keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyinen etäpäivä

Tänään vietän kotona loma / etäpäivää. On ihan hullua, että en käytä tätä mahdollisuutta useammin vaikka hyvin voisin. Pitäisiköhän tehdä lupaus, että muutaman kerran kuukaudessa alkaisin tätäkin toteuttamaan. Ajatuksenhan voisin jättää muhimaan.

Tosin aamulla jouduin tekemään toimistolle pikaisen visiitin, koska eilen töhöpäissäni jätin sinne hiiren. Näppäränä tyttönä kotona yritin pölliä mieheni koneesta hiirtä, noh se ei kuulemma jostain syytä käynyt. Kummallista???

Kotipäivän kunniaksi väsäsin itselleni aamiaisen.


Jokunen viikko sitten olin huonolla tuulella ja kovin väsynyt kaikkeen.  Tyttäreni Miia osti minulle kaupasta tuliaisiksi Arlan Ihana veriappelsiini - inkiväärijogurtin. Siitä tuli heti oitis minun suosikkini ja nyt sitäkin herkkua löytyi jääkaapista aamupalaksi. Jogurtissa on turvallinen sana inkivääri joten taloudessamme asuvat mieshenkilöt jättävät tuon herkun jääkaappiin.

Palanen vielä viime viikonloppua.

Meidän karviaispensaissa oli tauti, joten niiden elämänkaari päättyi siihen. Raivasin pensaat pois, poltin juuret ja maaperän niiden ympäriltä. Toivontaan, että tauti ei ole levinnyt kaikkiin marjapensaisiin mitä meidän pihalla on.



Omenoita on puusta tippunut siinä määrin, että nyt meiltä löytyy oma omenakomposti.


No onneksi tänä vuonna kauniita ja syöntikelpoisia omenoitakin on ollut ihan riittävästi.


Sunnuntain tein omanpiirakkaa ja omenasosetta pakkaseen. Siinä työn tiimellyksessä leikkasin terävällä veitsellä kunnon vekin vasempaan nimettömään. Sormi on nyt paketissa ja muistuttaa olemassa olostaan tämän tästä. Teräaseet eivät ole minua varten, kuulemma tästä eteenpäin minulta on kielletty  terävien veitsien käyttö.

Tämän päivän työ työt ja kotityöt on tehty. Aurinko lämmittää vielä kivasti tuolla takapihalla, joten taidanpa mennä riippukeinuun ottamaan pienet päiväunet.


Olikohan tämän kesäkauden viimeiset päikkärit riippukeinussa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Meidän perheen Tallinna

Tallinna on meille ihan jotain muuta, kuin Super Alkon kauttaa kotiin.

Tallinnasta on on pikku hiljaa tullut toinen kotikaupunkini. Kakkoskoti meillä on siellä ollut jo noin neljä vuotta. Tästä syystä en itseäni enää pidäkään turistina ja nykyisin pyrkin välttämään alueita missä turistit pyörivät.

Elokuussa Miia oli lomailemassa koti Suomessa ja samalla vietimme äiti - tytär päivän uudessa Tallinnan kodissamme. Meillä perinteinen kävely- ja dinneriretki tehtiin Telliskiveen.


Telliskiven alueella on säilytetty vanhat teollisuuskiinteistöt, niiden ympärille on  rakennettu erilaisia pop up ja desing putiikkeja sekä ravintoloita. Oma suosikkini täällä on putiikki missä myydään Thaimaalaisia puuesineitä.


Alueella vanhat junanvaunut ovat muuttuneet ravintoloiksi.


Tällä reissulla kävimme syömässä Ravintolassa nimeltä Fhoone. Paikka oli hyvin erilainen ravintola mihin olemme tottuneet. Näytti lähinnä kansakoulun luokkahuoneelta. Kiva ja erilainen sisustus. Ruoka oli hyvää, edullista ja palvelu pelasi. Ruokailimme lounasaikaan ja moni muukin sattui sinne juuri silloin, joten odotusaika oli hieman pitkähkö.


Hintataso on ihan jotain muuta, kuin Tallinan vanhassa kaupungissa.


Paikasta löytyi myös kivoja alkoholittomia juomia. Tässä yksi niistä.



torstai 1. syyskuuta 2016

Muuttoja muuton perään


Tästä kaikki alkoi. 



Hometta, hometta ja hometta

Sisäilmamittauskin tehtiin ja tulokset olivat yhtä puhtaat kuin laboratoriossa. Noiden tuloksien jälkeen kuitenkin alkoi uusien toimitilojen etsintä. Onneksi ne löytyivät suhteellisen vaivattomasti ja kivuttomasti, läheltä juna-asemaa minne autottomienkin on helppoa rantautua.

Kesäkuun mapit makasivat muuttolaatikoissa 


ja toimistomme näytti varastolta


Lopulta Malmin toimisto tyhjeni ja oli aika kääntää sivua. Unohtaa menneet ja matkata kohti uutta ja tulevaa. 


Taival kohti Pukinmäkeä alkoi. Reilu kuukausi oli siellä "asustettu", kun eräänä viikonloppuna toimistolla oli kutsumattomia vieraita. Matkaan sieltä lähti läppäreitä ja kännyköitä. Minä en tuota tapahtumaa ollut maanantaiaamun todistamassa, koska edessä oli taas uusi muutto.


Tallinnassa meillä oli pieni koti ja se lähti myyntiin, joten sielläkin piti löytää uusi asunto minne voisi asettua ja siirtää tavarat. 


Uusi koti ja uusi ilme. Ilme on vielä kovin alaston, mutta pikku hiljaa tästäkin kodista saadaan minun näköinen. Eli hiljaa hyvä tulee.


Parin mutkan ja muutoksen kautta saatiin tällä viikolla minun huoneeni kuntoon Pukinmäen toimistolla. Muutamat suunnitelmat pitää vielä toteuttaa ja sen jälkeen kaikki huoneet ja tilat alkavat olla valmiita. Sithän se voisi olla vaikka tuparin paikka.