Viikonloppu Talmassa

29. - 30.6.2013

Loppu keväästä Kukkis Mia oli lähdössä golfkursseilla ja kaipasi sinne matkaansa seuralaista. Hätäpäissäni lupasin lähteä seuraksi vaikka aina olin ollut sitä mieltä, että minun käteeni ei golfmaila istu.
Vajaa viikko kurssin alkuun Mia päätti skipata kurssin ja minun piti päättää lähdenkö yksin kurssille vai jätänkö minäkin sen väliin. Uskomatonta, mutta totta päätin olla rohkea tarttua härkää sarvista ja päätin mennä yksin kurssille. Markon kannustuksella oli tietysti osuutta päätöksentekooni,  koska hänen vuosia sitten aloittama golf harrastus on viime aikoina ollut täysin unholassa. Pieni toivon siemen oli ilmassa "jospa minäkin innostuisin ja voisimme yhdessä mennä pelaamaan"

Jännityksellä odotin kurssia, koska mielestäni peli oli vaikea ja edes minigolfista en koskaan ole tykännyt saati sitten osannut pelata. Lauantai aamusta nokka kohti Talman golfkenttää ja edessä uudet haasteet.

Ryhmässä oli viisi innokasta golfin opiskelijaa ja opettajan meillä oli Jokeri Mikkola. Lauantain kurssi alkoi sateessa ja sateen sattuessa harjoiteltiin ulkona golfia. Pieni sade ei menoa haitannut. Swingi ei ihan vielä ole paras mahdollinen ja proksi on vielä matkaa, mutta jostakin se on pakko aloittaa ja sanontahan kuuluu, että harjoitus tekee mestarin.

Kahden päivän kurssi on ohi, taskussani on nyt tuore green cardkortti ja jälkiruuaksi sain vartalon joka ei juuri nyt tunnu ihan omalta. Nythän tästä alkaa omatoiminen opettelu ja se tie taitaa olla loputtoman pitkä.

Hyvä fiilis, olen ylpeä itsestäni!

Mallorcan matkailua kuvin

Minun Mallorcani kuvin ja pienin sanoin.

Tässä suurin syy miksi olen Mallorcalla viime aikoina juossut.

Oma hotellimme keskellä merta, rauhan tyyssija.

Pollensan satama-aluetta missä vietämme myös aikaa.

Satamaa toisesta suunnasta

Sataman suurin pahe, mitä on vaikea ohittaa.

Alcudian vanhoja linnakkeita.

Siestan aikaan täällä on aika hiljaista.

Pizzalla Alcudiassaa

Pollensan vuoristokierrokselta

Viimeisen vuoren päällä on majakka missä kävimme ihailemassa maisemia.

Majakka

Ville kiipesi torniin etsimään prinsessaa, mutta joku muu oli jo kerinnyt tyttösen pelastaa.

Auringon laskua.

Minä vuoristoretkellä

Sama tyyppi majakalla.

Aapo uimassa

Hurme's Tattoo

Minä ja mun mies

Mallorcan juhannus

20. – 23.6.2013

Karkasin Juhannuksen viettoon Mallorcalle, koska selvisi ettei Markoa näy Suomessa ainakaan ennen heinäkuun lopun.  Neljän tunnin lento sujui vanhaan tuttuun tapaan. Lentokentältä otin bussin ja matkasin Palman  ”kamppi” keskukseen mistä lähti bussi Pollensan satamaan. Etukäteen saadun hyvän ohjeistuksen mukaan matka sujui hyvin ja kaikki kulkuvälineet löytyivät helposti.

Pollensan satama oli tuttu olihan täältä lähtenyt vain muutama viikko sitten. Mikään täällä ei ole muuttunut ainoastaan lämpötila on yli kymmenen astetta enemmän kuin edellisellä kerralla.

Ville tuli tänne kesäkuun alussa isänsä seuraksi  ja orja työvoimaksi. Nyt vietämme aikaa täällä remontin keskellä ja on muuten ihan turhaa sanoa, etteivät miehet osaa sisustaa. Sukat, keksit, lehdet, kirjat, työkalut yms. kaikki löytyvät omilta paikoiltaan samasta kasasta kajuutan pöydältä. Suomeksi kaikessa näkyy miehen käsi. 

Aurinko on paistanut ja lämmintä on riittänyt. Iho on punainen ja hellänä eilisestä auringon palvonnasta. Tänään olenkin pukeutunut lähes musliminaisen tapaan vartalo peitettynä.

Markon ja Villen aika on mennyt yhteisien hönötyksien parissa, mitä olen sivusta seurannut ja ihmetellyt mistä tuo nuoren miehen energia kumpuaa. Tällä nuorella miehellä en nyt tarkoita tuota varttunutta siippaani vaan hänen energistä jalkikasvuaan.

Hämmästykseseni olen myös  huomannut, että nuorison  varsin valikoitunut ruokakulttuuri on muuttunut täysin. Eilen söimme Villen kanssa paellaa ja tänään vanha tuttu jauhelihapizza vaihtui salami- pekonipizzaan. 

Huomenna meillä on vuokra-auto ja pääsen tutustumaan kahden pätevöityneen matkaoppaan kanssa paikalliseen vuoristoon ja sen ympäristöön.

Niin maailma makaa kuin petaa

15.6.2013

Reilun viikon olen ollut niin pahalla päällä, että ihan sattuu. Tässä kolmen päivän aikana olen yhden päivän lähes kokonaan nukkunut ja väliajoilla miettinyt meitä ihmisiä.

Oman pahantuulisuuteni olen pystynyt analysoimaan mistä se johtuu ja miten jatkossa voisin välttää vastaavanlaiset ongelmat. Tässä kohtaa lainaan  vähän Niskavuorta  pahantuulisuus ja sen syyt on yksityisasiana ja se ei siitä vatvomalla parane ja siitä on ihan turha kenellekkään avautua, koska kukaan ei ymmärrä sen syitä ja seurauksia.

Ihmiset kuvittelevat usien, että ovat hyviä kuuntelemaan ja auttamaan. Tähän voisin sanoa, että usein se on ihan höpö höpö juttua. Ihminen on niin itsekäs, että omat ongelmat nousevat aina päällimäisenä esille eikä siinä toisen ongelmat paljon kiinnosta. Näin teen varmasti minäkin ja näin tekee lähes kaikki muutkin. Elämä tuntuu olevan ns. ongelmakeskeistä. On ongelmia parisuhteessa, teinit aiheuttaa vanhemmilleen ylimääräistä päänvaivaa, töissä eletään ylämäkiä ja alamäkiä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onhan ihminen psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja sen kanssa meidän on vain elettävä. Lisäksi vielä nainen on usein omasta mielestään lihava, paksu ja vaatteitakaan ei ole vaatekaapissa  vaikka tosiasiassa siellä on niin paljon tavaraa, että itsekkään ei aina muista mitä vaatteita sieltä henkarista ja hyllyjen kätköistä löytyy. Meidän naisten kannattaisi ottaa sieltä kaapista  pari turhaa pusero pois ja ripustaa sinne tilalle muutama henkarillinen itsetuntoa, koska se meiltä on aika usein loppu. Onhan se harmi ettei sitä itsetuntoa myydä Vuittonilla, ei Burberrylla eikä lähikauppassakaan. Sitä on vaan haalittava jostakin ihan muualta ja se meidän jokaisen on tehtävä ihan itse ja haettava se juuri siitä "minun" paikastani.

Jospa siskot aloittaisimme yhdessä onnellisemman kesän ja pistetään kaikki valitukset esimerkiksi Moskovan junaan. Ei elämä ole helppoa, mutta uskokaa aika moni asia on kuitenkin meistä itsetämme kiinni.

Tästä on hyvä jatkaa. Iloisin mielin kohti tulevaa Juhannusviikkoa!

Tallinnan koti

12.6.2013

Toukokuun alusta minulla on ollut Tallinnassa uusi koti. Vasta tänään pääsin tänne purkamaan kaikki tavarat ja vietän täällä ensimmäisen yön. Jos joku niin tämä on juuri minun näköinen koti.

Asunto on vanhassa kaupungissa ja ikkunat kaikki sisäpihalle.

Sanonta kuuluu, että keittiö on kodin sydän. Kuten kuvasta huomaa mieheni on kerinnyt kukkien lisäksi tuomaan jo minulle shamppanjaakin, mansikat hän unohti jääkaappiin.

Verhot on tiukasti vedetty ikkunoiden eteen.

Olohuoneen puolelta

Telkkarikin on paljon hienompi ja uudempi, kuin minulla Tikkurilassa.

Suihkukopissa on niin paljon nappeja ja värkkejä, että mielenkiinnolla odotan.

Voi tätä onnen tunnetta.

2.6.2013

Toukokuu on taittunut kesäkuulle. Lämmin ilma on vihdoinkin saapunut Suomeen. Eilen lauantaina illalla meillä kotona sisällä oli lämmintä yli 50 astetta. Jos haluaisi valittaa olisi kitinän ja rutinana paikka, mutta ei valiteta tätähän tässä on odotettu koko talvi.

Torstaina junailin kohti Suomen Turkua, rakaan lapseni valmistujaisjuhliin. Tähän ikään on eletty ja oli ihan ensimmäinen kerta, kun vierailin Turun kaupungissa. Kaunis kesäinen kaupunki, joka muistutti etelä eurooppalaista kaupunkia. Oli ihan toista, kuin tämä lähiö ghetto Vantaa. Sanoinkin nuorisolle, että älkää ihmeessä muuttako tänne Vantaalle eihän täällä ole mitään. Tietysti pitää ottaa huomioon, että tämä on minun mielipiteeni ja jokainen meistä arvostaa niin eri asioita.

Mikko sai ansioikkaasti päätökseen omat opintonsa. Hänestä tuli nyt kokki. Taitajakisojen 5 sija ja Turun keittiömestareiden stipendi parhaista kädentaidoista hieno saavutus nuorelle miehelle. Mikolla on kaikki elämä edessä ja jokainen portti avoinna.

Turun keittiömestareiden puheejohtaja ojentamassa Mikolle stipendiä ja dipolomia.

Onnellinen vastavalmistunut

Mikko vei Maman työpaikkansa Blankon terassille lounalle ja siinä samalla joimme Mikon maljat.

Perjantai päivä oli Turussa lämmin ja kaunis. Lounaan jälkeen pieni shoppailu kierros Turussa  sen jälkeen menin hotellihuoneeseen otin päiväunet ja valmistauduin illan juhliin Turun linnassa.

Kaksi maailman ihaninta, rakkainta ihmisitä lapsoset Miia ja Mikko

Mama ja lapset

Juhlinta Turun linnassa päättyi nuoriso siirtyi omille teilleen. Juhlien päätteeksi tuli rankka sadekuuro. Sade tietää onnea ja on elämän vertauskuva. Tästä on hyvä jatkaa.

Oma iltani Turun yössä jatkui. Tapasin hyvän ystäväni menneiltä vuosilta. Elämä oli vienyt meitä eteenpäin ja kohdellut jo kaltoin puoli sekä toisin. Saimme aikaa kulumaan yhdessä tunnin jos toisen. Edellisestä tapaamisesta oli kuulunut yli 20 vuotta, mutta se ei menoa haitannut.

Intohimoisena Vares fanina pääsin tutustumaan myös Ravintola Vanhaan apteekkiin. Lauantaina, kun kotiuduin Vantaalle kauhukseni kuulin, huomasi, että viimeinen Vares elokuva Pimeyden Tango oli ostamatta ja näkemättä. Eikun kauppaan ja onneksi se löytyi. Lauantai illan vietin sohvalla herra Varesin seurassa. Tuli siinä sivussa  katsottua myös toinen lemppari Niskavuori missä Satu Silvo näyttelee Ilonaa. Tätä elokuvaa olen etsinyt kaupoista jo pitkään ja nyt sekin löytyi.