala oli ala mittainen, mutta meidän paistinpannulle se silti joutui. Illalla Mikko valmisti meille tonnikalasta pihvit ja namskis, että olikin hyvää. Tuota ihanuutta on  vielä jäljellä. Huomenna satamassa meitä odottaa, pihvit kera pippurikastikkeen.

Toisenlainen "kurmee" ateria.  Yön valvomisen jälkeen iski nälkä ajattelin tehdä tuolta varastoista valmiin pasta-parmesanaterian.  Joopa, joo meidän vene haisi samalle mille luultavasti Malmin ruumishuoneella haisee ja sen maku oli ihan yhtä järkyttävä.

Tässä mun miehet lepää

Kokki kalahommissa

Järkyttävä "paska"-ateria

Nyt on lauantai-ilta aurinko on laskenut ja toinen yö purjehtien on alussa. Mikko on hurahtanut  Vares-kirjaan, Aapo makailee sitloorassa pehmustetulla penkillä, Marko juuri heräsi "päikkäreiltä" , minä olin väijyvuorossa ja siinä sivussa "salaa" tätä blogia kirjoittelin.

Yöllä tuuli vaihteli välillä mentiin mukavasti, mukavaa vauhtia. Jossain vaiheessa tuuli yltyi ja meno ei näin amatööripurjehtian mielestä ollut paras mahdollinen, köydet, masto, purjeet  ja kaikki muut kolisivat, paukkuivat ja tunne oli, maksa, sydän ja haima lähtevät irti tai ainakin vaihtavat paikkaa.  Väsy iski ja mentiin Mikon kanssa nukkumaan, oltiin niin reiluja, että jätettiin Marko yksin väijyyn. Heräsin omasta mielestäni helvetilliseen kolinaan, tavarat lensivät ja saivat uudet paikat. Tuuli oli loppunut ja Marko oli laskenut purjeet alas oli aika käynnistää moottorit.  Moottorit eivät suostuneet käynnistymään oltiin ns. meren armoilla vene heilua laidalta toiselle ja tästä syystä ne tavarat lensivät hujan hajan. Keskellä yötä kahden maissa alkoi "moottoriremontti" olihan siinä minulla ja Mikolla hetken vitsit vähissä. Mikkokin kömpi ylös, ihmetteli mikä kolisee ja mitä nyt. Marko hetken siinä "ihmetteli" ja toimi niin nopeasti, että hirvitti. Minä kerkisin siinä välillä kaatua pari kertaa ja mustelmia taas tuli. Kone saatiin siihen kuntoon, että matka taas jatkui. Lopput  50 mailia meninkin sitten koneella ajaen.­­­

Saavuimme lähelle  Marina Di Stintinoa. Vesi oli kauniin turkoosia. Markolla oli tiedossa, että syvyys vaihtelee. Minun käskettiin lukea syvyysmittaria ja ilmoittaa, kun syvyyslukemat ovat 4 metriä. Syvyysmittarin sijaan katselin jotakin helkatin lintuparvea ja kuului kolahdus ja pamahdus ja tässä vaiheessa minulla olisi ollut nitrot tarpeen. Köli otti pohjaan kiinni, että hyvin tuli sitten sekin homma hoidettua. Huomenna sitten Markolla on sukellushommat ja kölin tarkastus.

Sardiinia satamaan kiinnityimme sunnuntaina iltapäivällä joskus kahden maissa. Espanjan kieli on vaihtunut Italiaan. Huomenna tutustumme kaupunkiin ja sen ympäristöön. Tänään olemme kävelleet vain tässä sataman tuntumassa

Sardiniassa ollaan