Yöpurjehduksen tapahtumia

Perjantai illalla kello 18.10 oli köydet irti ja matka kohti Sardiniaa voi alkaa. Satama sijaitsi poukamassa mistä oli muutaman mailin matka merelle. Tuulitilanne oli etukäteen tarkastettu ja purjeet päästiin nostamaa heti, pienen hidastuksen aiheuttivat kalastusveneiden "parvi".  Purjeet oli nostettu ennen pimeän tuloa. Tosin yöllä ei missään vaiheessa saatu nauttia pimeydestä, koska oli täysikuu ja se valaisi merellä.

Kaikki meni koko yön kuin elokuvissa tuuli kuljetti välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Mikko kävi nukkumaan puoli yhdeksän aikaan nukkui kahdeksan tunnin unet. Minä torkuin aina välillä muutaman tunnin, Marko tottuneena yöpurjehtijana valvoi melkein koko yön. Otti välillä parit alle tunnin tirsat, sillä välillä minä olin väijyssä. Yön aikana nähtiin neljä rahtilaivaa, joten hiljaista oli.

Aamuyöllä Mikko heräsi ja minä painun nukkumaan. Nukkuessani miehet olivat kaivaneet kalastusvehkeet esille. Jumankekka meitä onnisti uistimeen tarttui tonnikala, tosin kala oli ala mittainen, mutta meidän paistinpannulle se silti joutui. Illalla Mikko valmisti meille tonnikalasta pihvit ja namskis, että olikin hyvää. Tuota ihanuutta on  vielä jäljellä. Huomenna satamassa meitä odottaa, pihvit kera pippurikastikkeen.

Toisenlainen "kurmee" ateria.  Yön valvomisen jälkeen iski nälkä ajattelin tehdä tuolta varastoista valmiin pasta-parmesanaterian.  Joopa, joo meidän vene haisi samalle mille luultavasti Malmin ruumishuoneella haisee ja sen maku oli ihan yhtä järkyttävä.

Tässä mun miehet lepää

Kokki kalahommissa

Järkyttävä "paska"-ateria

Nyt on lauantai-ilta aurinko on laskenut ja toinen yö purjehtien on alussa. Mikko on hurahtanut  Vares-kirjaan, Aapo makailee sitloorassa pehmustetulla penkillä, Marko juuri heräsi "päikkäreiltä" , minä olin väijyvuorossa ja siinä sivussa "salaa" tätä blogia kirjoittelin.

Yöllä tuuli vaihteli välillä mentiin mukavasti, mukavaa vauhtia. Jossain vaiheessa tuuli yltyi ja meno ei näin amatööripurjehtian mielestä ollut paras mahdollinen, köydet, masto, purjeet  ja kaikki muut kolisivat, paukkuivat ja tunne oli, maksa, sydän ja haima lähtevät irti tai ainakin vaihtavat paikkaa.  Väsy iski ja mentiin Mikon kanssa nukkumaan, oltiin niin reiluja, että jätettiin Marko yksin väijyyn. Heräsin omasta mielestäni helvetilliseen kolinaan, tavarat lensivät ja saivat uudet paikat. Tuuli oli loppunut ja Marko oli laskenut purjeet alas oli aika käynnistää moottorit.  Moottorit eivät suostuneet käynnistymään oltiin ns. meren armoilla vene heilua laidalta toiselle ja tästä syystä ne tavarat lensivät hujan hajan. Keskellä yötä kahden maissa alkoi "moottoriremontti" olihan siinä minulla ja Mikolla hetken vitsit vähissä. Mikkokin kömpi ylös, ihmetteli mikä kolisee ja mitä nyt. Marko hetken siinä "ihmetteli" ja toimi niin nopeasti, että hirvitti. Minä kerkisin siinä välillä kaatua pari kertaa ja mustelmia taas tuli. Kone saatiin siihen kuntoon, että matka taas jatkui. Lopput  50 mailia meninkin sitten koneella ajaen.­­­

Saavuimme lähelle  Marina Di Stintinoa. Vesi oli kauniin turkoosia. Markolla oli tiedossa, että syvyys vaihtelee. Minun käskettiin lukea syvyysmittaria ja ilmoittaa, kun syvyyslukemat ovat 4 metriä. Syvyysmittarin sijaan katselin jotakin helkatin lintuparvea ja kuului kolahdus ja pamahdus ja tässä vaiheessa minulla olisi ollut nitrot tarpeen. Köli otti pohjaan kiinni, että hyvin tuli sitten sekin homma hoidettua. Huomenna sitten Markolla on sukellushommat ja kölin tarkastus.

Sardiinia satamaan kiinnityimme sunnuntaina iltapäivällä joskus kahden maissa. Espanjan kieli on vaihtunut Italiaan. Huomenna tutustumme kaupunkiin ja sen ympäristöön. Tänään olemme kävelleet vain tässä sataman tuntumassa

Sardiniassa ollaan