Seitsemän vuotta sitten elokuussa jostain, en edes muista mistä löysin hyvinvointiohjaaja Sirpa Matilaisen. Teimme treffit Tikkurilaan. Hävetti, nolotti, olin maassa ja masentunut ikää oli mittarissa silloin 40+ ja paino hipoi +/ - 90 kg. Itkin Sirpalle, tuskaista oloani. Positiivisena ja iloisena ihmisenä Sirpa totesi älä huoli kyllä me saadaan sinun painosi tippumaan. Ruokavalio pistettiin uuteen remonttiin. Sirpa seurasi, sparrasi ja kannusti. Pisit joka viikko viestiä kyseli, kirjasin ylös mitä söin välillä sain palautetta "kuules nyt nainen, ei näin voi mennä".
Samalla liityin Sirpan ja Sarin vetämään painonpudotus ryhmään missä oli muita saman ongelman kanssa kamppailevia. Kuinka ollakaan puoli vuotta ja painoni oli tippunut 10 kg. Olo oli jo toinen ja ulkonäkökin oli muuttunut. Keväällä 2011 olin vielä Finnbodyn painon pudotusryhmässä. Kesään 2011 mennessä olin pudottanut painoa melkein 20 kg. Se oli riemuvoitto. Olin iloinen ja onnellinen. Silloin vannotin, että ei enää ikinä noita kiloja takaisin.
Neljä - viisi vuotta meni aika mallikkaasti tuli muutama kilo lisää. Mutta sitten se otti taas ja räjähti käsiin. Tämä koko touhu on ollut sellaista jojoilua viimeiset vuodet.
Viime vuosi oli suoraan sanottuna niin "perseestä", että siinä ei paljon painonhallinta ollut mielessä ja koko pakka räjähti lopullisesti käsiini. Paino on nyt taas samoissa lukemissa, kuin seitsemän vuotta sitten.
Kesän alussa ihana "dietti Sirpa" hyökkäsi puskasta esiin ja sovimme, että heinäkuussa loman jälkeen tapaamme taas ja pistetään paketti nippuun. Ensimmäiset tärskyt on takana ja lukemat on taas tiedossa. Ihan oikeesti tästä ei voi olla kuin tie alaspäin. Polvet huutaa hoosiannaa, nyt mittarissa on 50+ kaikki turhat mutkut ja sitkut on nyt vain jätettävä. Oikeasti ei tämän pitäisi olla mitenkään hankalaa.
Ystäväni Stinakin pisti muutama vuosi sitten elämäsä remonttiin ja nyt hän on ihan huikea mimmi, pudotti painoaan yli 40 kiloa. Meni aikuismallikurssille ja nyt on uudet planit menossa. Joka kerta, kun katson Stinan kuvia ennen ja nyt. Sanon iteselleni "kyllä mäkin voin onnistua, se on vain itsestäni kiinni"
Se olen oppinut ja tämän on Sirpa päähäni takononut "Syödä saa kunhan katsoo mitä syö". Ja ihan aikuisten oikeesti maitorahkaa en suostu syömään ja kaikki esanssille maistuvat rahkatuotteet jätän kauppaan. Teen ruokani puhtaista raaka-aineista ja syön paljon vihreää. Aamut aloitan sitruunavedellä mihin olen lisännyt aloe-yrttijuomaa ja opettelen juomaan sen aamusmoothien. Aamukahvit vielä kehiin, niillä lähtee päivä liikkeelle.
Hyvältähän noi rasvassa paistetut silakkapihvit ja valkkari maistuu, mutta, mutta, kun tätä kuvaa katsoo täytyy tunnustaa, että "oksettaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti