Kohti Syksyä

Sunnuntai 25.8.2013

Alku viikko meni ärtymyksen, kiukun ja pahatuulisuuden parissa koska pelkäsin keskiviikkona oleva hammaslääkäriä. Lähes jokainen hammaslääkärikäyti aiheuttaa minulle tuskaa, koska leukaluut saattavat lähteä useita kertoja pois paikaltaan pienenkin operaation aikana. Onneksi minulla on ihana hammaslääkäri hän ottaa tämän asian aina huomioon ja antaa minun tarvittaessa ottaa tarvittaessa "happea" myös operaation aikana.
Mikä ihanaa tällä kertaa leuat pysyivät paikallaan ja pelko oli turhaa. No tulipahan taas kiukuteltua.

Torstaina poikettiin Markon kanssa Tallinnassa hoitamassa muutamia juttuja mm. Markon kotipaikka on tästä eteenpäin Eesti. Olen aina sanonut, että en mene naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. No nyt taidan ainakin melkein olla eli perun sanani.

Perjantaina syksy saapui meidän perheeseen, Miia lähti omaan kotiinsa Vaasaan. Koko kesä on yhdessä pyöritty ja touhuttu  kaikkea. Tuntuu ihan hullulta ja vähän haikealta, kun tämä kesä siltä osin oli nyt sitten tässä. Onneksi Marko on vielä ensi viikon  minun kanssani ettei ihan koko porukka kerralla kaikkoa maailmalle. Marko lähtee syyskuun alussa Mallorcalle jatkamaan kesken jäänyttä veneen muutosprojektia. Arviolta kuukauden päästä vene olisi siinä kunnossa, että päästäisiin taas purjehtimaan. Minulla on tarkoitus aloittaa kesäloma syys-lokakuun vaihteessa ja lähteä "siirtämään" venettä Välimereltä takaisin Atlantin puolelle missä on tarkoitus viettää talvi. Mahdollinen "talvehtimis" paikka on Kanarian saarilla.

Työtantereella myös tapahtuu. Uutta työvoimaa kaivataan kovasti ja sen rekrytoinnin eteen tehdään ahkerasti töitä. Tarkka silmäinen lukee, Timo tekee töitä minä odotan valmista kattausta asian tiimoilta. Toimitilat jäävät pieneksi ja uusia ollaan etsitty. Perjantaina kävimme muutamia tiloja katsomassa. Toinen niistä vaikutti sellaiselta paikalta minne voisimme vaikka muuttaa, ensi viikolla olemme viisaampia ja katsomme pääsemmekö saman neuvottelupöydän ääressä sopimukseen tiloista. Jännittävää!!!!

Viikonloppu on mennyt  kotinurkissa pyöriessä. Lauantaina kävimme sienimetsässä ja löytyihän sieltä muutama tattikin minkä voin paistaa. Maasto oli sellaista missä sieniä pitäisi olla, mutta harvaan niitä siellä tuntui kasvavan. Jos jotakin kaipaan meidän Porvoon perämetsän kodista, on se sienimetsä mikä oli ihan talon nurkalla. Voi miten hermo siellä lepäsi ja sanko täyttyi sienistä.

"Joku liikkuu"

Villa Rönölässä viikonlopun vietossa

Perjantaina saavuimme tänne Villa Rönölään. Olin taannoin nähnyt facebookissa, kun lapsuuden kaverini Merja ilmoitti, että hän voisi joskus vuokrata perheensä mökkiä. Viikolla Markon kanssa pohdimme mitä voisimme tehdä, kun Villekin tulee meille viikonlopuksi ja kerrostalossa olo tuntui jo etukäteen tosi tylsältä ja ankealta vaihtoehdolta.  Laitoin Merjalle viestiä ja parin muutoksen kautta pääsimme tänne Merjan perheen mökille viettämään viikonloppua.

Eilen perjantaina Ville täytti kokonaiset 14-vuotta. Täytyy ihmetellä, että hän lähti tänne mökille meidän "vanhojen kääkkien" matkaan, eikä ilmeiseti edes yrittänyt jäädä kotiin kavereiden kanssa pitämään jotain järkyttäviä kotibileitä missä olisi sitten loppu illasta ollut sekä poliisi, että palokunta.

Tänään launataina meillä on Markon kanssa 12-vuotis hääpäivä. Tämä hääpäivä vietetään täysin erilaisin tunnelmin kuin aikaisemmin. Tosin meillä ei olla koskaan oikein  millään erikoisella tavalla juhlistettu meidän hääpäiviä eikä syntymäpäiviä. Olemme sen verran "outoa" porukkaa.

Merja oli meitä muistanut hääpäiväskumpalla ja oli sitten näppärästi jossain vaiheessa käynyt salaa meistä kuvankin nappaamassa. Aapokin sai oman herkun.

Tapahtumia täältä mökiltä. Minä uskomattoman näppärä keittiömestari osasin keittää pannukahvit. Tätä en muuten itsekkään olisi uskonut jos joku olisi minulle etukäteen ilmoittanut. Uimassa en ole käynyt koska vesi on niin kylmää, että sen jälkeen vaipuisin hypotermiaan. Veden lämpötilä oli mittarin mukaan 20 astetta.
Saunassa sen sijaan oli ihan lämmin ja sieltä sai juuri sopivaa vettä.

 Komeet oli maisemat mökin terassilta

Kaksi onnellista onkijaa.

Terassilla kävellä tepsutteli kaksi ihanaa sisiliskoa. Toiselta oli häntä tipahtanut :(

Tänään on vähän sateinen sää, mutta sen ei nyt pidä antaa häiritä. Takassa palaa tuli, sauna on lämpiämässä ja pöydällä on Nälkäpeli Vihan liekit kirja.

Marko tuli koti Suomeen lomailemaan

Viime viikon tiistaina Helsinki - Vantaa lentokentälle saapui pari tutun näköistä miestä toinen keski-ikäinen hyvin ruskettunut lähes jo etelän maalaiseksi muuttunut ja hänen seurassaan teini-ikäinen miehen alku sekä meidän koiruus Aapo.

Aapon ensimmäinen lentomatka oli sujunut hyvin, pientä hämmennystä koiruus oli ilmeisesti kokenut, kun joutui lentokentillä usean vieraan henkilön kanssa tekemisiin.

Nyt on melkein viikko vierähtänyt ja on ollut aivan loistavaa, kun minulla on  mies kotona muutaman viikon. On tässä moni jo kerinnyt kyselläkin typeriä kysymyksiä, arvailla meidän parisuhteen tilaa ja "rohkeimmat" ovat jopa päätelleet, että olemme eronneet.  Käsittämättömän kummallista, että monen ihmisen mielestä kunnon parisuhde on sitä, että molemmat menevät aamulla töihin ja tulevat illalla kotiin. Viikonloput vietetään enemmän tai vähemmän alkoholin huurussa ja kaivellaan vanhoja draamoja. Me olemme päättäneet, että teemme toisin ja olemme onnellisia näin.

Pari yötä Marko nukkui kotona ja totesi, että meidän sängyn patjat ovat ihan "paskat"  muistuttavat kuulemma lähinnä perunapeltoa. Liekkö tässä syy miksi minullakin on usein selkä aamuisin ihan jumissa. Nyt on uudet patjat tilattu ja saapuvat meille ensi viikolla.

Sienimetsässäkin on käyty kolme sientä näin eikä ole hajuakaan mitä ne oli. Joten sinne ne jäivät polun reunaan töröttämään. Taitaa olla vähän liian kuivat kelit sienille. Mustikoita ja vadelmia olisi jonkun verran metsässä ollu, mutta niiden kerääminen on minulle jotekin ylivoimaisen vaikeaa. Olen lapsena kerännyt kiintiöni täyteen. Jos olen ihan rehellinen, äiti ja isä veivät meidät aina syksyisin marjametsään.  Metsään saavuttuamme istahdimme lähes välittömästi veljeni kanssa mättäälle ja aloimme syödä äidin tekemiä eväitä. Joillain kerroilla äiti keksi mielestään loistavan idean  ennen kuin saamme alkaa syödä eväitä meidän pitää kerätä yksi jogurttimukilinnen marjoja ja ainakin silloin tuntui, että se muki oli ämpärin kokoinen eikä täyttynyt koskaan. Tämän "traumaattisen" kokemuksen johdosta omia lapsia en ole marjametsään vienyt. Vaikka hyvää se olisi voinut niillekkin tehdä.

Lauantain tehopäissäni kasasin käyttökelpoista meille turhaa tavaraa hinnoittelin ne ja sunnuntai aamulla veimme ne itsepalvelu kirpputorille myyntiin. Töissäkin taitaa tulla huomenna yllättyneitä ilmeitä, kun huushollin astiat ovat kadonneet.

Huomenna on maanatai ja uudet kujeet. Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille.

Tapahtumia menneeltä viikolta

Keskiviikkona juhlistimme  kotona Mikon 19-vuotis syntymäpäivää. Kukkis Mia teki meille hienon miehekkään kukkapuskan juhlan kunniaksi. Lahjoja Mikko ei saanut Mama sen sijaan sai uuden telkkarin. Nyt se vanha muutaman vuoden vanha kuvaputkitelevisio missä jo viikon ajan oli pinkkikuva odottaa eteisen lattialla noutajaa.

Synttärisankari joutui meillä itse kokkaamaan  ja ei ruoka onneksi kesken loppunut. Niin hyvää se kyllä oli, että vielä kuusi tuntia ruokailun jälkeenkin saatui, tuli ehkä vähän liikaa syötyä.

 

Torstaina meidän kulinaristi perheemme jatkoi "eväsretkeä".  Alku kesällä kävimme testaamassa Ravintola Farangin, missä oli aivan loistavaa aasialaista ruokaa ja torstina suunnistimme Tomi Björckin toiseen ravintolaan Boulevard Socialiin syömään.

Boulevard Social, mikä makujen maailma, tuulahdus maailmalta, pala Kreikkaa, Marokkoa, Libanonia makuja joita ei joka päivä kohtaa. Voin lämpimästi suositella jokaiselle hyvän ruuan ystävälle.

Lauantai aamulla herätys heti viiden jälkeen ja hetken aikaa sängyssä yritin makailla, mutta turhaan uni ei enää tullut ja kuuden maissa luovutin ja  menin aamukahvin keittoon. Ennen yhdeksää olin pessyt pyykkiä, katsonut yhden leffan, joten päätin lähteä turistikävelylle pääkaupunkiimme. Kävelin Espalla, kauppatorilla ja poikkesin kahvilaan juomaan cappuccinon.

Sain napattua kuvankin niin ettei yhtään ihmistä ole tiellä :)

Junassa tulomatkalla oli kummalisen näköistä porukkaa ja moni kantoi matkassaan joko täytettyä kumivenettä tai sitten venho oli vielä paketissa. Siinä tovin ihmettelin miksi ne kaikki tunkeuvat siihen samaan junaan mihin minakin olin menossa. Juna lähestyi Tikkurilaa, johan homma selvisi.  Vantaalla perinteeksi muodostununeen kaljakellunnan lähtöpaikka oli Tikkurilassa Heurekan ranta. Olihan sitäkin hullun myllyä pakko mennä katsomaan. Minäkin aina väitän, ettei täällä Vantaalla tapahdu mitään. Kait se nyt on pakko uskoa, että ainakin kerran kesässä täällä on tuhansia ihmisiä hulluttelemassa.

Porukkaa oli, kun Saipan maalilla (lainaus rakkaalta pojaltani)

Monen näköstä oli yrittäjää ja alusta, katsojista puhumattakaan

Huomenna päivä on uusi ja taidanpa mennä periteiseen tapaan lyömaan golfpalloja Hiekkaharjun golfkentälle.