Tammikuun viimeisen viikon tahdit

Tammikuu alkaa olla loppusuoralla ja kuinka ollakaan omat vuosi-ilmoitukset ovat tekemättä. Suoraan sanoen ei voisi vähempää kiinnostaa. Tapani mukaan taistelen ne loppuun taas perjantaina yön viimeisinä hetkinä ja luultavasti verottajan katso-palvelu on silloin tilapäisesti poissa käytössä tai niin ruuhkautunut, että lennän sieltä jatkuvasti ulos tai kone muuten vain jumittaa. Ei sillä, että jotenkin kokemusta olisi tämän asian tiimoilta :)

Juuri tuon kuvan mukainen olotila on, kun ajattelenkin niitä tekemättömiä vuosi-ilmoituksia.

Tässä vaiheessa totean suutarin lapsella ei ole kenkiä. Sarasvuo on tosin joskus aikoinaan sanonut, että tuota fraasia ei saisi käyttä. Mitäpäs tuosta, taas tuli kuitenkin käytettyä.

Marko lähti tänään aamulla purjehtimaan Italiasta kohti Kreikkaa ja Corfun saarta. Suunnitelmissa oli, että hän jatkaa sieltä kohti Turkkia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Turkki saa tällä erää jäädä ja veneen satamapaikaksi tulee Kreikka. Olemme etsineet satamaa minne veneen voisi jättää toviksi. Markon ja Aapon olisi tarkoitus lentää kotiin joksikin aikaa. Itse odotan Markon kotiintuloa kuin kuuta nousevaa.
Välillä tämä yksin olo korpeaa niin paljon, että hermokin on ihan pinkeä ja aika tuntuu niin pirun pitkältä. Elämä on!

Viikonloppuna saan nuorison kotiin Vaasasta ja Mikkokin tulee lauantaina armeijasta pikalomalle. Eli viikonlopuksi on tiedossa menoa ja meininkiä.

Pikku hiljaa voisi suunnistaa kohti höyhensaaria. Viime yönä heräsin ainoastaan seitsemän kertaa välillä oli kuuma välillä kylmä eli tähän on tultu.

Maailmamme on täynnä valintoja, mahdollisuuksia ja menestymistä

Elämä ei ole shamppanjaa ja vaahtokarkkeja vai onko?

Harva meistä syntyy kultalusikka suussa. Usemmat meistä joutuvat tekemään paljon  töitä menestymisemme eteen, uhraamaan paljon ja luopumaan monesta. Kaikki tuo on valinta kysymys. Menestyminen tai luultu menestyminen saa aikaan arvostelua, katetutta ja katkeruutta. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikka mihin, kaikki on meistä itsetämme kiinni on vain tehtävä valintoja. Toisinaan valintojen tekeminen on raskasta on valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huonompi ja jatkettava elämää tehtyjen valintojen kanssa.

Helposti arvostelmme ja olemme katkera muiden tekemille valinnoille tietämättä taustoja,  miksi hän valitsi juuri niin kuin valitsi. Olemme katkeria toisen menestymiselle tietämättä kuinka paljon "menestyjä" on joutunut uhraaman, luopumaan ja tekemään hankalia valintoja menestymisensä eteen.

Itse olen sitä mieltä, että katkera ihminen on katkera itselleen tehtyjen valintojen perusteella ja purkaa oman katkeruutensa kolmanteen osapuoleen eikä haluakaan "menestyä".

Jokainen ihminen on menestyjä! Menestyminen on kaikkea muuta kuin rahaa ja valtaa. Todellinen menestyjä omaa itsetunnon ja on siitä ylpeä.

Minun menestymisen takana on rakas perhe, ihanat rakkaat ystävät, mahtava tiimi minkä kanssa työskentelen lähellä ja kaukana. Rakastan työtäni, teen sitä intohimolla ja jaan kaiken osaamiseni myös tuleville sukupolville.

Olen yrittäjä ja ylpeä siitä

Yli kaksikymmentä vuotta heräsin aamuisin, join kahvit, lähdin töihin, tulin kotiin, hoidin kotia ja perhettä. Tuli tunne "tämä ei ole minun juttuni" haluan jotakin enemmän. Otin lopputilit töistä ja päätin, että tämä saa nyt riittää. Perustin oman firman ja minusta tuli yrittäjä. Hullunahan minua moni piti ja kuulin monelta eri taholta  "jättää nyt hyvä ja turvallinen työpaikka isossa tunnetussa firmassa." Mitäs tuosta hulluhan minä olen ja riskejä on otettava.

Nykyisin minulle ei palkkajuokse joka kuukausi niinkuin ennen, välillä tulee vähän ja toisinaan vähän enemmän. Lomatkin on lusittu paria viimeistä vuotta lukuunottamatta töissä.

Mikäs tässä minulla on hätänä. Eilisen "sukupuuttoon kuolevat työt" tilastoinnin toivossa  odottelen vain sitä robottia, mikä tekee kaikki työt minunkin puolestani ja pääsen eläkkeelle ja voin viettää kaiken aikani siellä maailmalla turuilla ja toreilla.

Näin alkoi minun uusi vuosi

Minä en koskaan jätä mitään viime tippaan :)

Tilitoimistomme muutti marraskuun lopussa uusiin tiloihin Malmille. Vuokrasopimus Tikkurilassa oli voimassa joulukuun loppuun. Vanhan toimiston loppusiivouksen kanssa oli pientä säätöä ja  päätin, että menen siivomaan toimiston itse.

Jouluviikolla kävin ja suoritin osan siivouksesta. Homma tökki siihen malliin, että päätin siirtää lopun siivouksen tuonnemaksi. Eilen sitten uuden vuoden päivänä oli pakko mennä siivoamaan loput, koska tänään aamulla oli tarkastus ja avaimien luovutus. No voi helvetti sanon minä. Eilen, kun  Mikon kanssa menimme illalla toimistoa siivoamaan. Painoin valokatkasijaa, yllätys, yllätys olimme sopineet sähkölaitoksen kanssa, että sähköt katkaistaan joulukuun viimeinen päivä.  Eihän siinä sitten auttanut muu kuin siivota se loppuosuus kännykässä olevan taskulampun avaulla. Hetken minulla oli huumorintaju, kyllä ihan hukassa. Siivous tuli kuitenkin suoritettua.

Nyt on kuitenkin huoneisto tarkastettu, luovutettu ja lausuntona tuli "siisti on". Kyllä minä siivota osaan vaikka piemässä :)

Minun vuosi 2013

1.1.2014


Edellisen vuoden vaihteen vietin Portugalissa perheeni kanssa.

Portugalissa vietettyä aikaa ja kauniita muistoja sieltä.

Tammikuusssa palasin Portugalista takaisin kotiin keskelle lunta ja jäätä. Markon ja veneen jätin haikein mielin Portugalin Nazarettiin.

Helmikuussa pitkään vaivannut polvi leikattiin. Leikkaus onnistui hienosti ja toipuminen tapahtui hetkessä. Muutaman päivän leikkauksen jälkeen vietin kotisohvalla ja palasin takaisin töihin. 

Kevään korvalla tilinpäätökset olivat hyvässä mallissa ja oli taas aika lähteä katsomaan miten rakas siippani maailmalla pärjäsi ilman minua.

Lensin tuttuun ja turvalliseen Lissaboniin mistä matkasimme Cascaissiin ja täältä lähdimme purjehtimaan kohti Välimerta. Matkalla oli monta hienoa paikkaa ja monia uusia mahtavia kokemuksia. Kaikki kokemukset eivät sillä hetkellä olleet positiivisia maailmalla aina sattuu ja tapahtuu. Jälkeenpäin voi sanoa, että olen yhtä jos toistakin kokemusta rikkaampi.

Afrikan rannikkoa. Atlantti on vaihtunut Välimereen. Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut tiedossa, että vastassa oli muutama  vastoinkäyminen ja kesän kaikki suunnitelmat piti laittaa uusiksi. Purjehdus jatkui kohti Espanjan mannerta. 

Marko oli varmistanut, että vaimoa ei viedä merelle jos kelit eivät ole suotuisia. Suurimmaksi osaksi kelit olivatkin aurinkoisia ja kannella pysyti jopa kahvittelemaan.

Aurinkoissa Alicantessa vietimme viikonlopun ja sieltä oli taas aika lentää kohti kotoisaa Suomea.

Kevät saapui pikku hiljaa Suomeenkin. Toukokuussa oli tiedossa rakkaan poikani valmistujaisjuhlat Turussa sekä Tallinnan uusi koti ja sen sisustus.

Minä ja minun rakkaat lapset

Pala Tallinnan kotia

Keväällä lähdettyni Alicantesta kotiin Marko jatkoi matkaansa Välimerellä. Mallorcan saari osoittautui "kohtalokkaaksi". Cala Ratjadan satamassa ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan.

Linkki mieheni blogiin, koska minun kuvaus tapahtumasta olisi varmasti "väritelty ja vääristynyt"

http://notreal911.blogspot.fi/2013/04/porto-cristo-mallorca-2642013.html

Eli Mallorcalle ns. jäätiin kesäksi. Pollencasta tuli uusi kesäkaupungimme missä kerkisin muutamaan otteeseen poiketa Markon iloksi ja välillä taisin jopa olla vähän jaloissa keskellä remonttia.

Pollencan kaupunki oli pieni ja sen oppi kesän aikana tuntemaan. Vuoristot olivat kauniita ja ilmasto oli lämmin välillä jopa hikinen. 

Suurimman ajan kesästä vietin täällä kotona Suomessa. Kaksi parasta ja muistiin jäännyttä viikonloppua olivat

Golfkurssi Talmassa. Kiitos ihanalle opettajalle Jokerille, taisi siinä muutamat hauskat hetket hänelläkin olla minun taipuisan vartaloni ja loistavan swingin kanssa.

Heinäkuisen kauniin viikonlopun vietin aurinkoisessa Jämsässä Jaanan ja Matin kotona. Matti meitä kahta kesäheinää kuljetti pitkin Jämsänjokea. Kiitos ihanasta viikonlopusta.

Ville vietti kesän Markon kanssa Mallorcalla. Elokussa ennen koulun alkua Marko lensi kotiin Villen ja Aapon kanssa ja vietti täällä reilun kuukauden. Elokuussa vietimme hääpäivää Merjan perheen mökillä.

Kiitos Merja ja perhe

Kesä päättyi ja Markon oli aika lähetä katsomaan Mallorcan saarta ja siellä ankkuroitua venettämme. Syksy saapui ja Mikolla päättyi Turussa työt syyskuussa. Lähdimme Mikon kanssa kohti Mallorcaa ja sieltä purjehtien kohti Roomaa.

Purjehdimme Mallorcalta Menorcalle sieltä Sardiiniaa ja Korsikaan. Matka oli heino ja Mikkokin sai mukavan kokemuksen ennen armeijaan lähtöä. Lopuksi vielä saavuimme niin kauniiseen ja ihanaan Roomaan. Marraskuun alussa minä lähdin Roomasta kotiin. Marko ja Mikko jäivät vielä Rooman satamaan ja palasivat Suomeen vasta marraskuun puolessa välissä.

Marraskuussa edessä oli muutto uuteen toimistoon ja sen sisustus. Meillä riitti Markon kanssa siinä puuhaa. Joulukuun alussa toimisto oli valmis vain muutamat taulut puuttuvat, mutta niiden aikakin vielä tulee. Kuukausi oli kulunut ja Markon oli taas aika lähteä kohti Italiaa. 

Joulun vietin äidin kanssa Jämsänkoskella. Edellisestä yhteisestä joulusta onkin iäisyys jos toinenkin.

Tilitoimiston henkilökuntaa, joulukuun tupareissa. Kuvasta puuttuu Heli ja meidän ikuiset keikkatyöntekijät Miia ja Marina.

Vuosi ei ole ollut yhtä juhlaa. On paljon arkea siihen liittyviä tuskia joko itse aiheutettuja tai jonkun toisen aihuttamia. Toissä on vietetty porukalla niin paljon tunteja, ettei niitä kukaan osaa edes laskea. Siellä on naurettu, kirottu ja välillä itketty. Meillä on loistava tiimi,  tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia haasteita.

Kiitos kaikille teille ketkä olette olleet jakamssa edellistä vuotta. Tänään on uuden vuoden ensimmäinen päivä ja tästä on hyvä jatkaa kohti uutta ja tulevaa.

Hyvää ja onnellista vuotta 2014