lauantai 9. syyskuuta 2017

Vain elämää syksyn varma merkki

Tuossa viikolla ääneen miehelleni tuskalin, että kesä on sitten ohi. Hän postiviiseen tyyliinsä totesi minulle "mutta syksyhän vasta alkoi".




Syksy tosiaan on tullut. Jotenkin en osaa nauttia tästä syksystä, vaikka ilma on raikas ja kuulas. Illat viilenevät, hämärtyvät ja talveen on vielä pitkä aika.

Varma syksyn merkki kuitenkin on Vain Elämää sarja. Ensimmäisen kauden jälkeen olin varma, että tämä on nyt nähty. Voi pojat, joka syksy pakka räjähtää uudelleen.

Tänä syksynä on menossa seitsemäs tuotantokausi. Mukana kuudelta edelliseltä kaudelta tuttuja kasvoja. Voiko tästä enää tulla mitään......

Kuuntelin Cheekin päivää ja hänen elämäänsä. Eihän se ole tuollakaan pojalla helppo elämä ollut. Miten pohjalla käydään ja ylös tullaan. Harva meistä tulee ajatelleeksi, ettei se ole pelkkää parrasvalojen välkettä. Kateeksi ei käy.

Vain elämää sarjan omat suosikkini.

Ilkka Alanko ja luotsivene, yksi Suomen parhaista biiseistä. Olin aina kuvitellut, että kukaan toinen ei sitä yhtä hyvin voi vetää, mutta, mutta.. Juha Tapio sen veti ja itkuksi senkin  meni. Mikä parasta tällä viikolla vasta sisäistin, että Juha Tapio ja Anssi Kela on kaksi eri henkilöä. Hyvä minä!

Olli Lindholm otti ja veti Sunrise  Avenuen kappaleesa Fairytale Gone Bad  "tuhon oma" suomenkielisen version ja Sami Habergin versio Yön Joutsenlaulusta. Molempi parempi vai miten se nyt pitäisi sanoa.

Potin, kyllä otti ja räjäytti Jenni Vartiainen Cheekin biisillä Keinu. Olen myyty!

Jenni Vartiainen ja Keinu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti