sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kirjahurahduksia


Olen pitkään miettinyt, että josko lataisi puhelimeen äänikirja äppin, latasinkin Storytelin.

Ensimmäinen äänikirjani  oli Kaisa Jaakkolan Palaudu & Vahvistu, kun kuuntelin kirjaa tuli tunne, tämä kirja on pakko olla kädessä. On kiva palata lukemaan uudelleen edellinen lause tai kappale.

Kirjan nimikin jo kertoo paljon Palaudu & Vahvistu.  Miten huonot yöunet vaikuttavat palautumiseen, millä keinoilla voidaan vähentää stressiä. Lisäksi kirjassa on paljon palauttavia joogaharjoituksia, kerrotaan kuinka opit rytmittämään arkea, miten liikut viisaasti. Kirjan avulla opit ymmärtämään kuinka vaikeilla elämäntapatumilla on pitkäkestoiset vaikutukset kehoon ja mieleen.
Kirja perustuu moniin tutkimustuloksiin sekä Kaisan omiin kokemuksiin kuinka unihäiriötä hoidettiin.

Nyt kirjaa lukeneena olenkin tajunnut, unen tärkeyden ja sen mikä kaikki voikaan häiritä tulevaa unta ja unen laatua. Olen aina ollut hyvä nukahtamaan. Minäkin olen toisinaan heräillyt useamman kerran yössä ja jäänyt helposti yöllä murehtimaan työasioita. Nukkuminen ja syöminen minulla kulkevat vähän käsi kädessä, jos olen päivällä syönyt huonosti ja työpäivä on ollut stressaava on melkein pommin varmaa, että uni on katkonaista ja huonoa. Pari tuntia ennen nukkumaan menoa kannattaa syödä  kaurapuuroa ja marjoja, kännykkää hyvissä ajoin kiinni ja sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa. Aika nopeasti minulla tulee uni. Joka ilta toivonkin, että saisin nukuttua yöni kunnolla.


Suosittelen kirjaa kaikille stressistä kärsiville ja muillekin ketkä haluavat jaksaa paremmin tässä arjessa ja sen haasteissa.

Facebook kaverini jo näkivätkin päivitykseni missä kerroin, että aloitin 1,5 vuoden opinnot. Minusta on tarkoitus tulla retifioitu ratkaisukeskeinen coach. Vasemmalla kädellä tätä koulutusta ei pysty toteuttamaan. Koulutus muodostuu lähiopetuspäivistä, kotitehtävistä, pienryhmätapaamisista ja omista henkilökohtaisesti valmennettavista yksilöasiakkaista tai työryhmistä. Luettavaa materiaali on paljon ja osa siitä on englannin kielistä. Tämä tuokin minulle oman lisähaasteen, koska tämän hetkinen englannin kielen ymmärtäminen ei välttämättä ole sillä tasolla, että tuosta materiaalista selviäisin ilman sanakirjaa. Kaikki tuo on tällä hetkellä uutta ja aivan erilaista mitä olen aikaisemmin tehnyt tai opiskellut.


Toivonkin, että 1,5 vuoden päästä pystyn hyödyntämään näitä oppeja omassa työssäni ja valmentamaan taloushallinnon parissa työskenteleviä henkilöitä ja muitakin mahdollisia ryhmiä ja yksilövalmennettavia.



Tämän ihanan kalenterin löysin yhdellä kirjakauppareissullani.

Ennen vaatekaupat olivat intohimoni. Nykyisin himoitsen kirjakauppoja. Jos ruokakaupastakin löytyy kirjahylly joka kerta poikkean katsomaan olisiko siellä jokin mielenkiintoinen kirja minkä voisin napata matkaani. Ostan kirjoja ja ne saattavat olla vuodenkin hyllyssä lukemattomina. Onneksi vielä en ole ostanut samoja kirjoja kahteen kertaan niin kuin miehelläni on tapana tehdä.

Yöpöydälläni on nytkin useampi kirja kesken. Voin aina iltaisin valita kirjan sen hetken mielialan mukaan.








tiistai 23. lokakuuta 2018

Mä olen niin mummo nyt

Syyskuun loppupuolella sain uuden ja arvokkaan "tittelin". Minusta tuli pienen Oliver pojan mummo. Olen iloinen ja onnellinen. 



Muutama ihminen on minulta kysynyt miltä nyt tuntuu? Kuten jo kerroinkin olen onnellinen ja tietysti äärimmäisen kiitollinen. Lisäkysymyksenä minulle on tullut "tuntuuko pahalta tai hurjalta, kun sinussa tuli mummo?" Vastaus tuohon on ei tunnu. Olenkin pohtinut,  halutaanko edelleenkin ajatella, että mummo on vanha, harmaa hiuksinen ja keppiä käyttävä nainen.  Eiköhän moni nykypäivän mummo ole ihan jotain ihan muuta. Me tämän päivän mummot käymme töissä, huolehdimme itsestämme, hyvinvoinnistamme ja opiskelemme uutta.

Lokakuun Me Naiset lehdessä oli artikkeli minun matkastani kohti muutosta. Tuon artikkelin löydät tästä linkistä mikäli kiinnostus heräsi ja haluat lukea enemmän minun matkastani kohti muutosta. 

Tässä pieni muunneltu otos artikkelista. Ruokavalio, uni ja liikunta kolmen combo mikä on muuttanut minun elämäni täysin. Nakkipaketti ja suklaalevy ovat vaihtuneet kunnon ruokaan. Netflixin tilalle on tullut kävelylenkit metsässä. Välillä vaikka kuinka laiskottaa kannattaa lähteä ulos ja metsään lenkille. Sen jälkeen on varmasti voittajan olo. 



Uuden ruokavalion opettelu on ollut osin helppoa ja osin välillä haateellista. Olen jo vuosia tiennyt mikä minulle sopii ja mikä ei. Jostain syystä kuitenkaan en ole kuunnellut itseäni ja olen kohdellut suolistoani kaltoin. Olen testannut lähes jokaisen lehdessä olevan dietin ja painoni on jojoillut muutamasta kilosta kymmeniin kiloihin. Älysin lopetta kaikki dietit  ja opettelin syömään kunnolla kuinka ollakaan painokin alkoi tippua.  




Viime aikoina on puhuttu paljon kehopositiivisuudesta. Kuulostaa ihan pöllöltä, kun tuota sanahirviötä  miettii, mutta tuo on niin totta. Mieli ja keho kuuluvat tiukasti yhteen, jos mieli voi huonosti kehokin voi huonosto. Positiivisuus ja onnellisuus lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Meidän pitäisi olla ystävällisiä ja armollisia itsellemme tämän jälkeen pystymme jakamaan sitä ystävällisyyttä ja armollisuutta myös muille.

Itse olen vuosikausia ollut ankara itselleni. Mikään ei ole ollut hyvin ja olen jakanut omaa pahaa ja riittämätöntä oloani muille ihmisille. Opettelin hyväksymään pelikuvani, katsomaan ja "puhumaan" itselleni kauniisti. Jotkut "virheet"  on vain  pakko hyväksyä ja osasta piti ottaa opiksi.

Eniten tästä kaikesta on ollut hyötyä työelämässäni. Asiat ja tapahtumat mitkä ennen saivat minut raivon partalle. Tänä päivänä olen pystynyt suhtautumaan niihin asioina, en ota niitä liian henkilökohtaisesti, pyrin ratkaisemaan ongelmat ilman "suurta meteliä". En kiellä etteikö vieläkin tule hetkiä ja tilanteita milloin tuntuu, että nyt menee pata jumiin. Silloin pitää vain muistaa ottaa happea, juoda  kuppi kahvi tai nukkua yön yli ennen kuin tekee tai sanoo jotakin äärimmäisen typerää mitä joutuisi jälkeenpäin katumaan. Muistakaa, sanottu on aina sanottu!

Viime syksyn ja talven opiskelin Paula Heinosen terveyden tukipilarit kursseilla, nyt loppu kesästä aloin opiskella ravitsemustieteitä. Aivan mahtavaa ja ihanaa tänään, sain tiedon pääsystäni Lyhytterapiainstituuttiin coaching koulutukseen mikä kestää puolitoista vuotta.


Tähän lopuksi vielä minun muutama minun vinkkini parempaan elämään.

Opi kuuntelemaan omaa kehoasi. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi sinulle.

Kysy itseltäsi  mikä sinusta olisi kivaa - ja tee sitä!






keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ihana kesäpäivä syyskuussa


Aivan mahtavaa, että elämme syyskuuta ja tänään oli lämmintä yli 20 asetetta. Nyt voi hyvin sanoa, että vielä on kesää jäljellä. Olikin ihanaa laitaa lemppari kukkamekkoni päälle ja haahuilla puutarhassa.


Tämä ihana oma rakas puutarhani on vielä kesän hengessä mukana. Täältä olen kesän aikana ja vielä nyt syksylläkin ammentanut itselleni voimaa ja energiaa.



Sain  tänään jotenkin kummallisen helposti huijattua mieheni ottamaan muutaman kuvan. Kuvat on otettu kasvihuoneessani missä on vielä kesäinen kattaus.


Tästä kuvasta  ystäväni kerkisi jo antamaan kommentin "Näytät kuvassa niin levolliselta". Varmasti totta, koska tämä paikka on yksi niistä paikoista missä on hyvä olla, täällä ei stressi eikä turhat murheet paina.



Nautitaan yhdessä vielä näistä ihanista kauniista päivistä mitä meille on tarjolla.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Minulta kysyttiin "Mistä minä sen kaiken energian ja ajan otan"

Minulle heitettiin viikonloppuna mielenkiintoinen kysymys "Mistä sinä sen kaiken energian ja ajan otat"

Tätä lausetta olen miettinyt sunnuntai päivän aikana ja tehnyt analyysiä miten elämäni on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Kaksi asiaa mitkä ovat olennaisesti muuttuneet ja minkä johdosta moni asia on muuttunut. Jokapäiväseen elämääni on tullut liikunta ja terveellinen ruoka.

Eilen makasin tuossa sohvalla ihan liian paljon, koska edellinen ilta oli venynyt pitkään. Mieleeni tuli entiset ajat kaukosäädin ja Netflix. Yhdistelmä mikä sai minulla loppuillasta aikaan järkyttävän päänsäryn ja moraalisen krapulan.

Olen koko ikäni ollut laiska liikkuja. Kaikki urheilu ja liikunta on ollut vastemielistä. Olen "rahoittanut" useita kuntosaleja ja omat käyntikertani ovat olleet superkalliita. No elämä on. Muutama vuosi sitten, kun asuimme Porvoossa siellä liikuin, kävelin metsässä ja keräsin sieniä. Rakastin metsää ja sienestystä. Muutettiin takaisin tänne Vantaalle kaikki tuo jäi kunnes nyt kesällä Thaimaan matkani jälkeen ajattelin jotain on tehtävä. Paino oli noussut, polviin sattui ja koko ajan turvotti. Kaivoin kaapista vanhat lenkkarit pistin ne jalkaan ja lähdin metsään. Aluksi kaikki oli super vaikeata, johduin väkipakolla raahaamaan itseni lenkille. Luojan kiitos, että on olemassa  Helmiradio ja Ile Jokinen. Aluksi matka taittui hitaasti, jalkoihin sattui, keuhkoihin pisti ja suussa oli verenmaku.



 Nyt tilanne on toinen. Vartaloni ja mieleni huutaa töiden jälkeen lenkille metsään ja matka taittuu mukavasti. Viime viikolla otin ensimmäiset juoksuaskeleet. Tuntui mukavalta huomata, että on tapahtunut kehitystä. Juokseminen on vielä ihan lapsen kengissä, toivon kuitenkin, että joku päivä pystyn juoksemaan useamman kilometrin ja toisenkin.


Elokuussa lähdin mukaan LIFW- haasteeseen, mitä Tomi Kokko vetää. Tämä toi mukanaan vähän uusia ulottuvuuksia liikuntaani, kotijumpan. Täällä omassa työ - vaatehuoneessani nyt parina päivänä viikossa teen muutamia helppoja sarjoja.

Toivottavasti tulee pitkä syksy ja voi vielä monta kuukautta lenkkeillä tuolla metsässä.  Otsalamppu ja heijastimetkin on hommattu. Viime talvena jo kävin ostamassa nastalenkkarit joten talvellakin voi lenkkeillä turvallisesti ilman liukastumisia. Haaveenani olisi ostaa ensi talvena sukset. Olen jo monta talvea pohtinut, pitäisikö ne hommata. Viimeksi olen hiihtänyt Kauppaopistossa  ja siitä on muuten aikaa. Jää nähtäväksi miten noiden suksien kanssa käy. Latu olisi ihan tuossa tien toisella puolella.

Ruokahan on tietysti hyvin a ja o ihmisen hyvin voinnin kannalta. Valmisruuat olen lähes kokonaan heivannut. Ainoa suuri syntini on maksalaatikko. Sitä välillä tekee niin järkyttävän paljon mieli, että on pakko ostaa. Syön paljon erilaisia vihreitä salaatteja sinne lentää milloin mitäkin. Kalaa syön joka viikko, naudanlihaa, marjoja sekä vihanneksia. Viljatuotteita en allergiani takia pysty käyttämään ja maitotuotteissa on vähän sama homma, niitä tosin vatsani kestää pienissä määrissä silloin tällöin. Jokapäiväisessä käytössä ne eivät minulla ole.

Nämä kaksi asiaa, kun ovat reilassa liikunnalla mieli pysyy kunnossa ja stressitaso laskee. Pitää tosin muistaa, jos stressin takia käy ylikierroksilla ja hermo on pinkeänä. Silloin ei ole mitään järkeä läheä suorittamaan mitään "rääkkiliikuntaa" ja kuorimittaa lisää elimistö.  Ainakin itselläni siitä tulee vain lisää stressiä.

Syön terveellistä ja puhdasta ruokaa näin vatsani  kiittää ja minulla on  hyvä olo.


Vasen kuva on otettu kesäkuun alussa Thaimassa ja oikean puoleinen on otettu syyskuun alussa täällä koti Suomessa. Painokin on mukavasti tässä projektissa tipahtanut eli pelkkää plussaa sekin.


Kolmas asia minkä vielä haluan oppia on mielenhallinta ja tietoinen läsnäolo. Tässä minulle talveksi haatetta parin muun jo aloitetun haasteen ja opiskelun ohessa.

Haasta itsesi, opettele uutta, mene mukavuusalueesi ulkopuolelle ja muista älä ole liian ankara itsellesi. Näillä minä olen päässyt omassa haasteessani eteenpäin.


Lukeminen myös kannattaa aina tässä kaksi kirjaa mitkä juuri nyt ovat minulle menossa. Tähän loppuun lainaan vielä tuosta toisesta kirjasta Minä Plus Size,  minkä on kirjoittanut Marjaana Lehtinen ja Varpu Tavi.

 Kirjassaaan Marjaana sanoo seuraavasti:"Neuvoni kaikille sohvaperunoille jaksakaa ensimmäiset kaksi kuukautta treenaamista ja ruokavalion muutosta. Sen jälkeen ette edes halua takaisin entiseen!


Tuo jos joku on niin totta!

Summa sum maarum. Töistä kotiin, syön ehkä jotain, jos väsyttää otan vartin päikkärit tai muuten vain huilaan ja sen jälkeen lähden lenkille metsään.


Kaiken tämän jälkeenkin minulle jää ihan liian paljon aikaa maata myös siellä sohvalla ja tuijottaa telkkaria.







sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kiitollisuus

Ajattelin tänään kirjoittaa pienen tekstin kiitollisuudesta.

Aihe on ollut minulle vähän haasteellinen ja  hankalakin, koska itse olen luonteeltani pessimisti. On harmillista, että negatiivinen ajattelu vie niin paljon energiaa ja sen alle peittyy moni onnellinen, hyvä ja mukava tapahtuma sekä asia.



Tämän kuvan tyttäreni Miia otti muutama viikko sitten metsälenkillä. Kuva on täynnä onnea ja iloa. Metsä on yksi paikka mistä meidän jokaisen tulisi olla kiitollinen. Meillä Suomessa on kaunis luonto. Siellä liikkuminen antaa virtaa ja voimaa. 


Viime aikoina ympärilleni on kerääntynyt erilaisia ihmisiä. Heidän kauttaan olen oppinut ymmärtämään miten kiitollisuus ei ole vain sana. Se on tunne, mikä antaa voimaa ja energiaa. 

Kiitollisuus alkaa siitä, että oppii hyväksymään itsensä ja antamaan anteeksi itselleen tekemänsä virheet. Tehtyjen virheiden kanssa on pakko elää, ne on käsiteltävä ja niistä on opittava, koska ne ovat kanssa matkustajia koko elämämme ajan.


Meidän jokaisen kannattaisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä, tehdä vaikka "kiitollisuuslista" asioista ja ihmisistä kenelle olemme kiitollisia.



Rakkauspakkaukset te olette minun elämäni yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista, tuotte minulle onnea ja iloa. Muistutatte minua aina sopivin väliajoin "ota nyt happea ja rauhoitu". 

Ihanaa sunnuntaipäivää ihan jokaiselle!

- Tuija

torstai 16. elokuuta 2018

Kasvihuoneeni elokuussa

Tämä kesä on ollut aivan ihana. Lämmöstä ja auringosta on saanut nauttia. Eipä ole tarvinnut  syödä D-vitamiinia purkista.


Kuten jo aikaisemmin kerroin. Istuttelin tänä vuonna matillisesti taimia kasvihuoneeseeni. Tomaattia ja kurkkua on tullut mukavasti ne ovat tykänneet auringosta. Yrteille kasvihuone on ollut ihan liian kuuma. Tuossa kuvassa oleva oreganokin, otti kipeää ja  rapisi jo ennen aikojaan tuohon pöydälle.

Kesäkurpitsa ei ole tehnyt yhtään kurpitsaa, kukkia on ollut paljon ja monta pientä kurpitsaakin on tullut, mutta sitten ne mätänevät ja tippuvat pois. Mistä sitten lie johtuu. Moni muukin on tätä samaa valitellut tänä vuonna.


Keski kesällä tuo kasvihuone oli ihan järkky kuuma. Lähinnä  kävin siellä vain  nopeasti kastelemassa taimet ja tuli samantien ulos. Viikonloppuna siivosin kasvihuoneen ja kävin ostamassa muutaman uuden kukkasen sinne, koska vielä on kesää jäljellä.


Pöydällä kasvaa viikuna. On siinä kaksi viikunaakin tulossa.



Tältä kaikki näyttää nyt.


Äidin varastosta kaivettuja vanhoja 70-luvun tekstiilejä. Väriä ja loistoa kasvien keskelle.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kesä on parasta!

Kesä alkoi jo keväällä. Omanapuut kukkivat ja aurinko paistoi lämpimästi.


Kesäkukkikin on joka vuosi "pakko" istuttaa. Tämän kombon istutin Mikon ja Saifonin kotiterassille komeilemaan.




Nyt meidän pihan omenapuussa on niin paljon omenoita, että vanhan puuraasun oksat laahaavat nurmikkoa. Omenapuuna alla on lavakaulus mihin olen istuttanut porkkanoita. Siihen on nyt pudonnut omena poikineen, siinä ne porkkanan alut ja tippuneet omenat  elävät kivassa symbioosissa keskenään.


Kasvihuoneeseen yritin tänä keväänä istuttaa maltillisesti taimia.Tomaatit ovat vielä vihreitä. Kurkkuja sen sijaan on syöty useampi kappale.
Lämpimät ilmat ovat ilmeiseti aiheuttaneet sen, että vihreitä, vissiin ehkä kaalimatoja on riittänyt kiusaksi asti. Eilen revin ylös kaikki loput salaatinlehdet mitkä olivat täynnä reikiä. Katsotaan mihin ne matoset seuraavaksi majoittuvat.


Heinäkuun kunniakasi haastoin itseni 10.000 asekelta päivässä. Välillä tuo on vähän lipsunut, mutta keskiarvossa ollaan kyllä reippaasti yli 10.000 asekeleen päivä vauhdissa. Parhaina päivänä on tullut yli 20.000 askelta.


Eli lenkillä on käyty niin kukkamekossa kuin lenkkivetimissä.

Kyllä kesä on parasta!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Niin ihana erilainen H&M Tukholmassa


Tässä pari kuvaa Tukholman Karlaplanin H&M:stä. Eikö näytä aika kauniilta?

Minkähän ihmeen takia suurin osa Suomessa olevista  saman brändin myymälöistä näyttävät lähinnä sekatavarakaupalta, mihin on survottu kaikki hujan, hajan ilman minkäänlaista visuaalista silmää.




Tänne Karlaplanin H&M oli samaan liikkeeseen kauniisti sijoitettu kukat, kukkaruukut


Vaatteet, asuteet


Erilaisia sisutustavaroita

Astioita

Kannattaisi meidän Suomi junttienkin ottaa tästä mallia. Niin ihana Tukholma. Onneksi lähellä, minne voi aina piipahtaa tyttäreni Miian luokse viettämään laadukasta äiti - tytär laatuaikaa.



lauantai 7. huhtikuuta 2018

Huhtikuinen kotipiha ja kasvihuone


Kevät on ihan julmetun paljon myöhässä. Viime vuonna tähän aikaa piha oli  jo  haravoitu kasvihuoneessa ja pihassa kukat kukkivat. 


Tämän viikon maanantaina meidän kasvihuoneen edusta näytti tältä. Ihan oikeasti miten tämä voi olla mahdollista.


Saman viikon lauantaina se näyttää tältä. Onhan nuo lumet jo onneksi paljon sulaneet, mutta ei se paljon lohduta. Ei ulos vielä mitään kukkia istuteta maa on ihan super jäässä ja pakkanen varmasti "panee" kaikki kukat.




Tänään kuitenkin kävin tsekkaamassa miltä kasvihuoneessa  kaikki talven jäljiltä näyttää. Jostain syystä yksi ikkunaruutu oli rikkoutunut. Siipalle tuli hommia.


Tuolla nurkassa oli elämää, kun revin nuo kuivaneet ruohosipulit pois. Siellä oli jo pienen pieniä alkuja tulossa. Jotain yrttejä oli jättänyt laiskapäivissäni tuonne  viime syksynä ja vieläkin ne tuoksuivat, kun leikkasin ne pois ja siivosin nuo laarit.



Lunta meidän etupihalla vielä on ihan kivasti. Ehkä tämä kaikki on Juhannukseen mennessä sulanut.



Nämä tähän rapunpieleen tänään laitoin. Ehkä ne vähän pakkasta kestää. Ruukun multa oli niin jäässä, että ei istutuksesta mitään tullut, mutta meneehän se näinkin.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Totuus, mitä se on?

Eilen kirjoitin facebookissa seinälleni:

"Oli mahtava viikonloppu. Kiitos taas kerran Paula ja mahtava TT "porukka". On ihanaa olla sellaisessa porukassa missä kukaan ei kulje naama nutturalla, kaikki ovat avoiminmielin ja ympärillä virtaa positiivinen energia. Tämä on meille Suomalaisille, maailman onnellisemmalle kansalle yleensä täysin vierasta. Miksi me emme hymyile, kiitä ja kunnioita kanssakulkijoitamme? Sen sijaan vittuilemme, haluamme käsittää asiat väärin ja olemme monesti ystäviä vain silloin, kun kaverilla menee "huonosti" ja itsellä paremmin tai tarvitsemme häneltä jonkun palveluksen. Ihanaa viikon alkua kaikille meille."

Jatkan tätä samaa aihetta samasta ja vähän eri näkökulmasta.

Tässä muutama aamu sitten, aamulenkillä Jari Sarasvuo kertoi tarinan Katie Byronista. Tähän Sarasvuon kertomaan tarinaan olen mielessäni palannut monta kertaa.

Meitä jokaista välillä "ottaa pattiin" niin paljon, ettei veri kierrä. Minä itse olen tästä hyvä esimerkki,  pattiin ottaa milloin mikäkin välillä pienemmätkin asiat. Suurentelemme tapahtumia ja  asioita, pyörimme vain oma napamme ympärillä.  Totuus alkaa harhailla ja harhailevan totuuden keskellä syntyy toisenlainen totuus. Tuntuuko tutulta?

Tässä neljä kysymystä, mitä kannattaisi tuon ajatuksissamme harhailevan totuuden keskellä miettiä.


- Onko se totta?

- Tiedätkö varmasti, että se on totta?

- Mitä teet, mitä tapahtuu, kun uskot siihen ajatukseen?

- Millainen olisit ilman tuota ajatusta?


Muistaisipa  "lukea" nuo kysymykset ja miettiä hetken. Muuttuisiko se negatiivinen ajattelutapa, valheellinen tai muunneltu totuus. Se totuus mikä oli näkijälle ja kuulijalle edullinen totuus vailla todellista totuutta. Saamme aikaan sisimässämme tunnetilan ja tarinan mikä estää meitä näkemästä todellisen totuuden.

On säälittävää ja surullista nähdä miten näemme vain totuuden siltä puolelta miltä sitä itse katsomme. Niin teen välillä minä ja niin varmasti tekee moni muukin.

Asioiden ja tapahtumien yläpuolelle asettuminen, turhan tramatiikan unohtaminen ja totuuden tunnustaminen välillä kipeänkin, voisiko se muuttaa meitä? Antaisiko se meille uutta voimaa mennä eteenpäin? Välillä kannattaa kuunnella ja tunnustella sitä oikeaa ja todellista totuutta.








- Totta on se, mitä tapahtuu, eikä se minkä pitäisi tapahtua.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Stressi se pirullinen kaveri


Maaliskuu on alkanut hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Duunisaralla on monta sellaista keskeneräistä projektia mitkä hyvin mielelläni olisin jättäyt väliin. Tosin pitäisi muistaa, että kaikki se mitä eteeni dunnissa  tulee on vain työtä ja siihen minut on "palkattu".

Vaikka olen ollut yrittäjänä jo lähes kaksikymmentä vuotta, toiset työasiat tuppaan vieläkin ottamaan kovin henkilökohtaisesti vaikka minulla ei ole niiden "syntymiseen" osaa eikä arpaa voin vain auttaa asiakkaitani parhaalla mahdollisella tavalla.

Miten moni meistä ajaakaan itsensä loppuun työasoilla, raha-asioilla ja jos vielä oma perhe-elämäkään ei ole kunnossa - Kyllähän siinä vahvemmankin ihmisen voimavarat loppuvat.

Itse murehdin usein asioita  etukäteen ja luon mielessäni mahdollisimman pahan kauhuskenaarion miten pieleen asiat voivat mennä. Viime aikoina olen yrittänyt oppia elämään itseni kanssa ja opetellut myös ottamaan "happea". Kuvittelin jo,  että ole voittanut itseni  ja osaan elää ilman sitä piinaavaa stressitilaa. Oloni on ollut kevyempi ja helpompi, tuntui, että osasin ajoittain elää hetkessä ja nauttia siitä. Olen aina ollut suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Otan vastaan haasteita, mutta niiden on aina pitänyt olla omalla mukavuusalueellani. Joutuessani sen ulkopuolelle saan elimistöni sekaisin ja kaikki varoitusvalot syttyvät välittömästi. Viime viikkojen stressaavat tilanteet ja tapahtumat suistivat minut hetkeksi sivuraiteille, mutta onneksi osasin nopeasti kääntää rattia ja selvisin pelkillä naarmuilla.

Stressaantuneena olisi tärkeää tehdä sitä mikä tuntuu kivalta ja mukavalta. Minulle ei stressin keskellä sovi mikään järkyttävä urheilurääkki se vain lisää stressiä ja tuntuu, että elmistöni on sen jälkeen entistä enemmän sekaisin ja stressitilani vain pahenee.  Monesti silloin tekee mieli jäädä sohvalle makaamaan, se on toinen mikä vain pahentaa tilannetta ja saa aikaan moraalisen krapulan. Itselläni parhaiten toimii, että olen liikkessä puuhastelen jotakin pientä. Kesällä, kun saan kädet multaan istutan kukkia ja kasveja se vie huolet ja murheet. Minulle hyvän  "endorfiinihumalan" tuottaa puhtaan pyykin tuoksu. Jos minä olen stressaantunut meillä ei varmasti ole ainuttakaan likaista pyykkiä nurkissa pyörimässä.

Viime vuoden lopussa tilasin itsellei ja tyttärelleni kirjan hyvän mielen vuosi (likkaa linkkiä sitä pääset tutustumaan kirjan sisältöön) on ollut kiva yhdessä täyttää kirjaa ja välillä aina jutella mitä kumpainenkin on kirjaan kirjoitellut. Kirja on ollut siinä mielessä mukava, että sitä täyttäessä on pysähtynyt miettimään unelmia, onnistumisia, haaveita ja tavoitteita omassa elämässä.



Edellisessä blogissani kerroinkin jo kuinka olen käynyt Paula Heinosen TT-kursseja ja niiden myötä olen lisää "hurahtanut" terveyden ja hyvinvoinnin maailmaan. Olen aina lukenut paljon kaikkea hyvinvointiin ja laihduttamiseen liittyvää kirjallisuutta. Tiedän paljon, mutta haluan tietää lisää. Olenkin päättänyt, että menen kohti unelmaani. Opiskelen lisää terveyden- ja sairaanhoitoa, vain aika näyttää kuinka pitkälle opiskeluissa pääsen. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja johdattaako se minut kenties kokonaan uusille urille.


Tämä kaveri osaa elää hetkessä, nauttia talvesta ja lumesta.




sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tein remontin itselleni 50+ ja se kannatti


Krooninen stressi, koko iän vaivannut yskä, jatkuvat vatsakivut ja tähän päälle vielä vaihdevuodet.

Olin jo luovuttaa, tätäkö tämä loppuelämäni on. Monen ihanan sattuman kautta aloitin Paula Heinosen TT- kurssit. Jo ensimmäisen kurssin jälkeen olin aivan liekeissä ja minulle alkoi pienin palasin selvitä, mikä on mennyt pieleen.  Parin kurssin jälkeen varasin vielä itselleni ajan FLT ravintovalmentajalle. Hän teki minulle oman henkilökohtaisen suunnitelman siitä, kuinka lähdetään rakentamaan uutta stressitöntä elämää.  Nyt on kulunut viisi kuukautta ja olen kuin uusi ihminen. Olen oppinut hallitsemaan omaa stressiäni, ruokavalioni meni remonttiin, mutta se kannatti. Vatsakivut ja kuiva yskä ovat historiaa. Aamulla on ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen.


Nyt vähän pilkon tuota johdantoa.

Olen koko aikuisiän taistellut painoni kanssa se on mennyt ylös ja välillä taas alas. Olen varmasti kokeillut jokaisen liikkeellä olevan dietin ja testannut monia proteiinivalmisteita. Ollut mukana monessa eri laihdutusryhmässä. Kuitenkin jotain on aina jäänyt puuttumaan ja tilanne on palannut sinne mistä aloitin.

Paulan kurssien myötä olen ymmärtänyt ja oppinut mikä on suoliston merkitys. Ei sanota turhaan, että suolisto on ihmisen toiset aivot. Stressi ja huono ruokavalio voivat tuohota sekä aivot että suoliston.

Mediassa on viime päivinä ollut kirjoituksia kuinka alle kouluikäisten lasten suolistovaivat ovat lisääntyneet. Prosessoitu - teollinen elintarvike mikä on täynnä lisäaineita. Eihän sitä tulisi kasvavalle lapselle syöttää. Rikkana rokassa margariinit, kannattaisi jokaisen margariinia leivälle sipaisevan kansalaisen ottaa selvää miten margariini on valmistettu ja mitä sen valmistamisessa on käytetty. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että syön terveelliesti. Just ja joo. Ruokavalioni on sisältänyt viljoja, maitotaloustuotteita ja olen ollut sitä mieltä, että rasvattomana kiitos. Loppupelissä kaikki oli helppoa viljat ja maidot pois ja rasvaa tilalle. 

Yskä on ollut kaveri kuka on kulkenut mukanani vuosi kymmenet, jätin maitotaloustuotteet pois ja samalla hyvästelin kaverini yskän. Ei ollenkaan huono valinta.

Viljayliherkkyyteni olen kyllä jo tiennyt, mutta olen ollut heikkoa tekoa ja aina langennut takaisin valkoisen viljan pauloihin. Nyt olen ollut kohta puoli vuotta ilman viljatuotteita ja vatsani on kunnossa, turvotus ja jatkuva kipu ovat tipo tiessään.

Vanhasta viljallisesta elämästäni eniten olen jäänyt kaipaamaan ruisleipää. Sen tuoksua ja makua.

Pelastus on löytynyt.



Leipomo Eilamari on kehitellyt leivän mikä on tehty taikinanjuureen eikä sisällä mitään viljaa. Parasta se maistuu ihan vanhan ajan ruisleivältä.




Itse löysin tämän leivän Hakaniemen kauppahallin Keliakiapuodista. Pääkaupunki seudulla sitä ei käsittääkseni ole muualla myynnissä. Harmi, eikö joku kauppias voisi ottaa tästä kopin ja lisätä sen omiin valikoimiinsa.


Tänään Tuijan päivän kunniaksi tein itselleni ihanan aamiaisen.


Piti ilmeisesti elää 50+ jotta tämänkin opin. Olen paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Olen kiitollinen ja onnellinen, että Paulan tiimin johdatti minut oikealle tielle. 

Tähän loppuun on hyvä lainata Paula Koivuniemeä  & Toni Wirtasta

"Illusioihin voi jäädä kiinni, on monille käynyt niin. Minuksi kasvaminen on kai kesken luulen ettei valmiiksi tuu. Kun lopetat taistelun itseäsi vastaan saat palaset kohdalleen"



Mukavaa sunnuntaipäivää, pitäkää itestänne huolta.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikonlopun satoa

Se on sit hiihtoloma, tosin ei minulla kyllä ole. Silti on hienoa, että koko viikoksi on luvattu aurinkoista, kaunista säätä ja  pientä pakkasta. Ainakin lapset tykkäävät, saavat olla ulkona ja touhuta omia juttujaan. Tosin voipi olla, että moni vanhempikin tykkää saa hiihtää, lasketella ja viettää aikaa ulkona perheen parissa.


Lauantaina lähdin ostamaan housuja. Housut jäivät kauppaan ja matkaan tarttui muutama pokkari. Olen pikkuhiljaa taas aloittanut lukemisen. Monta vuotta kesti, että en saanut ainuttakaan kirjaa luettua loppuun asti.


Viikonloppuisin yritän aina vääntää itselleni ruokaa. Olen ihan super ihastunut kalaan mitä paistan uunissa ja siihen laitan paljon tilliä, kesäsipulia, chiliä, tomaattia ja soijakermaa.


Viljayliherkkyyteni vuoksi kaupasta ei tahdo löytyä leipää mitä voisi syödä. Yritän välillä loihtia mitä ihmeellisempiä leipävariaatioita.

 Tähän taikinaan laitoin riisimaitoa, suolaa, öljyä, porkkanaraastetta, kuivahiivaa, tattarijauhoja, tattarirouhetta sekä gluteenittomia jauhoja. Nämä jopa näyttivät  sämpylöiltä ja ihan parasta jätin sen kanamunan näistä pois niinpä nämä maistuivat leivältä eikä munakkaalta.

Kevät tulee, minulla jo sormet syyhyää. Ensimmäiset sipulit on istutettu. Ulkoistutuksia saa vielä muutaman kuukauden odottaa.

Illalla onkin sitten Sillan viimeinen jakso, Kuinka käy Sagan?

maanantai 12. helmikuuta 2018

Gluteeniton ja maidoton pizza


Pizzapohja kesäkurpitsasta. Kyllä joo kuulostaa tosi oudolta. Enkä olisi ikinä uskonut, että siitä pohjasta tulee rapea ja kaiken lisäksi maistui hyvältä.





Eli kesäkurpitsa, kaksi kananmunaa, soijajuustoraastetta, suolaa ja vähän tattarihiutaleita.


Täytyy myöntää, kun tätä
tähän uunipellille levitin näytti lähinnä koiran oksennukselta.


Pohjaa paiston uunissa 175 asteessa niin kauan, että se sai tuon ruskean pinnan.


Kun pohja oli paistunut päälle laitoin eilen paistettuja broilerin rintaleikkeitä, aurinkokuivattua tomaattia, kesäsipulia ja soijajuustoraastetta. 

  
Uunista ulos pizzan päälle tomaattia ja rucolaa. Ihan oikeesti tämä oli hyvää. 

Tämä viljattomuus ja maidottomuus on välillä oikein tuskien taival. Pitää yrittää keksiä kaikken maailman vaihtoehtoja. Joskus onnistuu ja joskus ei. Yleensä nämä viljattomat leivonnaiset ovat täynnä kananmunaa ja maistuvat  munakkaalle.