Ihanaa tammikuu on melkein loppu

Tällä viikolla on Tammikuun viimeinen päivä.

Tämä kuva on otettu meidän kasvihuoneen nurkalta. Lunta on ollut ja pakkasia on muutaman päivän pidellyt.

Tammikuun ensimmäisellä viikolla minulla oli palaveri Tallinnassa. Miia lähti minulle matkaseuraksi. Siellä ei ole tullut käytyäkään reiluun vuoteen. 

 

Tämä kuva on otettu Tallinnassa Rottermannin korttelissa.

Pari tuntia oli ylimääräistä aikaa laivan lähtöön ja sen ajan saimme hyvin kulutettua aikaisella dinnerillä Ravintola Pullissa mikä on siinä Rottermannin korttelissa myös.

Alkuruokana  kalatartar

Jälkiruoka tällainen vähäkalorinen marenkiherkku

Tammikuussa oli myös "koulupäivä" Ihan paras pien ryhmä kokoontui. Meidän koutsattava oli sairaana joten suunnitelmiin tuli muutos ja minä pääsin omien ongelmien tai voisiko sanoa, että suunnitelmieni kanssa kollegani Pian koutsauskohteeksi.

Meidän ryhmä kokoontuu pari kertaa kuukaudessa vuoden ajan. Tapaamisissa jaamme kokemuksia ja koutsaamme toisiamme sekä paikalle kutsuttuja asiakkaita. Pienryhmässämme on monen eri osaamisalueen henkilöitä, joten pystymme hyvin verkostoitumaan ja hyödyntämään eri alueen osaamista opiskelussamme ja mahdollisesti myös jatkoa ajatellen.

Omassa työssäni olen päässyt konsultoimaan jo nyt yrityksien johtoa erilaisten taloushallintoon liittyvien ongelmien ja muutoksien aallokossa. Nykyinen konsultaatio usein käsittelee yrityksen taloudellista tilannetta tai opetan johtoa lukemaan yrityksen tasetta, ohjaan ja opastan yrittäjiä optimoimaan mm. verotukseen liittyviä seikkoja. Tähän kaikkeen olen nyt opiskelemassa myös laajemapaa näkemystä.

Mitä on ratkaisukeskeinen coaching?

Tulevaisuuteen suuntautuva asiakaskeskeinen valmennus. Missä etsitään asiakkaan ja valmentajan kanssa ratkaisua pulmatilanteeseen. Valmennuksessa luodaan mielikuva miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin. Valmennus etenee aina asiakkaan omien tavotteiden, toiveiden ja ideoiden mukaan.

Jos tämän kaiken jotenkin "suomeksi ja omin sanoin väännään" menneisyyteen ei jäädä märehtimään vaan katsotaan kohti uutta ja tulevaa.



Viime viikko menikin  järkky flunssan kourissa. Vedin kaikki mahdolliset vitamiinit, inkivääriä, hunajaa, teetä, buranaa ja finrexiniä. Vieläkin yskä vaivaa ja yöt ovat kovin rikkonaisia.
Flunssan ollessa pahimmillaan, yöllä nukkuminen oli melkein mahdotonta, koska yskänpuuskat eivät antaneet unelle mahdollisuuksia. Joten minäpä vietin aikaani olohuoneen sohvalla ja katson HBO Nordicilta sarjaa Black Sails. Tuo on sarja mitä ei ihan heikkohermoisen ihmisen kannata katsoa. Siinä veri ja suolenpätkät lentää. Neljä tuontakautta sitä tässä sairastellessani tuli katsottua.

HBO Nordicin sarja Black Sails  näyttelijä Toby Stephens alias Kapteeni Flint

Tämän kuva on otettu Me Naiset lehteen syyskuussa 2018 ja kuvan otti Milka Alanen.

Talvi, pakkanen, kylmä vie minusta jotenkin kaikki mehut, energia on kateissa, ilo ja onni sen mukana myös kateissa. Muistan tämän ilon ja onnen tunteen minkä kesä saa minussa esille. 

Kevättä kohti mennään!

Pikaruokaa töiden jälkeen ja eka kosketus Rediin

Lupailin itselleni uuden vuoden kunniaksi, että joka sunnuntai tekisin suunnitelman mitä syön viikon aikana ja tekisin kauppalistan valmiiksi. Olisi paljon helpompaa mennä kauppaankin, kun olisi valmis suunnitelma eikä tarvitsi suorittaa sitä hyllyjen välissä juoksua, miettien mitähän tänään ostaisi.


Yksi päivä tällä viikolla, kun tulin töistä kotiin ja yllätys, yllätys taaskaan ei ollut mitään ruokaa valmiina. Listaakaan ei ollut laadittu valmiiksi. Puolustus, eilen ei ollut sunnuntai vaan tiistai. Eli ensi sunnuntaina aloitan tämän "urakan".

Kotiin tullessani avasin jääkaapin. Mielestäni siellä ei ollut mitään mistä olisi voinut tehdä ruokaa. Vaikka oikeasti meillä on kaapit ja pakastin niin täynnä tavaraa, jos tulisi sotatila pari kuukautta ainakin menisi hyvin eikä nähtäisi nälkää.

Kaappeja availlessani löysin spagettia (gluteenitonta), tonnikalaa, tomaattimurskaa, valkosipulia, chiliä, kapriksia ja jääkaapissa oli vielä avaamaton parmesanjuusto paketti. Ei kun spaketit kiehumaan ja tein seuraavanlaisen kastikkeen.

Pannulle oliiviöljyä siinä kuullotin valkosipulit ja chilin sekaan heitin purkillisen tonnikalaa. Paistoin ne kevyesti, lisäsin tomaattimurskan. Mausteeksi vähän suolaa, pippuria ja kapriksia. Pöydälle oli jäänyt puolikas sitruuna sen vielä puristin sekaan. Siinä kastike sitten porisi sen aikaa kun spagetti kiehui. Tämän valmistus kesti kokonaiset 15 min.

Tässä teos on valmiina. Jotain vihreää tässä olisi voinut olla, mutta ei nyt ollut kotona, kun tilliä ja se ei oikein tähän kattaukseen sopinut. Uskokaa tai älkää tämä oli kaiken kukkuraksi ihan törkeän hyvää. Suosittelen kokeilemaan!

Viime lauantaina kävin ensimmäisen kerran kauppakeskus Redissä. Jotenkin tuli surkea olo, kun yrittäjänä mietin niitä kauppiaita ja kahvilan pitäjiä ketä siellä on. Iso kauppakeskus ja jessus miten oli hiljaista.Kalasataman alueella ollaan rakentamassa suurta asuin aluetta. Tuli mieleen mitenkähän ne kaikki asunnot tai edes murto-osa niistä saadaan myytyä jos ja kun saadaan varmasti sitten tuo kappakeskuskin olisi kannattavampi ja ihmisiä virtaakin olisi enemmän. Kukahan tämänkin suunnitelaman on toteuttanut?

Vielä pari omaa erityistä plussaa tuosta Redistä. Food Market on loistava ravintola konsepti maailmalta. Mistä löytyy varmasti monen makuun hyvää ruokaa edullisesti. Olisi mahtava lounas paikka. Redissä oleva K Market oli satsannut erilaisuuksiin, mutta hintataso oli mielestäni kallis. Ruohonjuuressa oli hyvä valikoima sitä suosittelen myös.

Minun vuosi 2018

Mitä tein alku vuonna 2018?

Hyvä kysymys, joka vuosi mietin "miksi en muista mitä alkuvuosi pitää sisällään". Ehkä työni luonne on sellainen, että aika kuluu siellä ja ei ole mitään erityistä kerrottavaa tämän ajan jakson tapahtumista. Ainoa mitä sieltä nyt näin jälkikäteen pulpahtaa esiin on Paula Heinonen ja Terveyden tukipilarit kurssit. Sieltä on tullut paljon hyviä oppeja sekä viisauksia. Kiitos ihana Paula!

Huhtikuussa alkoi tapahtua.

Sain jotenkin äärimmäisen näppärästi  vuosi sitten huijattua miestäni ja hän lupautui lähteä kanssani keväämällä pitkän viikon lopun viettoon Prahaan. Maaliskuun loppu tuli käsille  oli aika istua sinisille siiville ja suunnata kohti Prahaa.

Minun piti jo silloin aikoinaan kirjoittaa tarina meidän matkastamme, se sitten kuitenkin jäi. Tässä nyt pari otosta matkaltamme. Pienen tarinan kera.

Tämä Kaarlensilta, lienee yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Olen kuullut, että siltaa sanotaan jopa yhdeksi maailman kauneimmista silloista. Toiset varmaan tykkää ja toiset ei. Aamulla, kun ylitimme sillan ihmisiä ei juurikaan ollut, mutta ilta päivällä ihmisiä oli tungokseen asti.

John Lennonin seinä. Tätä muuten etsittiin, oli jotenkin "piilossa". Mieheni ei ymmärtänyt miksi tämä paikka minun oli ehdottomasti nähtävä. Totesi nähdessään jotenkin tyyliin "ihmeellistä töhryä pitkin seiniä, mitä tässä nyt on nähtävää"

Madame Tussaudsin museo. Näitähän on aika monessa kaupungissa. Minä en ollut aikaisemmin käynyt missään niistä. Tästä paikasta tykkäsin. Tämä ikuistus johtuu ihan siitä, että Jim Carrey on näyttelijä ketä en ole koskaan voinut sietää ja siksi Marko halusi ikuistaa tämän hetken.

Jos olette ajatelleet mennä Prahaan. Upavouka nimisessä ravintolassa oli Historical Fantasy Show. Mikä sisälsi viiden ruokalajin illallisen ja juomat. Show oli miekkailua, tulta ja tanssiesityksiä. Kellarimaisessa hämärässä miljöössä. Me molemmat tykkäsimme paikasta, ruuasta ja showsta. Kellari oli niin hämärä, että kuvia sieltä ei oikein saanut otettua.

Toukokuussa alkoivatkin helteet, kuka silloin olisi arvannut mikä mahtava kesä onkaan tulossa. Kesällä täällä koti Suomessa minun lempi paikkoja oli Sipoon korven metsä, koti piha ja oma ihana puutarha.

 

Lenkillä Sipoon korven metsässä

 Koti pihalta lasten järjestämiltä äitienpäivädinnereiltä.

Touko - Kesäkuun vaihteen vietin lasteni kanssa Thaimaassa. Thaimaassa on kaikkea mitä ihminen voi vain toivoa. Kaksi asiaa mitkä siellä minä haluan nostaa parasta listalle on lämpö ja hyvä ruoka. Meillä on vielä suurena plussana omasta takaa opas, tulkki, matkan järjestäjä ja kaikkea siltä väliltä.

Lento Bangkokkiin kesti  yli kymmenen tuntia. Aika meni nopeasti leffoja katsellen ja välillä vähän torkuinkin. Bangkokissa vaihdettiin konetta ja lennettiin Koh Samuille.

 Meidän hotelli oli aivan rannan tuntumassa. Mikä oli ollessa.

 Näitä me siellä juotiin. Koh Samuilla meidän seurana oli ihana Lotte. Hyvin Lotte kesti meidän perheen hönötyksiä.

Tuolla Koh Samuilla me olimme viikon verran ja sieltä lennettiin takaisin Bangkokkiin. Bangkokista  ajettiin taksilla Pattayalle. Tuo paikka taitaa olla se mikä on lähes jokaiselle Suomalaiselle tuttu tai siitä on ainakin jonkunlainen mielikuva. Minulla tämä oli nyt toinen kerta, kun siellä kävin. Mikä tuli tällä kertaa täytenä yllätyksenä Pattayalla on myös viinitila. Vierailimme siellä, vähän viinejä maistelemassa.

Näkymä viinitilalta

Pattayalla ollaan. Jossain korkealla mäellä mistä näkyy koko "kylä"

Muutama päivä Pattayalla ja sieltä takaisin Bangkokkiin. Tuktukin kyydissä pitkin Bangkokin katuja. Tiivis tunnelma, mutta hyvin mahtuu.

Bangkokissa viimeisenä iltana kävimme River  Cruiser risteilyllä missä pääsimme ihailemaan öistä Bangkokkia joelta käsin. Risteilyyn sisältyi aivan loistava Thaimaalainen buffet, tuossa alla yksi kuva sieltä.  Saifonin äiti oli meidän matkaseurana Bangkokissa.

Tässä alla vielä pari kuvaa siitä miltä Thaimaassa ruoka näyttää. Ihan oikeasti voisin elää pelkällä
Thaimaalaisella ruoalla.

 

Thaimaalainen buffee

Tosin tästä kuvasta mieheni sanoi, "mitä nuo kukat tekee lautasella".

Suomen kesä oli aivan mahtava säät suosi ja helli. Tehtiin Miian kanssa retki Jämsänkoskelle äidin luokse kauniina kesäpäivänä. Täällä tehtaan varjossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Silloin en ehkä edes tajunnut miten kaunista seutua keski-suomi onkaan.

Jämsänkosken tyttö paperitehtaan varjossa

Syyskuussa vierailin Ruotsissa tyttäreni Miian luona.  Miian luona olen aina lomalla. On ihanaa vain olla, kävellä pitkin Tukholman katuja, rantoja. Käydä syömässä, shoppailemassa ja nauttia äiti-tytär laatu aikaa. Joka kerta Ruotsissa ollessani jaksan ihmetellä  ruokakauppoja, miten ne on ovatkaan niin erilaisia kuin täällä meillä Suomessa. Tässä pari kuvaa paikallisesta marketista.

Syyskuun lopussa minusta tuli mummo. Olin aina jotenkin kuvitellut, että en minä hurahda jos ja kun saan lapsen lapsia. Ehkä kuitenkin olen  hurahtanut, tähän niin ihanaan  Oliver poikaan.

Oliver oli mukana mummon synttäridinnerillä marraskuussa.

.

Marraskuussa aloitin opiskella. Puoli toista vuotta vietän näiden kirjojen parissa. Toivonkin, että tämän jälkeen pystyn laajentamaan omaa osaamistani myös ratkaisu keskeisen coachingin puolelle

Vuosi 2018 oli ihana vuosi. On toki ollut monta notkahdustakin matkalla, mutta niitä ei kannata laskea, pitää ottaa oppia ja jatkaa eteenpäin. Itselläni mennyt vuosi on ollut henkisen kehityksen vuosi.  Haluan jatkaa tuota linjaa oppia vielä paremmin kunnioittamaan ja arvostamaan itseäni tämän kautta pystyn olemaan ystävällisempi ja kannustavampi ihminen myös muille.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019