Buranakuurin ja fysioterpian avulla pääsin eteenpäin. Aloitin lenkkeilyn, jumppasin kotona ja selkäkin tuntui on paremmalta. Olen luonteeltani hirveä murehtia ja stressaan etukäteen kaiken mahdollisen ja jopa mahdottoman. Tuolla metsässä aivotkin saivat happea ja unohdin stressaavat asiat ja murheet. Ainakin sen lenkkeilyn ajaksi, ehkä oloni muutenkin vähän helpottui ja hermoni tasottuivat.
Pääsin hyvään vauhtiin, töiden jälkeen lähdin lenkille ja se ei tuntunut edes "pakkopullalta". Olin iloinen ja hyvällä mielellä.
..se siitä ilosta. Heräsin yksi aamu ja totesin kurkkuni on ihan perkeleen kipeä. Sinnittelin tyypilliseen tapaan muutaman päivän ja yön. Kunnes lopulta luovutin ja meni lääkäriin. Diagnoosina tuli mukana angiina. Nyt olen vetänyt antibiotteja 10 päivää ja lenkkeily on luonnollisesti ollut tauolla. Nuo perhanan antibioit väsyttävät, viime yönäkin nukuin yli kymmenen tuntia. Päivälläkin pitänyt vetää parit "tirsat" kun meinaan jalkeille nukahtaa.
Tänä aamuna pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin koiran kanssa tuonne metsään. Sinne meno ei tuntunut kovin vaikealta, mutta siellä jokainen askel painoi ja kävely tuntui puuduttavalta.
Olen vuosien varrella aloittanut niin tuhannen kertaa lenkkeilyn, kuntosalin ja kotona on kaiken maailman "jumppavekotinta". Tyttäreni suusta olen kuullutkin usein lauseen, jos nuo jumppavaatteet laihdutaisivat sinä olisit kyllä tosi hoikka.
2011 vuonna oli varmaan parhaassa kunnossa olin laihduttanut 18 kg, kävin lenkillä, kuntosalilla ja huolehdin itsestäni.
Näitä kenkiä Aapo eteisessä seuraa ja jos ne jalkaani saan työnnettyä, matkaseura on aina taattu.
Muistan miten tuolloin vannotin, että niitä menetettyjä kiloja en takaisin halua. Just ja joo... niin ne vaan takaisin tulivat ja tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään. Välillä polviin sattuu ja muutenkin on paha olo. Jatkuvasti pohdin samaa asiaa, mistä saisin sen enrgian, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja opettelisin olemaan "ihmisiksi"
Tämä kaveri on aina valmis metsään mukaani lenkille ja tutkimusretkelle.
