lauantai 28. syyskuuta 2013

Lomilla

Buenos dias on torstai ja kello soi 4.30 suihkun kautta lentoasemalle  ja Mallorca kutsuu. Perillä kohteessa paikallista aikaa kello 9.35. Aurinkoa ja lämpöä lähes 30 astetta, ei huono sillä Suomessa aamu lämpötila oli vielä asteen verran plussan puolella.  Tästä syystä luultavasti caprihousut ja farkkutakki käänsivät  katseita Helsinki -Vantaa lentoasemalla.
Marko oli vuokrannut auton meidän ensimmäiseksi lomapäiväksi. Näin matka Palman kentältä Port Pollensaan sujui huomattavasti helpommin kuin edellisellä kerralla, jolloin matkustin bussilla kohti Pollensaa. Iltapäivällä kävimme Pollensan vuoristossa ajelulla  missä Mikko pääsi ihailemaan paikallisia kauniita vuoristo maisemia ja testaamaan ajotaitojaan vuoristotiellä... ja yhtään en pelännyt :) Oikeesti hyvin se ajo, mutta äideillä on oikeus panikoida, neuvo, ohjat, opastaa tai muuten vaan "märmättää"
Pari päivää on nyt lomailtu. Mikko on toiminut Markon apparina veneen kaidetöissä, laivakokoin hommat ovat jostain syystä  napsahtaneet Mikolle. Minä sen sijaan olen yrittänyt hieman järjestellä täällä sisällä tätä sisustusta taas kerran uusiksi. Tuttuun tapaan pöydällä on kaikki miehekkäässä järjestyksessä sulassa sovussa. Ensi töikseni vaihdoin myös lakanat mitkä tuoksahtivat "rekkamiehelle" ja pehmeä puuvilla muistutti peltiä. Eli pikku hiljaa  täällä näkyy naisen käden jälki ja Markon mielestä kaikki on taas "epäjärjestyksessä ja hukassa".
Eilen vietiin Mikko baariin missä soitti paikallinen bändi soitti "vanhaa" musiikkia Pink Floyd yms... se on sitten eri asia miltä se kuulosti, koska paha mennä sanomaan miltä se alkuperäinen musiikki kuulostaa.

Lauantain kunniaksi kävimme ulkona syömässä ja  annoimme omalle laivakokillemme vapaapäivän. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Laskun jälkeen Marko pääsi kommentoimaan montako bensakanisteria tai jotain muuta miehekästä härpäkettä silläkin rahalla olisi taas saatu. Huomenna ollaan sitten kuulemma ilman ruokaa, koska ihminen tarvitsee Markon sanojen mukaan ruokaa vain joka toinen päivä ja muuna aikaa juodaan 1- 2 litraa coca colaa, syödään pari levyä suklaata, suolapähkinöitä ja illalla puoli pakettia vaaleaa ranskanleipää, mutta noita mitään ei lasketa, koska ne eivät ole ruokaa.  Jääkaapissa on onneksi porkkanoita, vettä ja sangriaa. Heitän haasteen huomiselle kokille.


Sininen meri 

Missä mun kaljat viipyy.


Pippurit kasvaa

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ihania erilaisia kukkia koko viikon

Ensimmäisen viikon ruokaremontti ja tiukasti aloitettu juoksu-kävely-kahvakuula treeni takana. Yhteenveto tästä paino tippunut reilun kilon ja helposti kävi. Vatsasta turvotus on hävinnyt ja muutenkin olo tuntuu helpommalta. Intervalliharjoittelu ei sujunut ihan yhtä mallikkaasti, koska "penikat" tulivat niin kipeäksi ja jouduin pitämään muutaman päivän taukoa, koska 500 m töihin kävelykin teki kipeää. Kahvakuula on kuitenkin heilunut ja toivonmukaan "jenkkakahvat" ovat saaneet kyytiä.

Torstaina Miia tuli Vaasasta tänne Vantaalle. Loppuviikko onkin mennyt Miian kanssa touhutessa. Lähinnä olemme kuluttaneet aikaamme paikallisessa kauppakeskuksessa ja eilen vietettiin päivä Helsingissä. Missä tuli koluttua lähes kaikki oleellinen. Mikä sitten on oleellista, sitä on paha mennä sanomaan.

Matkalaukun olen kaivanut vaatehuoneen perältä ja pyykinyt siitä pölyt. Nyt laukku on auki tuossa makuuhuoneen lattialla ja siihen alan pikkuhiljaa kerätä tavaraa. Todennäköisesti suurin osa sisällöstä muuttuu moneen kertaan vielä ennen lähtöä.

Tänään sunnuntaina Miia lähtee takaisin Vaasaan ja huomenna maanantaina Mikko tulee Turusta tänne Vantaalle. Jää nähtäväksi muuttaako Mikko tänne minun luokseni asumaan. Työt ovat Turussa päättyneet ja tammikuussa alkava armeija taitaa olla seuraava tiedossa oleva pakollinen detline. Torstaina lennämme Mikon kanssa Mallorcalle ja molemmilla meillä on vain menolippu. Katsotaan sitten missä vaiheessa ja mistä takaisin kotiin tullaan.

Meneen viikon odotettuja kohokohtia taisi olla Sri Lankasta omalta pienelta kummitytöltäni tullut kirje, valokuva ja piirustus. Yksi ihana hetki oli myös kaverin tekemä kaunis syksyinen kukkapuska. Lauantai-illan kahvittelut ja maailman parantaminen Marinan kanssa. Pienistä asioista tulee suuri ilo.


Kumara tyttösen kukat Sri Lankasta



Mian tekemä kukkapuska.


Mun sängyssä olevat  ikikukat, mitä olen metsästänyt koko kesän ja nyt vihdoin ole ne löytänyt. 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tähän on tultu ja tästä jatketaan

Reilut kaksi vuotta sitten pistin elämäni remonttiin ja päätin, että nyt tämä "lihapullana" olo saa riittää. Salaa ja vaivihkaa kertyneet liika kilot oli pakko saada pois. Peili ei enää valhdellut. Elimistö huusi hoosiannaa oli tunne, että  polvet eivät kestäneet sitä painoa, vatsa oli aina kipeä ja muutenkin paha olo. Työnsin suuhuni kaikkea minä voi luokitella osastoon "tätä ei kuuluisi ihmisten syödä, ainakaan näin usein" ja loput voi luokitella osastoon "teollisesti valmistettu lisäaineseos". Vitamiinit ja hivenaineet olivat minulle lähes tuntematon käsite.

Aloin lukea kirjallisuutta ja kävin kursseja mitkä käsittelivät ruokaa, terveyttä ja hyvinvointia. Paula Heinosesta tuli suosikkini, terveydentulipilarit ohjelmaa kuuntelin viikonloppuisin lenkkipolulla Porvoon perämetsässä. Samaan aikaan huomasin myös, että meillä kotona on koira. Niin no, Aapohan oli meillä ollut vasta kuutisen vuotta :) Tässä yhteydessä  varmaan  Aapokin huomasi, että täällähän asuu Markon lisäksi myös joku nainen.   Ainakun Aapo näki, että otan takin ja laitan lenkkarit jalkaan, koiran häntä heilui ja se juoksi jo metsätietä kohti.

Vuodessa sain tiputettu painoani 18 kiloa. Taival ei ollut mitenkään äärimmäisen tuskainen, mahtuuhan siihen tietysti muutamat vaikeatkin hetket.  Paino tippui, ulkonäkö ja olo muuttuivat hurjasti.  Silloin mielessäni päätin, enää ikinä en laske itseäni tähän samaan pisteeseen ja tästä eteenpäin tulen huolehtimaan itsestäni.

Aina ja ei koskaan....

Muutimme Tikkurilaan, keittiön ikkunasta näkyy Heureka ja sen ympäriltä alkaa upeat maisemat missä voi lenkkeillä. Viime syksynä Marko ja Aapo lähtivät purjehtimaan kohti maailman meriä. Minulla oli aikaa vain itselleni ja sain tehdä ihan juuri sitä mikä minusta tuntui hyvältä eli olisin voinut huolehtia vain omasta hyvin voinnistani.
Kyllä vain töiden jälkeen kotoa löytyi sohva ja kaukosäädin. Makasin joka ilta tässä sohvalla kahdesta neljään tuntiin, lenkillekään en voinut mennä koska töissä oli niin kiire ettei kerkiä...."hyvä tekosyy"  Pikku hiljaa myös ruokakulttuurini muuttui löysin paikallisen bensa-aseman ja sen kulinaristiset valmis ruuat sekä lähi pizzerian lähes 3000 kalorin pizzat.  Kunnon ruokaa "sain" vain silloin, kun Mikko tuli luokseni sitä tekemään. Kesällä tilanne onneksi vähän muuttui, kun Miia asui luonani. Ruokaa teimme yhdessä ja se oli terveellistä, mutta mukaan tuli myös suklaa ja jäätelo. Työmatkoiltani raahasin suklaata kotiin kassikaupalla. Se siitä terveestä elämästä ja lenkkeilystä. Vaakan olin siirtänyt jo suosiolla sivuun, koska olin jo alkukesästä joutunut menemään vaatekauppaan ostamaan pari numeroa isommat vaatteet. Edes tässä vaiheessa ei mitkään kellot sisälläni soineet tai kait ne soivat  mutta biisi oli ihan paska.

Tällä kuluvalla viikolla rohkaisin itseni ja astelin vaakaan. Karu totuus iskeytyi silmilleni lähes kymmenen kiloa oli painoni noussut vuodessa. Tosin en  voi sanoa, että olisin jotenkin yllättynyt. Täysin tiedossa oleva katastorfi. Nyt vaaditaan tahtoa ja toimintaa. Olohuoneen nurkassa pitkään levänneet jumppapallo, kahvakuula ja käsipainot niistä oli aika pyyhkiä pölyt pois ja ottaa ne käyttöön. Urheiluvaatteita minulla on joka lähtöön. Miia kerran sanoinkin, "jos pelkät jumppavaatteet laiduttaisivat, meidän äiti olisi maailman laihin". Jaakaapin sisällön olen jo tänään kauppareissulla laittanut uuteen uskoon.

Ikää tulee ja maaliin on toivottavasti vielä pitkä matka. Joten oman itseni kannalta nyt on syytä siirtyä takaisin Paula Heinosen kaveriksi. Kirjoittelen tänne aina välillä miten on mennyt ja kuinka muutosremontti etenee.

Nyt kaunis päivä, otan ja lähden tuonne Heurekan rantaan lenkille.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Aikainen syyksyinen tiistaiaamu. Parvekeen ovi voi vielä olla öisin auki yöt ovat vielä lämpimiä ja juuri nyt jalkoihin kulkeutuu ihana ilmavirta ulkoa. On syksy ja kesä taas taittunut taakse. Mieli on siltä osin  haikea ja tunne sama vanha minne se kesä katosi.

Viikko sitten tiistai aamulla Marko ja Aapo lensivät takaisin Mallorcalle minä totuttelen yksin oloon ja eloon mikä tuntuu hieman tuskaiselta, mutta ei auta pärinät näin se taas on. Lohtuna tässä on se, että pari viikkoa töitä ja sitten pääsen itsekkin kesälomalle ja lennän Markon luokse sinne Mallorcalle mistä sitten jatkamme matkaa johonkin. Nyt tuo sana "johonkin" tuntuu äärimmäisen rauhalliselta ja rentouttavalta sanalta. Tapani mukaan päässäni ja kehossani vallitsee matkaa edeltävä stressitila. Tänne jäävien asioiden lokerointi, organisointi ja muu säätö. Täysin turhaa, mutta minkäs sitä itselleen tekee.

Kuppi kahvia, suihkun kautta töihin. Tästä jatkuu tämä tiistai.




sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tämän viikon pallot alkaa olla pelattu

Tällä viikolla on löydetty uudet toimitilat ja alustavat sopimukset tehty. Pientä pintaremonttia ne kaipaavat ja nyt  Remontti Reiskat hakuun ja remontti voi kohta alkaa. Uusien tilojen sisustuksen suunnittelu, huonekalujen hankinta ja kaikkea muuta uutta kivaa. Toki niitä normaaleja "työtöitäkin" pitää välillä tehdä.  Onneksi tätä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.

Menneellä viikolla vietimme Markon kanssa Tallinnan kodissakin muutaman päivän ja yön. Marko kävi paikallisella poliisilaitoksella tekemässä paperit tulevaa ID-korttia varten. Kävi ilmi, että kortti pitää henkilökohtaisesti noutaa samasta paikasta puolen vuoden sisältä. Eli tämä toimenpide aiheuttaa pari muuttujaa matkaan meidän perheen loppu syksyä ajatellen.

Viikonloppu on mennyt kotinurkissa kolutessa. Kolme viikkoa ollut kirppispöytä ja sen loput kamat piti roudata takaisin kotiin. Onneksi niitä ei ollut paljon. Hyvin meni tavaraa noiden viikkojen aikana kaupaksi ja mukavasti Miian kanssa saatiin rahaakin vanhoista tavaroista mitä itse ei enää tarvittu ja roskiinkaan niitä ei raaskittu heittää. Kierrätys kannattaa.

Lauantaina käytiin Hiekkaharjun golfkentällä taas muutamia pallojakin lyömässä. Nyt on sunnuntai ja ulkona saataa kaatamalla vettä.


 Kaikki pallot on tältä viikolta  "pelattu"