Loppu keväästä Kukkis Mia oli lähdössä golfkursseilla ja kaipasi sinne matkaansa seuralaista. Hätäpäissäni lupasin lähteä seuraksi vaikka aina olin ollut sitä mieltä, että minun käteeni ei golfmaila istu.
Vajaa viikko kurssin alkuun Mia päätti skipata kurssin ja minun piti päättää lähdenkö yksin kurssille vai jätänkö minäkin sen väliin. Uskomatonta, mutta totta päätin olla rohkea tarttua härkää sarvista ja päätin mennä yksin kurssille. Markon kannustuksella oli tietysti osuutta päätöksentekooni, koska hänen vuosia sitten aloittama golf harrastus on viime aikoina ollut täysin unholassa. Pieni toivon siemen oli ilmassa "jospa minäkin innostuisin ja voisimme yhdessä mennä pelaamaan"
Jännityksellä odotin kurssia, koska mielestäni peli oli vaikea ja edes minigolfista en koskaan ole tykännyt saati sitten osannut pelata. Lauantai aamusta nokka kohti Talman golfkenttää ja edessä uudet haasteet.
Ryhmässä oli viisi innokasta golfin opiskelijaa ja opettajan meillä oli Jokeri Mikkola. Lauantain kurssi alkoi sateessa ja sateen sattuessa harjoiteltiin ulkona golfia. Pieni sade ei menoa haitannut. Swingi ei ihan vielä ole paras mahdollinen ja proksi on vielä matkaa, mutta jostakin se on pakko aloittaa ja sanontahan kuuluu, että harjoitus tekee mestarin.
Kahden päivän kurssi on ohi, taskussani on nyt tuore green cardkortti ja jälkiruuaksi sain vartalon joka ei juuri nyt tunnu ihan omalta. Nythän tästä alkaa omatoiminen opettelu ja se tie taitaa olla loputtoman pitkä.
Hyvä fiilis, olen ylpeä itsestäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti