tiistai 20. maaliskuuta 2018

Totuus, mitä se on?

Eilen kirjoitin facebookissa seinälleni:

"Oli mahtava viikonloppu. Kiitos taas kerran Paula ja mahtava TT "porukka". On ihanaa olla sellaisessa porukassa missä kukaan ei kulje naama nutturalla, kaikki ovat avoiminmielin ja ympärillä virtaa positiivinen energia. Tämä on meille Suomalaisille, maailman onnellisemmalle kansalle yleensä täysin vierasta. Miksi me emme hymyile, kiitä ja kunnioita kanssakulkijoitamme? Sen sijaan vittuilemme, haluamme käsittää asiat väärin ja olemme monesti ystäviä vain silloin, kun kaverilla menee "huonosti" ja itsellä paremmin tai tarvitsemme häneltä jonkun palveluksen. Ihanaa viikon alkua kaikille meille."

Jatkan tätä samaa aihetta samasta ja vähän eri näkökulmasta.

Tässä muutama aamu sitten, aamulenkillä Jari Sarasvuo kertoi tarinan Katie Byronista. Tähän Sarasvuon kertomaan tarinaan olen mielessäni palannut monta kertaa.

Meitä jokaista välillä "ottaa pattiin" niin paljon, ettei veri kierrä. Minä itse olen tästä hyvä esimerkki,  pattiin ottaa milloin mikäkin välillä pienemmätkin asiat. Suurentelemme tapahtumia ja  asioita, pyörimme vain oma napamme ympärillä.  Totuus alkaa harhailla ja harhailevan totuuden keskellä syntyy toisenlainen totuus. Tuntuuko tutulta?

Tässä neljä kysymystä, mitä kannattaisi tuon ajatuksissamme harhailevan totuuden keskellä miettiä.


- Onko se totta?

- Tiedätkö varmasti, että se on totta?

- Mitä teet, mitä tapahtuu, kun uskot siihen ajatukseen?

- Millainen olisit ilman tuota ajatusta?


Muistaisipa  "lukea" nuo kysymykset ja miettiä hetken. Muuttuisiko se negatiivinen ajattelutapa, valheellinen tai muunneltu totuus. Se totuus mikä oli näkijälle ja kuulijalle edullinen totuus vailla todellista totuutta. Saamme aikaan sisimässämme tunnetilan ja tarinan mikä estää meitä näkemästä todellisen totuuden.

On säälittävää ja surullista nähdä miten näemme vain totuuden siltä puolelta miltä sitä itse katsomme. Niin teen välillä minä ja niin varmasti tekee moni muukin.

Asioiden ja tapahtumien yläpuolelle asettuminen, turhan tramatiikan unohtaminen ja totuuden tunnustaminen välillä kipeänkin, voisiko se muuttaa meitä? Antaisiko se meille uutta voimaa mennä eteenpäin? Välillä kannattaa kuunnella ja tunnustella sitä oikeaa ja todellista totuutta.








- Totta on se, mitä tapahtuu, eikä se minkä pitäisi tapahtua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti