Pala Korsikaa

Takana neljäntoista tunnin yö unet. Tuli otettua edellisen yön univelat takaisin. Tämä Bonfacion kaupunki on ensi vaikutelmaltaan hieno ja erilainen. Kaupunkia ympäröivät vuoren jyrkänteet ja tuolla yhdellä jyrkänteen harjalla on linna. Satama on suojainen, tosin aika hiljainen jo tähän aikaan vuodesta. Kesällä täällä on varmasti menoa ja meinikiä enemmän. Rannassa on lukuisa määrä ravintoloita mistä jo suurin osa on kiinni ja iltaisin asiakkaita on kovin vähän.

Ravintolamaailmaa, taitaa olla talvi tulossa tännekin.

Hintataso täällä hipoo  Suomen hintoja, varsinkin vaatteet ovat kalliita merkkivatteita mitä tällä on myynnissä Michael Kors, Burberry, Hugo Boss jne. Viinitkin ovat kalliimpia kuin Espanjassa tai Portugalissa. Täältä löytyy pala Ranskalaista oloa ja eloa. Eihän tuo ole ihme, kun saari kuuluu Ranskalle.

Paikallisen karkkikaupan vartija

Eilen illalla kävimme ulkona syömässä.  Ruoka oli hyvää, jokainen sai mieleistään tarjolla meidän pöydässä oli kalaa, lihaa ja simpukoita. Jälkiruuissakaan ei säästelty tiramisu ja creme brulee maistuivat hyviltä.

Nyt on aikainen lauantai aamu. Aamut ovat täällä kosteita yön jäljiltä. Liinavaattetkin ovat ikävän nihkeitä ja märän oloisa aamuisin. Tosin on siihenkin pikku hiljaa jo tottunut.

Tänään lähdemme pois tästä sataman tuntumasta. Siirämme veneen tuohon sataman lähellä olevaan poukamaan missä saamme olla rauhassa. Tarkoituksena on mennä sukeltamaan, snorklaamaan ja uimaan. Aapokin pääsee vapaasti juoksemaan rannalla. Tässä satamassa Aapolla on ollut lieviä vaikeuksia, koska tuossa vastapäätä on ravintola mistä tulee ruuan tuoksu ja sinne koiran tekisi kovasti mieli mennä katsomaan saisiko sieltä jotakin evästä kaapattua.

Tänne jyrkänteelle kävely kävi kuntoilusta ja pari kertaa piti matkan aikana ottaa happea.

Mikko ja Aapo iltahämärissä

Koiria on paljon näkynyt tämän matkan aikana, mutta meidän Aapo on husky ja ne huskyn silmät, niin koira jää kyllä useamman mieleen. Moni tulee sille puhumaan, rapsuttamaan ja kyselemään meiltä milloin mitäkin. Ravintoloissa tuodaan Aapollekin  herkkuja tai usein ainakin kysytään tuodaanko koirallekin vettä. Monessa turistin kamerassa taitaa olla meidän Marko ja Aapo.

Tänne olisi tarkoitus tänään siirtyä, täällä pääsemme uimaan ja sukeltamaan. Sininen taivaskin on jo tullut esille, päivä alkaa valjeta tällä saarella.

Stintino Sardinia

Stintinon satamapaikka ei paljon maksanut kolme yötä saatiin sillä hinnalla mitä usein joutuu pulittamaan yhdestä yöstä. No jaa, eipä tuo ole ihme, koska täällä ei ole yhtään mitään. Tosin tuostakin asiasta voidaan meidän perheessä olla useampaa mieltä. Markon mielestä tällä on kaikki mitä tarvitaan satamassa kahvila mistä saa cafe americanon, coca colaa ja tupakkaa. Koiran "kusetuspaikka" on ihan tuossa huudeilla. Ruokakauppa on tuolla kumivenematkan päässä mistä  saa lisää coca colaa, suklaata ja jotain mitä voi syödä helposti ja nopeasti ennen nukkumaan menoa.

Yksi pieni negatiivinen seikka voidaan mainita. Tänään ajoimme kumiveneellä satamassa sijaitsevalle bensa-asemalle tankkaamaan kumivenettä. Rantaan asteli nuori naikkonen korkokengät jalassa, huulet oli rajattu niin, että mieskään niitä ei voinut olla huomaamatta. Marko sai luvan tankata ja kuinka ollakaan bensaa tuli 1,3 litraa ja siihen se loppus. Naikkonen siinä sitten nosteli käsiään ja totesi, että nyt loppu bensa siitä bensapumpusta. Siinä sitten kyselimme koska tulee lisää vastaus oli hyvin ympäripyöreä "en tiedä, ehkä huomenna" Me lähdimme jatkamaan matkaa, bensaa ei saatu joten kahtellaan kuin kauna ajellaan, soudetaan sitten jos bensat loppuu.

Uimassa on käyty  vesi tunti aluksi hieman kylmältä, mutta eipä se kauan sitä ollut. Marko kävi sukeltamassa ja tarkasti kölin, kaikki oli ok maalit olivat vain vähän lähteneet satamaan tulleessa kevyessä pintakosketuksessa.  Mikko on viihtynyt päivällä Vareksen kanssa. Hyvin ne päivät menee ja nopeasti vaikka ei paljon mitään teekkään.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa Ravintolassa  Lu Fanali. Etukäteen olimme netistä lukeneet ja tämän ravintolan pizzoja kehuttiin siellä. Odotukset olivat korkealla. Mikko pizzassa oli hevosenlihaa ja ranskanperunoita, minun pizzassa oli anjovista, Markolla taisi olla aika normikauraa kinkku-ananas. Ei tainnut meillä kenelläkään jäädä ikävä noita pizzoja. Jälkkäriksi tilasimme jätskiannokset jäätelössä oli säästelty puuttuva jäätelö oli ilmeisesti korvattu kermavaahdolla. Tiramisutkin olivat sieltä ravintolasta loppu.

Saarella oli myynnissä käsitöitä, mitä minä en olisi edes ilmaiseksi kotiini vienyt. Halvaksi tuli koska mitään ylimääräistä ei tuolta saarelta matkakassiin kerääntynyt.

Ei ollu ruuhkaa tässä pizzeriassa. 

Rentoja kissoja oli kaupungissa, Aapolla olisi ollut paljon kavereita jos olisi koiruus saanut olla irti.

Sintinon kaupunkia, hiljaista oli turuilla ja toreilla.

Ei ollu Vuittonia, mutta yllätys, yllätys rautakauppa taas löytyi.

Keskiviikko iltana seitsemän maissa lähdimme Stintinosta jatkamaan matkaa kohti Korsikaa. Yö meni mukavasti tuuli kuljetti ja matka joutui. Kuu oli poistunut, pilviä oli paljon joten taivas oli aika synkkä. Salamat valaisivat loppu matkasta menoa. Onneksi ei tullut mitään jumalatonta syysmyrskyä kera ukkosen, koska ukkonen on jotain mikä ei ihan nouse top ten sarjaan. Saavuimme aamulla aikaisin Korsikalle ja Port de Bonifacion satamaan. Pyörimme tovin sataman edustalla odottaen, että aurinko nousee ja sen jälkeen matkaamme kohti satamaa. Satamaan johtava jokimainen lahti oli todella upea. Lahtea ympäröi kallio seinämät joiden päällä oli taloja lähellä kallion reunaa, mistä oli pudotus merelle.

Nyt on vene saatu laituriin. Satamapaikka on maksettu, jos edellinen oli edullinen tämä on sitten ihan jotain muuta. Pari päivää nyt vietellään täällä ja mietitään mihin seuraavaksi matkamme suuntaa.

Yöpurjehduksen tapahtumia

Perjantai illalla kello 18.10 oli köydet irti ja matka kohti Sardiniaa voi alkaa. Satama sijaitsi poukamassa mistä oli muutaman mailin matka merelle. Tuulitilanne oli etukäteen tarkastettu ja purjeet päästiin nostamaa heti, pienen hidastuksen aiheuttivat kalastusveneiden "parvi".  Purjeet oli nostettu ennen pimeän tuloa. Tosin yöllä ei missään vaiheessa saatu nauttia pimeydestä, koska oli täysikuu ja se valaisi merellä.

Kaikki meni koko yön kuin elokuvissa tuuli kuljetti välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Mikko kävi nukkumaan puoli yhdeksän aikaan nukkui kahdeksan tunnin unet. Minä torkuin aina välillä muutaman tunnin, Marko tottuneena yöpurjehtijana valvoi melkein koko yön. Otti välillä parit alle tunnin tirsat, sillä välillä minä olin väijyssä. Yön aikana nähtiin neljä rahtilaivaa, joten hiljaista oli.

Aamuyöllä Mikko heräsi ja minä painun nukkumaan. Nukkuessani miehet olivat kaivaneet kalastusvehkeet esille. Jumankekka meitä onnisti uistimeen tarttui tonnikala, tosin kala oli ala mittainen, mutta meidän paistinpannulle se silti joutui. Illalla Mikko valmisti meille tonnikalasta pihvit ja namskis, että olikin hyvää. Tuota ihanuutta on  vielä jäljellä. Huomenna satamassa meitä odottaa, pihvit kera pippurikastikkeen.

Toisenlainen "kurmee" ateria.  Yön valvomisen jälkeen iski nälkä ajattelin tehdä tuolta varastoista valmiin pasta-parmesanaterian.  Joopa, joo meidän vene haisi samalle mille luultavasti Malmin ruumishuoneella haisee ja sen maku oli ihan yhtä järkyttävä.

Tässä mun miehet lepää

Kokki kalahommissa

Järkyttävä "paska"-ateria

Nyt on lauantai-ilta aurinko on laskenut ja toinen yö purjehtien on alussa. Mikko on hurahtanut  Vares-kirjaan, Aapo makailee sitloorassa pehmustetulla penkillä, Marko juuri heräsi "päikkäreiltä" , minä olin väijyvuorossa ja siinä sivussa "salaa" tätä blogia kirjoittelin.

Yöllä tuuli vaihteli välillä mentiin mukavasti, mukavaa vauhtia. Jossain vaiheessa tuuli yltyi ja meno ei näin amatööripurjehtian mielestä ollut paras mahdollinen, köydet, masto, purjeet  ja kaikki muut kolisivat, paukkuivat ja tunne oli, maksa, sydän ja haima lähtevät irti tai ainakin vaihtavat paikkaa.  Väsy iski ja mentiin Mikon kanssa nukkumaan, oltiin niin reiluja, että jätettiin Marko yksin väijyyn. Heräsin omasta mielestäni helvetilliseen kolinaan, tavarat lensivät ja saivat uudet paikat. Tuuli oli loppunut ja Marko oli laskenut purjeet alas oli aika käynnistää moottorit.  Moottorit eivät suostuneet käynnistymään oltiin ns. meren armoilla vene heilua laidalta toiselle ja tästä syystä ne tavarat lensivät hujan hajan. Keskellä yötä kahden maissa alkoi "moottoriremontti" olihan siinä minulla ja Mikolla hetken vitsit vähissä. Mikkokin kömpi ylös, ihmetteli mikä kolisee ja mitä nyt. Marko hetken siinä "ihmetteli" ja toimi niin nopeasti, että hirvitti. Minä kerkisin siinä välillä kaatua pari kertaa ja mustelmia taas tuli. Kone saatiin siihen kuntoon, että matka taas jatkui. Lopput  50 mailia meninkin sitten koneella ajaen.­­­

Saavuimme lähelle  Marina Di Stintinoa. Vesi oli kauniin turkoosia. Markolla oli tiedossa, että syvyys vaihtelee. Minun käskettiin lukea syvyysmittaria ja ilmoittaa, kun syvyyslukemat ovat 4 metriä. Syvyysmittarin sijaan katselin jotakin helkatin lintuparvea ja kuului kolahdus ja pamahdus ja tässä vaiheessa minulla olisi ollut nitrot tarpeen. Köli otti pohjaan kiinni, että hyvin tuli sitten sekin homma hoidettua. Huomenna sitten Markolla on sukellushommat ja kölin tarkastus.

Sardiinia satamaan kiinnityimme sunnuntaina iltapäivällä joskus kahden maissa. Espanjan kieli on vaihtunut Italiaan. Huomenna tutustumme kaupunkiin ja sen ympäristöön. Tänään olemme kävelleet vain tässä sataman tuntumassa

Sardiniassa ollaan

Menorcalla edelleen ja huomenna matka jatkuu

Nyt alkaa olla Menorcan saari nähty. Tänään kiertelimme kolme tuntia Mikon kanssa kaupungilla "eksyimme" seudulle missä normaalisti turistit eivät juurikaan taida liikkua. Alueella oli autokorjaamoja, laattaliikkeitä vieri vieressä ja yhtäkkiä keskellä autokorjaamoja "tissiliiviliike" liekkö pistetty paikallinen bordelli siihen viereen missä autoon korjaamosta odottavat miehet saavat viettää aikaansa vai joku toiveikas liikkeenharjoittaja unelmissaan toivoo, että miehet poikkeavat korjaamoreissulla ostamassa puolisoilleen uuden karheat alusvetimet.

Huomenna perjantaina täydennämme varastot ja illansuussa lähdemme purjehtimaan kohti Sardiniaa. Matka kestää vajaat kaksi vuorokautta ja perillä olemme joskus sunnuntaina.

Menorcalla Mikon ja Markon kanssa

Porto Cristo oli kaupunki missä oli venesatama, uimaranta, rantabaareja sekä kävelykadulla pieniä kauppoja missä oli erilaista turistikrääsää myynnissä. Mukavaa vaihtelua oli, että venepaikka oli vierasvenesataman laiturissa ja siitä pääsi ilman kumivenettä kaupungille. Venepaikka nyt ei ollut ihan parhaasta päästä, koska vieressä oli bensamittari ja veneen kannelta nähtävyytenä oli telakka missä korjattiin veneitä.

Mikko Porto Criston rannalla

Hevoshommat saatiin päätökseen

Maanantaipäivä jännitettiin ja hermoiltiin saadaanko puuttuva ratsastaja mastoon. Ratsastaja saatiin, Marko asensi osan paikalleen purje oli taas kunnossa ja matka voisi jatkua. Illalla ennen seitsemää köydet olivat irti a yöpurjehdus alkoi.  Yöllä oli heikko myötätuuli, mutta silti pääsimme taittamaan purjeilla koko matkan. Aalto ei ollut juuri lainkaan, joten kaikin puolin Mikon ensimmäinen purjehduskokemus oli miellyttävä ja mukava. Kuu ja tähdet saattelivat meitä osan matkaa, muutaman meduusan saattoi myös merestä havaita.  Saavuimme suunnitelman mukaan aamun sarastaessa noin puoli kahdeksan aikaan Menorcan  Puerto de Mahonin satamaan.

Satamaan saavuttaessa löytyi mukava, rauhallinen venepaikka  ponttoonilaiturilta missä on sähköt ja vesi.  Kumivene piti taas laskea alas, että pääsemme rantaan ja kaupungille. Aamupäivällä parin tunnin unet ennen pikaista kaupunkikierrosta. Tuulet näyttävät siltä, että vietämme täällä pari päivää ja tutustumme kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin.

Kaupunki on rakennettu jyrkille kalliorannoille. Venesatamasta on lukuisa määrä portaita askellettava ennen kuin kaupunki häämöttää. Portaiden puolessa välissä pitää ottaa jo happea ja jalat huutavat hoosiannaa. Kuntoilusta käy shoppailureissut, kuusi tuntia tänäänkin Mikon kanssa kaupunkia kiersimme. Olen yllättynyt miten paljon täällä on musliminaisia huivit ja hunnut päässä. Muuten kaupunki näyttää ihan tavalliselta keksikokoiselta välimeren kaupungilta. Turistikausi alkaa olla  lopussa rantabaareja on suljettu ja mikä parasta turistihärpäke myyjiä ei enää ole joka kadun kulmassa.

Sää on ollut tänään päivällä aurinkoinen ja lämmin, mutta iltaisin on jo sen verran viileä, että pitkät housut ja takki on pitänyt ottaa ulkoillessa matkaan.  Iltaisin olemme istuneet veneessä lukien kirjoja,  Espanjan televisio-ohjelmia olemme täällä Menorcalla päässeet katsomaan ja minä sain eilen päätökseen Dexterin viidennen tuotantokauden, jotka ladattiin läppärille ennen lähtöä. Tänään taidan siirtyä kuudenteen kauteen. Mitenkään en ole koukussa tähän sarjaan :)

Perämiehet laiturilla

Perjantai-iltana matka jatkuu täältä Menorcalta kohti Sardiniaa. 

Vihdoinkin merelle

12.10.2013

Pollensassa aamu valkeni harmaana ja taivaalla oli sadepilviä. Aamukahvin jälkeen lähdimme rantaan hakemaan mastoon tulevaa ratsastajaa ja sen jälkeen matka voisi taas jatkua Menorcan saarelle. Saavuimme sovittuun aikaan Pollensassa olevaan venetarvikeliikkeeseen hakemaan puuttuvaa osaa. Yllättävää liike ei ollut auki, no onneksemme omistaja juoksi paikalle, mutta  katsoi meitä ja ilmoitti "meillä on pieni ongelma".   Osa oli edelleen Palmassa ja tänään on pyhä mikään / kukaan ei kuljeta osaa Pollensaan.  Tämän kuultuani syöksyin kaupasta ulos ja voi sitä V-sanojen määrää minkä suustani ulkona päästin. Tänne sitä nyt sitten jäätiin viikonlopun yli. Harmituksen, harmitus.... siinä sitten pohdimme m

itäs nyt keksimme. Marko hetken kiroili ja sitten  päätti, että lähdetään matkaan suunnitelmien mukaan, mutta mennäänkin  Mallorcan saarella toiseen satamaan ja vuokrataan sieltä sitten  maanantaina auto ja haetaan rikkoutuneen osan tilalle uusi purjeenosa Pollensasta.

Tämän jälkeen suunnistimme sukellusliikkeeseen hakemaan Markon korjauksessa olleen sukelluspuvun. Yllättäen pukua ei ollut korjattu, koska paikka-aineet olivat vielä matkalla. Täytyy sanoa, ettei tämä enää yllättänyt. Puku ja lojunut sukellusliikeessä kassissa useamman viikon. Onneksi leväytyimme kassin liikkeessä, koska kassista juoksi pakoo kaksi torakkaa. Jep, jep....eteleän elämää, nyt on kassi ja puku myrkytetty, koska näitä kanssa matkustajia emme mukaan halua.

Iltapäivällä yhden aikaan taivas oli sininen, aurinko paisto ja matka pääsi jatkumaan. Merellä hermo lepää ja kaikki maallinen unohtuu. Tätä hetkeä olen odottanut pitkään. Mastosta puuttuvan ratsastajan vuoksi emme pystyneet nostamaan isoa purjetta. Jouduimme ajamaan koko matkan Porto Cristoon koneella, kenuaa pääsimme loppu matkasta kuitenkin testaamaan. Sivumyötäinen tuuli heilutti venettä ihan etevästi, koska purjeen puuttuessa vene ei rullannut mukavasti.  Välillä vene kallistui hetkellisesti 30 astetta, tuuli vaihteli 7 -12 m/s matkan aikana.

Matka jatkuu

Seitsemän jälkeen illalla saavuimme satamaan, ilta alkoi jo hämärtyä. Pienen evästyksen jälkeen suihkuun ja illalla kävimme vielä rantakadulla kävelyllä. Löysimme kivan baarin missä joimme rinkusut  ja iltakaffeet. Huomenna on päivä uusi ja pääsemme tutustumaan Porto Cristoon.

Porto Cristoa

Täällä sitä nyt ollaan auringon alla, päivä mennä hurahti ja ilta tulla turahti. Nyt olemme nettibaarissa ja odotamme uutta viikkoa ja sen tuomia uusia haasteita.

Mallorcan lomailu jatkuu

5. - 9.10.2013

Lauantaiaamu aukeaa pilvisenä ja tuulisena. Sääennusteen mukaan 30 asteen lämpötilat ovat historiaa enää olisi luvassa "vaivaiset" 25 astetta. Muutamat viime yöt ovat menneet järkyttävän raapimisen merkeissä. Eilen taidettiin löytää apteekista sellainen antibioottirasvaseos millä olen "vuorannut" itseäni ja nyt näyttäisi, että näistä moskiittojen aiheuttamista paukamista voi päästä  eroonkin. Mikä parasta näyttäisi siltä, että yönaikana ei ole tullut yhtään paukamaa lisää. Yöllisiä nukkumisia ei tuon raavinnan lisäksi ole helpottanut valtava kosteusprosentti. Kaikki petivaatteet ovat läpeensä  kosteita ja niissä oleva suolakin kutittaa ihoa. On tässä ollut muutamaan otteeseen Suomitytöllä vitsit vähissä ja valitus tapissa. Mikä parasta itse en ole joutunut kuuntelemaan omaa valitustani.

Edelleen olemme Mallorcalla ja Pollensan sataman tuntumassa ankkurikiinnityksessä. Korjaustyöt ovat vielä vaiheessa ja tarkkaa päivää milloin tästä matka jatkuu ei ole tiedossa. Kaideprojekti on saatu päätökseen, maalausprojekti on aloitettu mikä kestää näillä näkymin pari päivää ja eilen Marko nosti ison purjeen ylös ja tarkasti onko kaikki ok, koska purje oli ollut koko kesän nipussa. Kuinka ollakaan mastossa oleva yksi ratsastaja oli rikki ja nyt odotellaan Palmasta uutta ­­­­­ jotta saadaan purje kuntoon. Perskatti hevoshommiksi meni tämäkin keikka ja minun tuurilla huomenna on vuorossa lannan luontia.  Eli täällä Pollensassa pysymme vielä jonkin aikaa. Matkasuunnitelmaa olemme kuitenkin jo tehneet. Täältä Pollensasta suunnistamme Menorcan saarelle ja sieltä Sardiniaan, Korsikaan ja Italian mantereelle. Tarkoitus olisi viettää muutama päivä Roomassa. Rooma on kaupunki mihin olen aina halunnut. Jospa nyt pääsisin toteuttamaan yhden unelmani.

Muutama päivä sitten lähdettiin Mikon kanssa kumiveneellä napakan tuulen vallitessa rantaan kauppaan. Rannan tuntumassa Espanjaa puhuva mies viittoili ja osoitti merelle missä hänen alle kymmenen vuotias poika oli ajautunut veneensä kanssa "tuuliajolle". Siinä sitten kumiveneellä hinattiin venettä rantaan, tuuli riepotteli meitä ympäri , ämpäri merta, minä kiljuin, kiroilin ja panikoin, huutaen varo moottoria.  Loppu hyvin, kaikki hyvin Poika ja vene saatiin rantaan, mutta  kauppareissu jätettiin väliin, koska omalle veneelle ei enää saatu paikkaa.

Ruoka täällä saarella olevissa ravintoloissa ei ole ollut mitenkään erityisen hyvää. Olemme yrittäneet kysellä paikallisilta hyviä ruokapaikkoja, mutta makuja on monia ja tähän mennessä ihan parhaan ruokapaikan löysimme ihan sattumalta ja sekin oli Steak House Dakota missä oli jenkkityylistä ruokaa. Kaupoissa sen sijaan on jos jonkin näköistä merenelävää.  Merikrottia mekin ostimme kaupasta ja teimme siitä ruokaa. Hyväähän se oli muistutti aika paljon seitä ja sen makua. Minulla nyt ei olisi ollut hajuakaan mitä se oli, mutta Mikko sen tuolta kaupasta bongasi ja matkaan nappasi.

Kauppojen tarjontaa

Eli tätä blogia olen kirjoitellut pitkin viikkoa, tänään on keskiviikkoa. Huomenna saadaan nämä hevoshommat loppuun ja Palmasta tulee se ratsastaja mastoon. Tuulitilanne näyttää siltä, että perjantaina illalla pääsemme suunnistamaan kohti Menorcan saarta. Pari päivää tässä nyt valmistellaan venettä lähtökuntoon ja täydennetään varastoja.

Miehen työt on toisinaan rankkaa ja toisinaan ei :)

Tapahtumia ensimmäiseltä lomaviikolta

30.9. - 3.10.2013

Syyskuun viimeinen päivä ja aamulla päästiin sängystä ylös vasta kymmenen maissa. Yöllä oli aika napakka tuuli ja tuuligeneraattorit pitivät meteliä siinä määrin, että yö oli suhteellisen katkonainen. Mikko oli omien sanojensa mukaan nukkunut koko yön heräsi aamulla ysin jälkeen ennen meitä.

Lämmintä on riittänyt tänäänkin auringossa oli yli 30 astetta. Täällä veneellä aurinko on petollista, koska merellä tuulee ja ilma ei ollenkaan tunnu niin kuumalta mitä se tuolla mantereen puolella on. Ihon väri on vaihtunut Mikko on laikukkaan vaaleanpunainen,  minä jotain punaisen ja ruskean väliltä ja Marko muistuttaa lähinnä "neekeriä".

Päivä mennä hurahti  nopeasti aamulla oli normaali aamulenkki koiran pissatusreissu ja  rautakauppa keikka.  Miehillä päivä meni kaideprojektissa, sen parissa heillä menee vielä pari päivää. Minä olen istuskellut tuossa veneen kannella ja tuijottanut merelle, jotain pientä olen puuhastelua siinä sivussa.

Kaideprojektia ja projektihenkilökuntaa

Minä olen keskittynyt lähinnä työnjohtohommiin ja ottanut aurinkoa kannella.

Nyt kello alkaa olla jo niin paljon, että suunnistan nukkumaan. Huomenna on päivä uusi.

Lokakuuta eletään, pari päivää on mennyt ihan vain huomaamatta. Lämmintä on edelleen riittänyt päivällä täällä veneen kannella  lämpötila on ollut taas se sama yli 30 asetetta. Joten ei voi ainakaan sen tiimoilta valittaa. Tänään täällä oli paikalliset keskiviikko markkinat missä myytiin kaikkea "aitoa" kuten Burberryt, Vuittonin yms. lähtivät muutamalla kympillä. Kuusi tuntia Mikon kanssa kävelimme ympäri kylää, koska vene oli satamassa jossa suoritettiin viimeiset hitsaustyöt. Huomenna Marko saa kaideprojektin loppuun sen jälkeen vielä pieni maalausprojekti ja näillä eväillä loppu viikosta tai viimeistään ensi viikon alusta pääsemme pitkän tauon jälkeen purjehtimaan. Lisäksi tänään on snorklattu, uitu ja pääsinpä taas tappelemaan tuon  niin älykkään älypuhelimen kanssa missä on kaikki puhelinnumerot ja valokuvat.. otti tuo saakelin Samsung ja päätti sanoa sopimuksen irti. Sinne jäi kaikki kuvat, joten kuvia ei nyt  tähän päivitykseen tule. Näyttää olevan perinne, että minulla puhelin sanoo sopimuksen irti jokaisella ulkomaan matkalla.

Koiran ulkoilutusreitiltä 

Tyrnin Marjatkin löytyivät sieltä :)

Keskiviikon ja torstai välinen yö oli suomeksi sanottuna helvetillisen kuuma ja hikinen. Kolmelta yöllä istuskeltiin Markon kanssa veneen kannelle vilvoittelemassa. Lisä mausteen näihin öihin tekee moskiitot ja puremia minulla on siinä mittakaavassa, että hallelujaa. Tänään kävin apteekista ostamassa kaikki maailman moskiittotöhnät mitä tungen itseeni ja toivon, että ensi yönä en saa taas "tuhatta" uutta paukamaa ja pattia.  Jalat ovat sen näköiset, että jäisi muuten missikisat väliin. Onneksi ne kisat ovat vasta helmikuussa, siihen mennessä näiden pattien luulisi olevan poissa.

Tänään torstaina on ollut pilvinen päivä ja tuulta on ollut noin 10  m/s. Kumiveneellä oli kiva matkustaa tuolla aallokossa kolme aikuista ja koira. Vesi lensi, suolavesisuihkut tulivat niskaan ja niin oltiin littamärkiä koko porukka. Kello on täällä nyt 19.45 ja veneen sisällä lämmintä vielä 27,2 astetta. Illalla olisi tarkoitus vielä lähteä tunne rantaan iltamarkkinoille ja samalla viedä koiruus iltalenkille.