Syyskuun loppupuolella sain uuden ja arvokkaan "tittelin". Minusta tuli pienen Oliver pojan mummo. Olen iloinen ja onnellinen.
Muutama ihminen on minulta kysynyt miltä nyt tuntuu? Kuten jo kerroinkin olen onnellinen ja tietysti äärimmäisen kiitollinen. Lisäkysymyksenä minulle on tullut "tuntuuko pahalta tai hurjalta, kun sinussa tuli mummo?" Vastaus tuohon on ei tunnu. Olenkin pohtinut, halutaanko edelleenkin ajatella, että mummo on vanha, harmaa hiuksinen ja keppiä käyttävä nainen. Eiköhän moni nykypäivän mummo ole ihan jotain ihan muuta. Me tämän päivän mummot käymme töissä, huolehdimme itsestämme, hyvinvoinnistamme ja opiskelemme uutta.
Lokakuun Me Naiset lehdessä oli artikkeli minun matkastani kohti muutosta. Tuon artikkelin löydät tästä linkistä mikäli kiinnostus heräsi ja haluat lukea enemmän minun matkastani kohti muutosta.
Tässä pieni muunneltu otos artikkelista. Ruokavalio, uni ja liikunta kolmen combo mikä on muuttanut minun elämäni täysin. Nakkipaketti ja suklaalevy ovat vaihtuneet kunnon ruokaan. Netflixin tilalle on tullut kävelylenkit metsässä. Välillä vaikka kuinka laiskottaa kannattaa lähteä ulos ja metsään lenkille. Sen jälkeen on varmasti voittajan olo.
Uuden ruokavalion opettelu on ollut osin helppoa ja osin välillä haateellista. Olen jo vuosia tiennyt mikä minulle sopii ja mikä ei. Jostain syystä kuitenkaan en ole kuunnellut itseäni ja olen kohdellut suolistoani kaltoin. Olen testannut lähes jokaisen lehdessä olevan dietin ja painoni on jojoillut muutamasta kilosta kymmeniin kiloihin. Älysin lopetta kaikki dietit ja opettelin syömään kunnolla kuinka ollakaan painokin alkoi tippua.
Viime aikoina on puhuttu paljon kehopositiivisuudesta. Kuulostaa ihan pöllöltä, kun tuota sanahirviötä miettii, mutta tuo on niin totta. Mieli ja keho kuuluvat tiukasti yhteen, jos mieli voi huonosti kehokin voi huonosto. Positiivisuus ja onnellisuus lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Meidän pitäisi olla ystävällisiä ja armollisia itsellemme tämän jälkeen pystymme jakamaan sitä ystävällisyyttä ja armollisuutta myös muille.
Itse olen vuosikausia ollut ankara itselleni. Mikään ei ole ollut hyvin ja olen jakanut omaa pahaa ja riittämätöntä oloani muille ihmisille. Opettelin hyväksymään pelikuvani, katsomaan ja "puhumaan" itselleni kauniisti. Jotkut "virheet" on vain pakko hyväksyä ja osasta piti ottaa opiksi.
Eniten tästä kaikesta on ollut hyötyä työelämässäni. Asiat ja tapahtumat mitkä ennen saivat minut raivon partalle. Tänä päivänä olen pystynyt suhtautumaan niihin asioina, en ota niitä liian henkilökohtaisesti, pyrin ratkaisemaan ongelmat ilman "suurta meteliä". En kiellä etteikö vieläkin tule hetkiä ja tilanteita milloin tuntuu, että nyt menee pata jumiin. Silloin pitää vain muistaa ottaa happea, juoda kuppi kahvi tai nukkua yön yli ennen kuin tekee tai sanoo jotakin äärimmäisen typerää mitä joutuisi jälkeenpäin katumaan. Muistakaa, sanottu on aina sanottu!
Viime syksyn ja talven opiskelin Paula Heinosen terveyden tukipilarit kursseilla, nyt loppu kesästä aloin opiskella ravitsemustieteitä. Aivan mahtavaa ja ihanaa tänään, sain tiedon pääsystäni Lyhytterapiainstituuttiin coaching koulutukseen mikä kestää puolitoista vuotta.
Tähän lopuksi vielä minun muutama minun vinkkini parempaan elämään.
Opi kuuntelemaan omaa kehoasi. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi sinulle.
Kysy itseltäsi mikä sinusta olisi kivaa - ja tee sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti