torstai 14. marraskuuta 2013

Eipä uskoisi aina, että elämme 2000-lukua!

Ennen oli suo, kuokka ja Jussi. Aamuyöllä Jussi heräsi otti kuokan ja siirtyi suolle. Raivasi suota, että pääsisi mahdollisimman pian  viljelemään ja tätä kautta Jussin perhe saisi leipää ja läskiä pöytään. Ei auttanut lakkoilla, koska "yksin oli yritettävä" ja töitä oli tehtävä. Mielestäni tuo on varsin yksikertainen ja selkeä kuvio. Ei siinä tarvittu lakkoja eikä työnseisauksia.


Niskavuoren Aaren kunniaan, eikä pidä Ilonaakaan unohtaa. 

Sodan tiimelyksessä  keksittiin ay-liike ja sisko lähti sahalle töihin.  Tässä yhteydessä työnantajasta tuli kapitalisti sika joka vain riistää työntekijöiltä vapaa-aikaa ja maksaa tuosta riistosta surkeaa palkkaa. Kahvipöytään tuli uusi puheenaihe "saavutetut edut" ja luonnollisesti kaikista niistä saavutetuista eduista haluttiin tuplapalkka, se kuului automaattisesti jokaiselle siskolle ja sen työkaverille. Koska kapitalistisika työnantajakin on saavuttanut edut hän istuu kaiket illat kotona konjakkilasi kädessä, sikari huulilla ja kylpee seteleissä. Todellisuudessa sahanomistaja vietti illat ja yöt sahalla pienessä toimistokopperossa laskien miten saisi maksettua palkat, vakuutukset, verot ja muut laskut. Kotona oli vaimo ja kuusi lasta mitkä odottivat isää ja puolisoa kotiin. Tämä sama kuvio jatkui vuodesta toiseen. Lapset kasvoivat ja vaimo "rupsahti".

Nyt Suomi rypee suossa, vienti tökki, valtion yhtiöt  joutuvat myyntiin ja suuret yritykset lomauttavat tai ainakin aloittavat yt-neuvottelut. Siinä sivussa pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät valtaosan Suomalaisista. Meille voi jakaa  lisää prosentteja, joilla me avustamme lisää valtiota ja ay-liikettä on mitä jakaa niin voi  Finnair, AKT ja Paperiliitto lakkoilla vähän vaikka pidempäänkin.

Nyt 2000-luvulla meillä on Perussuomalaiset, Euroopan unioni ja voimme vapaasti matkustaa Eu:n alueella. Tätä listaa voisin jatkaa lähes loputtomiin. Niin paljon hyvää ja niin paljon huonoa monen mielestä. Minä odotan, koska meille tulee uusi "Iiro Viinanen"  ottaen ohjat käsiinsa  ja vie meidät eteenpäin,  kohti perempaa Eurooppaa.

Ennen tuota joudun jännittämään mitä tapahtuu meidän Aapolle, se matkustaa huomenna Roomasta kotiin. Uutisten mukaan uhkana on, että "rahtitavaroiden" koneesta purku ei toimi normaalisti.









keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Rooma

Torstaina aamupäivällä saavuimme Porto Di Roman vierasvenesatamaan. Satama sijaitsi noin 20 km Rooman keskustasta. Satama-alueella oli vielä auki muutama vaatekauppa ja ravintola. Kummallista ruokakauppaa tällä alueella ei ollut. Lähin ruokakauppa oli useamman kilometrin päässä minne piti matkustaa bussilla.


Vierasvenesataman lähellä olevaa aluetta, siisteys täällä oli täysin unohtunut.


Parkkipaikalle oli jätetty nekin autot millä ei kukaan ole ajanut sitten Purman sodan.


Marko ja Aapo iltakävelyllä, rantaan oli ajautunut kaikki roskat mereltä.

Perjantaina Roomassa oli pyhä ja liikkeellä oli ihmisiä niin paljon, että kaduilla oli hidasta ja hankalaa päästä eteenpäin.


Tämä ihmismäärä oli "turisteja"  Tervin suihkulähteen ympärillä, ruuhkaa riitti.



Vanhoja ihania rakennuksia oli vaikka kuinka paljon. Joskus on osattu tehdä ja rakentaa ihan erilailla kuin tänä päivänä.

Colosseum oli kuitenkin Roomassa se paikka mikä minun sydämeni sulatti. Historia minkä ne kaikki vanhat seinät ympärilleen kätkevät. 


Monta on taistelua tälläkin areenan rauniolla käyty.



Rooman retken päätteeksi kävimme katsomassa onko Paavi kotona. Alla pari kuvaa Vatitikaanin porteilta.




Maanataina lensin takaisin kotoiseen Suomeen. Matka oli onnistunut ja ihana. Marko ja Mikko jäivät vielä Roomaan ja palaavat sieltä ensi viikolla Suomeen.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Vielä pala Corsikaa ja Sardiniaa ennen Roomaa

Pari yötä on nyt vietetty Bonifacion sataman tuntumassa olevassa poukamassa missä meidän seuranamme on vain  pari veneen raatoa mitkä on jätetty tänne oman onnensa nojaan ruostumaan.
Eilinen sunnuntai päivä meni snorklatessa. Meren pohjassa oli kaikkea mielenkiintoista rapuja, paljon erilaisia kaloja, merimakkara, yksi mustekalakin näkyi sekä paljon erilaista kasvillisuutta. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt sellaista merenalaista maailmaa  "livenä". Mahtava uusi kokemus.
Illalla Mikko paistoi meille lettuja. Niitä söimme kera vadelmahillon ja avaruuskerman eli kermaa suoraan spraypullosta. Kalorit oli taas kohdallaan.



Yöllä hieman kostautui tuo vedessä pulikointi. Kurkku oli kipeä ja niveliä särki. Onneksi aamulla kaikki tuo kipu ja särky oli historiaa. Aamupäivällä vielä ajoimme Bonafacion kaupunkiin kahville ja sieltä palasimme veneelle valmistelemaan lähtöä kohti Sardiniaa.



Corsika jää taakse

 Maanantaina neljän maissa iltapäivällä saavuimme Sardiniaan ja Cala Gavettan satamaan mikä sijaitsee La Maddalenassa. Purjehdusmatka oli yhtä unelmaa. Sää oli aurinkoinen, lämmin ja matka taittui.



Kalastusveneita La Maddalena, Cala Gavetta

"Kiinakirpputori"


Mun mies ja minä (:

Täällä pääsimme oikein kunnolla italialaisen ruuan pariin. Pizza ja pasta olivat aivan loistavaa. Kaupunki oli pieni, mutta siellä oli jo pieni kosketus Italiaa ja kaupungista löytyi niiden kiinaliikkeiden lisäksi pala italialaista muotia kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Hintataso putosi yhden kolmasosan Corsikan Bonafacioon nähden.


Tänään on keskiviikko ja kello on nyt yksi. Aamulla yhdeksän jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Sardiniasta kohti Italian mannerta ja Roomaa. Lämpötila on selkeästi noussut Corsikan jälkeen eilenkin oli 27 astetta ja täällä merelläkin aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä riittää. Torstaina aamupäivällä saavuimme Port De Roman satamaan. Viikonloppu vietetään nyt täällä Roomassa keskellä karkkeja ja kepposia sekä "jeesuspyhiä".