Minulta kysyttiin "Mistä minä sen kaiken energian ja ajan otan"

Minulle heitettiin viikonloppuna mielenkiintoinen kysymys "Mistä sinä sen kaiken energian ja ajan otat"

Tätä lausetta olen miettinyt sunnuntai päivän aikana ja tehnyt analyysiä miten elämäni on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Kaksi asiaa mitkä ovat olennaisesti muuttuneet ja minkä johdosta moni asia on muuttunut. Jokapäiväseen elämääni on tullut liikunta ja terveellinen ruoka.

Eilen makasin tuossa sohvalla ihan liian paljon, koska edellinen ilta oli venynyt pitkään. Mieleeni tuli entiset ajat kaukosäädin ja Netflix. Yhdistelmä mikä sai minulla loppuillasta aikaan järkyttävän päänsäryn ja moraalisen krapulan.

Olen koko ikäni ollut laiska liikkuja. Kaikki urheilu ja liikunta on ollut vastemielistä. Olen "rahoittanut" useita kuntosaleja ja omat käyntikertani ovat olleet superkalliita. No elämä on. Muutama vuosi sitten, kun asuimme Porvoossa siellä liikuin, kävelin metsässä ja keräsin sieniä. Rakastin metsää ja sienestystä. Muutettiin takaisin tänne Vantaalle kaikki tuo jäi kunnes nyt kesällä Thaimaan matkani jälkeen ajattelin jotain on tehtävä. Paino oli noussut, polviin sattui ja koko ajan turvotti. Kaivoin kaapista vanhat lenkkarit pistin ne jalkaan ja lähdin metsään. Aluksi kaikki oli super vaikeata, johduin väkipakolla raahaamaan itseni lenkille. Luojan kiitos, että on olemassa  Helmiradio ja Ile Jokinen. Aluksi matka taittui hitaasti, jalkoihin sattui, keuhkoihin pisti ja suussa oli verenmaku.

 Nyt tilanne on toinen. Vartaloni ja mieleni huutaa töiden jälkeen lenkille metsään ja matka taittuu mukavasti. Viime viikolla otin ensimmäiset juoksuaskeleet. Tuntui mukavalta huomata, että on tapahtunut kehitystä. Juokseminen on vielä ihan lapsen kengissä, toivon kuitenkin, että joku päivä pystyn juoksemaan useamman kilometrin ja toisenkin.

Elokuussa lähdin mukaan LIFW- haasteeseen, mitä Tomi Kokko vetää. Tämä toi mukanaan vähän uusia ulottuvuuksia liikuntaani, kotijumpan. Täällä omassa työ - vaatehuoneessani nyt parina päivänä viikossa teen muutamia helppoja sarjoja.

Toivottavasti tulee pitkä syksy ja voi vielä monta kuukautta lenkkeillä tuolla metsässä.  Otsalamppu ja heijastimetkin on hommattu. Viime talvena jo kävin ostamassa nastalenkkarit joten talvellakin voi lenkkeillä turvallisesti ilman liukastumisia. Haaveenani olisi ostaa ensi talvena sukset. Olen jo monta talvea pohtinut, pitäisikö ne hommata. Viimeksi olen hiihtänyt Kauppaopistossa  ja siitä on muuten aikaa. Jää nähtäväksi miten noiden suksien kanssa käy. Latu olisi ihan tuossa tien toisella puolella.

Ruokahan on tietysti hyvin a ja o ihmisen hyvin voinnin kannalta. Valmisruuat olen lähes kokonaan heivannut. Ainoa suuri syntini on maksalaatikko. Sitä välillä tekee niin järkyttävän paljon mieli, että on pakko ostaa. Syön paljon erilaisia vihreitä salaatteja sinne lentää milloin mitäkin. Kalaa syön joka viikko, naudanlihaa, marjoja sekä vihanneksia. Viljatuotteita en allergiani takia pysty käyttämään ja maitotuotteissa on vähän sama homma, niitä tosin vatsani kestää pienissä määrissä silloin tällöin. Jokapäiväisessä käytössä ne eivät minulla ole.

Nämä kaksi asiaa, kun ovat reilassa liikunnalla mieli pysyy kunnossa ja stressitaso laskee. Pitää tosin muistaa, jos stressin takia käy ylikierroksilla ja hermo on pinkeänä. Silloin ei ole mitään järkeä läheä suorittamaan mitään "rääkkiliikuntaa" ja kuorimittaa lisää elimistö.  Ainakin itselläni siitä tulee vain lisää stressiä.

Syön terveellistä ja puhdasta ruokaa näin vatsani  kiittää ja minulla on  hyvä olo.

Vasen kuva on otettu kesäkuun alussa Thaimassa ja oikean puoleinen on otettu syyskuun alussa täällä koti Suomessa. Painokin on mukavasti tässä projektissa tipahtanut eli pelkkää plussaa sekin.

Kolmas asia minkä vielä haluan oppia on mielenhallinta ja tietoinen läsnäolo. Tässä minulle talveksi haatetta parin muun jo aloitetun haasteen ja opiskelun ohessa.

Haasta itsesi, opettele uutta, mene mukavuusalueesi ulkopuolelle ja muista älä ole liian ankara itsellesi. Näillä minä olen päässyt omassa haasteessani eteenpäin.

Lukeminen myös kannattaa aina tässä kaksi kirjaa mitkä juuri nyt ovat minulle menossa. Tähän loppuun lainaan vielä tuosta toisesta kirjasta Minä Plus Size,  minkä on kirjoittanut Marjaana Lehtinen ja Varpu Tavi.

 Kirjassaaan Marjaana sanoo seuraavasti:"Neuvoni kaikille sohvaperunoille jaksakaa ensimmäiset kaksi kuukautta treenaamista ja ruokavalion muutosta. Sen jälkeen ette edes halua takaisin entiseen!

Tuo jos joku on niin totta!

Summa sum maarum. Töistä kotiin, syön ehkä jotain, jos väsyttää otan vartin päikkärit tai muuten vain huilaan ja sen jälkeen lähden lenkille metsään.


Kaiken tämän jälkeenkin minulle jää ihan liian paljon aikaa maata myös siellä sohvalla ja tuijottaa telkkaria.