Metsässä on mukavaa

Nyt on ihan turha kenenkään väittää, ettenkö minä olisi käynyt lenkillä. Oikeasti huomasin taas kerran miten keväinen luonto on kaunis ja ihmisen mieli sekä keho rentoutuvat metsän siimeksessä. Eihän tässä välissä ole ollutkaan kuin kevyet kuusi vuotta, kun viimeksi koiran kanssa lenkkeilin. Silloin kuusi vuotta sitten oli "läski - lihava" painonpudotusryhmässä ja kilot piti saada tippumaan. Tippuivathan ne silloin ihan komeat 18 kg. Ai olenko nyt taas samassa jamassa. Ehkä olen ehkä en :)

Nyt kuitenkin mennään erilaisin askelin ja pilke silmäkulmassa.

Viime talvena stressin ja karmean kaaoksen keskellä monesti mietin, perustaisinko oman retriitin ja alkaisin halata puita. 

Puiden halaaminen kuulemma edistää terveyttä. Kohentaa mielentoimintaa ja hyvinvointia.

Tämä on minun puu tästä pidän kiinni. 

Vapautunut voittajan olo. Jaksaa, jaksaa jatkaa.

Oli minulla viikonlopuna sparraaja ja viisauden ääni matkassa mukana.

Edelläni kuului ääni "äiti tule jo" Olin vissiin hidas.

Tämä vanha herra on hyvää lenkkiseuraa.

Punaisen tuvan katto... Pitkä ei minulla matka ole kävellä tuonne metsään rauhoittumaan ja nauttimaan kaikesta siitä mitä metsä voi tarjota.

En tiedä kestääkö tämä vimma viikon, kaksi vai kenties enemmän. Jännityksellä odotan itsekkin kuinka ämmän käy.