sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hiihtoloma, ilman hiihtoa ja ulkoilua

18 - 20.2.2013

Maanantaiaamuna nukuin pitkään, koska yöllinen polvisärky piti hereillä ja muutenkin yö oli katkonainen.

Olin sopinut autoliikkeeseen tapaamisen iltapäiväksi. Toiveikkaana ajattelin, että vihdoinkin voisin tehdä päätöksen ja tilata uuden auton. Jessus sentään, että sekin voi olla vaiketa vääntöä. Uutta autoa ei ole tilattu ja tarjouskilpailu alkaa taas ns. nollasta. Eikun kärsivällisyyttä peliin.

Tiistai ja keskiviikko tuli ja meni. Sairaslomailin kotona ja suunnittelin tulevaa muiden päänmenoksi.

21. - 24.2.2013

Olin sopinut Miian ja Mikon kanssa, että lähdemme torstaina aamulla ajamaan kohti keski-Suomea. Meillä kaikilla oli omat suunitelmat missä ja kenen kanssa vietämme siellä aikamme. Minä olin päättänyt, että menen äidin luo yöksi. Edellisestä kerrasta olikin jo pari vuotta tai ehkä jopa viisi.  Aika äidin kanssa meni mukavasti. Päivitimme kuulumisia ja nauroimme vanhoille tapahtumille. Aika oli kuultanut muistot ja vanhat "järkyttävät ja tiukat tilanteet" saivat uuden käänteen sekä heleät naurut. Perjantaina ajoimme lasten kanssa takaisin Vantaalle ja edessä oli viikonloppu.

Mikko lähti perjantaina takaisin omaan kotiinsa Turkuun. Hän oli viettänyt hiihtolomaviikon täällä Vantaalla kavereiden kanssa ja kuskasi minua sinne sun tänne sekä valmisti joka päivä meille mahtavan päivällisen tai lounaan.

 Miia vastaavasti jäi tänne viikonlopuksi. Tänään sunnuntaina Helsingissä on yliopiston juhlat jonne Miia ja hänen tyttökaverinsa menivät edustamaan Vaasan yliopistoa. Kotini toimi pukeutumispaikkana. Siinä pääsin seuraamaan nuorison kiireistä ja tiukkaa aikataulutusta. Seurauksena oli, että kaikki meikkauksessa ja kaunistautumisessa tarvittavat välineet ovat kauniisti sijoitettu tilataiteeksi pitkin olohuonettani.
Enkä jonkun mielestä nuo alla olevat kuvat eivät ole mitään eivätkä tunnu missään. Noh minun nipo luonteeni huomioon ottaen tavaroiden pitää olla omilla paikoillaan eikä hujan hajan pitkin poikin. Jätin kuvaamatta kylpyhuoneen ja siellä pesukoneen päällisen. Sen verran voin paljastaa, että siinä ei tyhjää tilaa tällä hetkellä ole. Yksin kun asuu tavarat ovat omilla paikoillaan ihan automaattisesti.




Kevätauringon paistaessa pöly näkyy jokaisen tason päällä ja on ihan "pakko" päästä siivoamaan. Tämän kauniin ja aurinkoisen päivän vietänkin siivouksen ja rakkaan harrastukseni pyykinpesun merkeissä. Ihana tunne, tänä aamuna polvi oli ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen melkein normaalin oloinen. Joutenkos tässä nyt touhuaa.



lauantai 16. helmikuuta 2013

Elämän oloa ja iloa

16.2.2013



Varpaat hiekassa, auringonlasku kädessä takan meri ja kuvan edessä elämän onni ja ilo. Elämä on ihanaa!

Kaksi päivää olen nyt maannut tässä sohvalla ja katsonut elokuvia. Mietteitä on siinä sivussa ollut monenlaisia. Välillä on tullut itku ja välillä nauru. Suurin tunne on ollut ikävä. Suurin osa meistä parisuhteessa elävistä ihmisitä tuskailee toisen pinttyneitä tapoja, kiukuttelee niistä ja niuhottaa ihan turhista asioista. Näin yksin ollessa kaipaa niitä toisen tapoja ja nurkassa olevia likasia sukkia. Olisi paljon kivempaa olla yhdessä ja nauttia siitä ei mistään. Positiivista tässä on se, että toista osaa arvostaa entistä enemmän, kun näkee harvoin. Silloin arkikin tuntuu juhlalta.

Toinen käsittämätön asia mitä olen taas kerran miettinyt on ihmisen tyytymättömyys. Aina kaipaa ja odottaa jotakin muuta, eikä osaa nauttia siitä hetkestä mikä on käsillä juuri silloin, kun on. Itsekkin syyllistyn tähän ihan liian usein.

Opitaankohan me ihmiset koskaan nauttimaan siitä mitä meillä on?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Operaatio polvi

13.2.2013

Aamulla kello 6.30 taksilla kohti Porkkalankadun Diacoria. Paikalla oli iloisia, hyväntuulisia ja ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa. Jokaisella potilaalla oli omahoitaja, joka auttoi kädestäpitäen ja kyseli moneen kertaan onko kaikki hyvin. Leikkaus-salissa tunnelma oli rento tuskin edes huomasin, kun käteen pistettiin piikki ja olin untenmailla. Heräsin ennen kymmentä ja polvi oli operoitu. Ei kipua eikä särkyä.
Ennen leikkausta nukutuslääkäri oli luvannut, jos kaikki menee hyvin pääsen ennakkotiedoista poiketen kotiin jo saman päivänä.

Kaikki meni hyvin ja nyt olen kotona.  Neljä päivää pitää olla sisällä ja harjoitella kävelyä varoen. Kuukauden päästä jo juoksen. Ihanaa kohta minulla on uusi ja terve polvi.


Tällä paketilla mennään nyt pari päivää.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Helmikuun eka viikko


4.2.2013

Maanantaina aamutuimaan menin Porkkalankadun Diacoriin kuvauttamaan polveni. Illalla lääkäri jo soittikin ja kertoi, että vasemmassa polvessa on laaja polvikierukan repeämä. Eipä ihme, että kävely on tehnyt tuskaa ja 800 mg buranaa on mennyt purkillinen.

Viikon alkuun päätin pistää myös ruokapolitiikan uuteen järjestykseen. Viljat, pasta, riisit, sokerit, perunat, makeiset unholaan ja tilalle marjat, hedelmät, vihannekset, vaalea liha ja kala. Tuskallisinta tässä kaikessa on, että kahvia olen juonut ns. riittävästi ja sen juontia pitäisi nyt rajoittaa.

5.2.2013

Tulevan polvileikkauksen takia töissä meni muutama asia uusiksi. Oma Tallinnan työmatkani peruntui. Tikkurilassa on viikon sisällä aloittanut kaksi uutta työntekijää, joten siellä tarvitaan nyt käsiä, että saamme tilanteen mahdollisimman pian toimimaan ja uudet ihmiset pääsevät talon tavoille.


6.2.2013

Tänään varmistui, että polvileikkaus on ensi viikon keskiviikkona ja tiedossa on parin viikon sairasloma.
Tiedossa sohvalla makailua, aivotyötä eli keskeneräisien asioiden suunnitelmallinen loppuun saattaminen.


7.2.2013

Torstaina keskellä päivää karkasin kotiin syömään ja päiväunille. Osa-aikaisen toimitusjohtajan oikeus.
Myöhemmin iltapäivällä kuitenkin kiltisti marssin takaisin toimistolle ja sain jopa oman yritykseni tilinpäätöstä taas askeleen eteenpäin. Yllättäen se voi kerrankin valmistua ajoissa.


8.2.2013

Perjantai ja töissä pizzapäivä. Minäpäs söinkin salaattia ja yllättävää ei edes tehnyt mieli pizzaa, kun toiset sitä söivät. Viikon sisällä kaikki on muuten mennyt hyvin, mutta kahvin juonnin vähentäminen on aiheuttanut lievää päänsärkyä. Ensi viikolla  varmasti sekin helpompaa.

Illalla Mikko tuli Turusta tänne. Istui tuossa tovin, otti auton ja lähti katsomaan mitä kavereille kuuluu.
Huomenna lähdemme yhdessä katsomaan minulle uutta autoa.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Vihdoinkin hyvä olo

5.2.2012

Tammikuu on taitettu ja helmikuu saatettu alkuun. Kalaöljyt, uusi ruokavalio ja tuleva polvileikkaus ovat viimeaikoina pyörineet ajatuksissa ja tuoneet uutta potkua väsyttävään oloon ja eloon. Jospa minunkin lääkitys olisi kohta kohdallaan ja hermot taas balanssissa.

Kaivelin meinaan tuolta kaapin perältä esille Paula Heinosen kirjat. Olen niitä nyt iltaisin lukenut ja taas kerran todennut ja ihmetellyt miten ihminen voi olla niin urpo, ettei katso mitä suuhunsa työntää.

Kirjasta Satumaista voimaa arkeen löytyi äärimmäisen hyvä toteamus. "Viisikymppisenä mennään lääkäriin ja laboratorikokeisiin, kun joka paikkaa kolottaa ja on karmea olo. Kokeiden tulokset ovat normaalit ja olet ns. terve." Näinhän se kävi juuri minullekkin ja se on nyt pistänyt miettimään, että jotain on pakko tehdä.




Tuossa kaksi kirjaa, mitä ihan oikeasti suosittelen kaikille.

Ensi viikolla pääsen vihdoinkin sairaalaan missä leikataan minun vasen polvi. Saan senkin kuntoon ja kohta voin taas mennä lenkille ilman kipua ja tuskaa. Ihanaa kohta on keho ja mieli kunnossa. Kevättä kohti ja uskotellaan, että uusi lumi on vanhan surma.