maanantai 31. heinäkuuta 2017

Anopit Tallinnassa

Saifonin äiti tuli ensimmäistä kertaa Suomeen heinäkuun alussa. Tällä reissulla päätimme näyttää hänelle myös palan Tallinnaa.



Ladyt merellä


Vanhan kaupunkin kupeessa


Jos matkassa on kaksi kokkia. Pitää ruokapaikka miettiä tosi tarkkaan. Olin jo kerran aikaisemmin käynyt Telliskiven Kärbes Kitchen & Barissa, joten tiesin, että sinne uskallan nuorison viedä.


Kalaa...


... lihaa

...kasvisvaihtoehto eli jokaiselle löytyy jotakin. Suosittelen tätä paikkaa niille ketkä eivät syö mitään eläinperäistä. Tämä vaihtoehto on yksi sellainen ja oli erinomainen.


Saifon keksi, että mennään käymään Tallinnan eläintarhassa. Se oli kiva paikka ja oli tosi iso siinä tuli reippaat 11000 askelta, kun siellä tallusteltiin.


Minä löysin eläintarhasta söpöt karvaelukat.


Yksi eläintarhan komeista eläimistä.

Tämän jälkeen mentiin Rocca al Maren kauppakeskukseen. Jotenkin ei tuon kävelykierroksen jälkeen enää shoppailut natsannu, melkein meni et ruokakaupan kautta kotiin.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Läski mikä läski

Tähän heti alkuun lainaan Leevi and the Leavingsiä "lähes sadan kilon keijukainen" Tämä tarina on tosi ja ehkä super uuvuttava, mutta kerron silti.

Seitsemän vuotta sitten elokuussa jostain, en edes muista mistä löysin hyvinvointiohjaaja Sirpa Matilaisen. Teimme treffit Tikkurilaan. Hävetti, nolotti, olin maassa ja masentunut  ikää oli mittarissa silloin 40+ ja paino hipoi +/ - 90 kg. Itkin Sirpalle, tuskaista oloani. Positiivisena ja iloisena ihmisenä Sirpa totesi älä huoli kyllä me saadaan sinun painosi tippumaan. Ruokavalio pistettiin uuteen remonttiin. Sirpa seurasi, sparrasi ja kannusti. Pisit joka viikko viestiä kyseli, kirjasin ylös mitä söin välillä sain palautetta "kuules nyt nainen, ei näin voi mennä".

Samalla liityin Sirpan ja Sarin vetämään painonpudotus ryhmään missä oli muita saman ongelman kanssa kamppailevia. Kuinka ollakaan puoli vuotta ja painoni oli tippunut 10 kg. Olo oli jo toinen ja ulkonäkökin oli muuttunut. Keväällä 2011 olin vielä Finnbodyn painon pudotusryhmässä. Kesään 2011 mennessä olin pudottanut painoa melkein 20 kg. Se oli riemuvoitto. Olin iloinen ja onnellinen. Silloin vannotin, että ei enää ikinä noita kiloja takaisin.

Neljä - viisi vuotta meni aika mallikkaasti tuli muutama kilo lisää. Mutta sitten se otti taas ja räjähti käsiin. Tämä koko touhu on ollut sellaista jojoilua viimeiset vuodet.



Viime vuosi oli suoraan sanottuna niin "perseestä", että siinä ei paljon painonhallinta ollut mielessä ja koko pakka räjähti lopullisesti käsiini.  Paino on nyt taas samoissa lukemissa, kuin seitsemän vuotta sitten.

Kesän alussa ihana "dietti Sirpa" hyökkäsi  puskasta esiin ja sovimme, että heinäkuussa loman jälkeen tapaamme taas ja pistetään paketti nippuun. Ensimmäiset tärskyt on takana ja lukemat on taas tiedossa. Ihan oikeesti tästä ei voi olla kuin tie alaspäin. Polvet huutaa hoosiannaa, nyt mittarissa on 50+ kaikki turhat mutkut ja sitkut on nyt vain jätettävä. Oikeasti ei tämän pitäisi olla mitenkään hankalaa.

Ystäväni Stinakin pisti muutama vuosi sitten elämäsä remonttiin ja nyt hän on ihan huikea mimmi, pudotti painoaan yli 40 kiloa. Meni aikuismallikurssille ja nyt on uudet planit menossa. Joka kerta, kun katson Stinan kuvia ennen ja nyt. Sanon iteselleni "kyllä mäkin voin onnistua, se on vain itsestäni kiinni"

Se olen oppinut ja tämän on Sirpa päähäni takononut "Syödä saa kunhan katsoo mitä syö". Ja ihan aikuisten oikeesti maitorahkaa en suostu syömään ja kaikki esanssille maistuvat rahkatuotteet jätän kauppaan. Teen ruokani puhtaista raaka-aineista ja syön paljon vihreää. Aamut aloitan sitruunavedellä mihin olen lisännyt aloe-yrttijuomaa ja opettelen juomaan sen aamusmoothien. Aamukahvit vielä kehiin, niillä lähtee päivä liikkeelle.



Hyvältähän noi rasvassa paistetut silakkapihvit ja valkkari maistuu, mutta, mutta, kun tätä kuvaa katsoo täytyy tunnustaa, että "oksettaa"



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Ruotsissa äiti-tytär laatuaikaa


Muutama viikko sitten vierailin Miian luona Ruotsissa.


On muuten tosi näppärää, kun Arlandan kentältä voi suoraan hypätä junaan. Matka Tukholman keskustaan kestää vain parikymmentä minuuttia.


Miian treffasin juna-asemalla ja siitä sitten suunnistimme suoraan syömään. Nälkä oli molemmilla hirveä ja ruoka oli niin hyvää, että kuvaan kerkisi vain tyhjä lautanen.

Rannan kautta Miian luo, siinä matkalla vähän hulluttelimme kameran kanssa. Räväkkää mustaa onneksi piristää tuo Oasiksen vihreä neuletakki.

Perjantaina Miia oli töissä. Istuskelin puistossa ja paistattelin päivää. Tässä muutamia kuvia Tukholman Gärdetin huudeilta.




Ihan näyttää maalaismaisemalta ja vaikka ollaankin Tukholman keskustan alueella.


Perjantai illaksi Miia oli varannut meille pöydän  TAK nimisestä Ravintolasta.


TAK:issa on Japanilaistyylistä ruokaa. Alla linkki ravintolan sivuille.



Meidän dinneri alkoi "sakekuoharilla"  Maku oli aivaina erilainen kuin normaalin kuoharin. Tuossa oli hiukan kirpeä maku.  Minä tykkäsin. Tosin ei tuota montaa pulloa kerralla "ehkä" pystyisi juomaan.


Misokeitolla aloitettiin maistelumenu


Tässä on parsakaalia  ja kampasimpukkaa.


Tar tar pihvi kaikkine härpäkkeineen. Ihan oikeesti en minä tiedä mitä kaikkea tässäkin oli. Sen kuitenkin osaan pommin varmasti sanoa, että helvetin hyvää oli.


Kesäperunoita ja silliä voi syödä näinkin.


Kasvisvaihtoehtokin tuli testattua.


Meillä on tapana sano, että "jälkiruoka menee aina eri mahaan" Taas vedettiin päätteeksi kunnon jälkkärit.


Ruuat syöty ja kattoterassi kutsuu, eikun baila baila....


Aperol Spritz

Näiden drinkkien jälkeen lähdettiin kotiin nukkumaan. Eli se siitä baila baila. Tosin mistäs tiedätte montako näitä otettiin.

Aamulla oli tiedossa shoppailukierros, joka jäi aika lyhyeen, koska taas me syötiin ja juotiin viiniä.


Häveliäisyys syistä pistin tähän väliin kuvan missä on vesilasi.


Sunnuntaina lähdimme risteilylle Ruotsin saaristoon. Lähtiessä sää oli aurinkoinen ja lämmin. Merimatkalla taivaalle siunaanuti pilviä, onneksi oli kuitenkin lämmin.


Äitin tytär ja tyttären äiti


Tämä blogipäivitys meni nyt ihan syömisen ja viinin juomisen piikkiin. Voihan sitä kesällä joskus näinkin tehdä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Onko se rankkaa olla 50+ vai onko?

Ihan oikeesti kyllä me yli viisikymppisetkin vielä hengitämme.

Luin tällä viikolla artikkelin mitä yli kolmekymppiset naiset eivät saa enää tehdä, mitä vaatteita ja asusteita he eivät saisi enää käyttää. No, voi hyvää päivää sanon minä.

On lukuisa lista myös siitä mitä 50+ nainen ei saisi "käyttää" 



Pitkä tukka, kiellettyä olisi. Tämä kielto ilmeisesti koskee vain meitä suomalaisia, koska kyllä tuolla Etelä euroopassa "vanhoilla" naisilla on pitkä tukka mikä on joko auki tai kauniisti nutturalla. Voitaisiin sopia, että ne jotka haluavat pitää pitkää tukkaa pitäkööt ja ne ken haluavat leikata tukkansa lyhyeksi on ihan yes juttu. Molempi parempi.


Lyhyt hame. Minä en ainakaan suostu pukeutumaan "puolijoukkuetelttaan" vaikka olenkin 50+ ja pidän lyhyttä hametta sanokaa ihmiset mitä sanotte. Se on ihan must vaate mun mielestäni, tykkään kyllä pitää pitkääkin hametta. Kaikki tilanteen mukaan. Toki ymmärrän, että ei ole ihan soveliasta jos "perse" paistaa ja töissä palaveri menee reisille, kun "tissivako vilkkuu" Mielestäni kuitenkin on ihan sama oli nainen sitten 20+ tai 50+ kyllä tuo sama pätee molempiin.


Kohta lähden rakkaan veljeni Arton ja hänen vaimonsa Annen juhliin ja pistän muuten lyhyen hameen päälleni. Siinähän irvistelette, miten 50+ nainen voi kulkea lyhyessä hameessa. 

Hyvin voi, aurinkoista viikonloppua teille kaikille ja nautitaan kesästä!


- Tuija

tiistai 18. heinäkuuta 2017

I love my garden


Olen jo pariin otteeseen luvannut, että kerron näistä minun puutarhurinhommistani, no tässä nyt tulee.


Kukat on ihan kivoja, ne minäkin olen saanut ihan suhteellisen hyvin kasvamaan. mutta...

Kyllähän juttu niin on, että en minä mikään puutarhuri ole. Kolmatta vuotta olen tätä hommaa harjoitellut ja "perseelleen" menee.



Tomaatit,  taimista istutin. Vissiin sitten maaperä on liian "lannoitettua" tomaatteja ei ole, mutta vartta pukkaa sen verran, että jotain pitäisi tehrä. Suoraan sanoen ei hajuakaan mitä pitäisi tehdä ja onko edes enää mitään tehtävissä.


Mansikan kukkia olisi juuri nyt,  katsotaan nyt kuitenkin tuleeko mansikoita vai viekö rastaat kaiken.


Lavakauluksiakin hommasin ja niihin istutin kaalia tai Miia istutti. Koska keväällä, kun oli istutuksen aika mulla oli selkä ihan "paskana"  Oheistin miten nämä olisi pitänyt istuttaa mutta, 
 jotenkin tuntuu, että ei ole mennyt ihan tämä istutus niinkuin Strömsossä.


Äitillä oli hauskaa, kun näki nämä. Sanos jo, että noista ei tuu mitään. Tiukkaa on kuulemma, vieläköhän näitä voisi harventaa. Hyvä on kysymys, vastauksesta ei ole hajuakaan.


Ken uskoo, tämä on punainen viinimarjapensas. Minkäs teet nokkoset ottivat ja valtasivat tämän pensaan. Se niistä marjoista.


Aapo on vissiin ollut pitkälti oikeassa. Kaivoi kesällä ylös monet istutukset. Vissiin meinasi jo silloin että minä olen paksa puutarhuri, koska sipulit olivat ihan väärissä paikoissa.  Tais olla pitkälti koira ihan oikeessa.


Mies katsoi, että minun puutarhahommista ei tule mitään. Otti ja muutti minun gardenin työmaakopiksi.


Jaa, että mitä tähän tulee. Terassi, grilli, palju ja bileet.  Voihan pojat miten komeita "raksajätkiä" meitin pihalla on pyörinyt tämän terden rakennushommissa. 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Retki Palanderin kartanolle Ontikaan

Viikonloppu meni Miss Eloveena kisan kuvauskiertueella Virossa Palanderin kartanon upeissa maisemissa.  Jaa, että mitä minä siellä tein. Sitä samaa ihmettelin itsekkin.



No ihan aikuisten oikeesti, pari faktaa miten minä sinne jouduin tai pääsin. Ystäväni Ann-Mari minut sinne mukaansa houkutteli, hänen yritys  Xpert Consult Oü  toimii yhtenä noiden kisojen sponsorina.


Verkkokauppa mistä löytyy viiniä ja kosmetiikkaa. Paikan päälläkin voi käydä shoppailemassa. Putiikki on auki sopimuksen mukaan. Paikalle voi mennä ostoksille yksin tai ryhmissä.


Mun kesän ekat Mansikkamargaritat käytiin perjantaina ottamassa Virukeskuksen Amarillossa. Yhdet ja sitten kotiin nukkumaan, koska aamulla oli aikainen herätys. Oikeesti se vielä menkin juuri noin.

Retkemme alkoi aamiaistreffeillä Kochi Aidadissa.


Catsin mielestä tämä reissu aloitetaan tyylillä "munat pöytään"


Eikun bussiin ja matka alkakoon. Valmismatkat Valtanen kuskina Janne ja hänen seuranaan "lauma naisia" jokainen voi itse päätellä onko tuo jokaisen miehen unelma vai ammatin tuomia varjopuolia.


Kiertue alkoi muotinäytöksellä Tunikassa. Tunika sijaitsee Tallinnan satamassa osoitteessa Sadama 6. Tuossa alla linkki mistä voi käydä kurkkaamassa mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy.




Tässä yksi kauniista tytöistä ja taustalla juontohommissa missiemo Henna Peltonen. Tunikalla aika muotinäytöksen merkeissä vierähti ja eikun lounaalle.


Lounaspaikaksi Janne oli löytänyt Ravintolan nimeltä Korsaar oli muuten mielenkiintoisen näköinen paikka. Tässä alla pari kuvaa sieltä.


Tervetuloa!


Tuolla oli pääkallot poikineen.

Mahat oli täynnä ja matka jatkui kohti Palanderin ResortOntika Manor Housia. Tallinnan keskusta matkaa tuonne kartanolle oli vähän yli sata kilometriä.

Kartanolle saapuessamme aurinko paistoi ja kesä oli kauneimmillaan. Eikun terassille istumaan ja nauttimaan virokkeista. Virvokkeita en viitsinyt kuvata. Alla muita kivoja kuvia.


Palanderin kartanon tiluksilla


Minä olen taas halaamassa puita.


Tää rouva haistelee kukkia.


Vanhat rauniot


Tiskin takana Herra Kalle Palander

Kartano oli sisältä tyylillä sisutettu. Oli paljon pieniä kauniita yksityiskohtia mitkä miellyttivät silmää.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen oli aika palata takaisin Tallinnaan. Matkalla pysähdyimme Jägalaan missä oli muuten komeat putoukset. Näiden putouksien äärellä kuvattiin tämän missikiertueen viimeiset viralliset kuvat. 


Tässä missikiertueen "huoltoryhmää"


Kaikki muutkin otti itsestään selfien tässä putouksen äärellä, niin mäkin otin.

Jos seuraavaksi yritän päästä kertomaan miten tuo puutarha ja kasvihuoneprojekti etenee.

-Tuija