Elämä tuo ja elämä vie

Hiljaiseloa, mutta paljon on tapahtunut.

Meillä oli  Tallinnassa toinen koti lähes viisi vuotta. Elämän tilanne on nyt se, että aika ja resurssit eivät riitä joten, päätimme luoputa siitä. Nyt näin ja tulevaisuus katsoo mitä sitten.

Muuttokuorma Suomen kotiin.

Mutta, elämä jatkuu ja uudet tuulet puhaltavat. Tallinnan toimisto jatkaa ja hotelielämä kutsuu. Onneksi rakas ystäväni asuu, elää ja oleilee Tallinnassa ehkä hänekin sohva välillä kutsuu.

Mutta, mutta, mutta joskus mietin miksi ihmeessä ja kummassa olen valinnut tämän uran missä nyt vaikutan. Miksi en silloin joskus älynnyt miten jumalattoman mielenkiintoista biologia on. Tästä innostuneena ja hyvä ystäväni Tuijan lisää innostamana ja kannustamana lähdin mukaan

 Paula Heinosen koulutukseen 

Nyt on yksi kurssiviikonloppu takana ja lisää on tulossa. Ihan huikeen mahtavaa. Katsotaan mitä minusta isona tulee.

Villasukat

Minun ihana äitini rakastaa kutoa villasukkia.

Eipä haittaa koska, minä olen villasukkien suurkuluttaja. Joka päivä, kun tulen töistä kotiin laitan villasukat jalkaan. Seksikäästi nukunkin villasukat jalassa.

78 paria villasukkia, sata on mennyt rikki. Mulla on tällä hetkelläkin yli kaksikymmentä paria käytössä.

Ken sinisestä tykkää...

..viininpunaista löytyy. Kyllä on joka lähtöön väriä ja raitaa.

Mieheni mielestä yksiväristä harmaa-ruskea-mustalinjaa sen olla pitää. 

Parhaat tulee mulle. Äiti kutoo aina kaikista jämälangoista mulle omat sukat. Nää on aina ihan parhaat. Kyllä meidän äiti osaa.

- Kiitos rakas äiti <3

Sataa ja paistaa

Syksyhän on sitä, että sataa ja paistaa.

Sateinen metsä

Kun, sataa ja paistaa, taivaalle syntyy sateenkaari.

Sainiaiset ja sienet sulassa sovussa.

Mukavahan tuolla metsässä on hortoilla ja lenkkeillä. Illat meneekin sitten kotisohvalla hirvikärpäsiä nyppien. On muuten eri nastaa, kun ne liikuskelevat ja  tarrautuvat tuonne hiuspohjaan.

Syksyinen pihapiiri

Maailman paras paikka on koti! Meidän kotimme pihapiiri.

Kohta olisi taas haravahommia tiedossa. Vielä onneksi pääosin vihertää. Muutamia keltaisia vaahteranlehtiä on kyllä jo nurmikolla. Saapi vielä olla.

Kasvihuoneessa tomaattipuskat rehottavat, vihreitä tomaatteja olisi vielä vaikka kuinka.

Tomaattisatoa

Tämä lienee salvia, syksy tulee ja salvia senkun kasvaa. Mitähän tällä tekisi. Neuvoja ja vinkkejä otan vastaan.

Puutarhamme muuta  satoa 

Omenoita ei tänä vuonna tule paljon, mutta ne ovat kauniita ja maistuvat hyvältä.

Porkkanat oli istutettu liian tiheään ja harvennukset jäivät. Pikkasen tuli kitukasvuisia, mutta makuhan se ratkaisee.

Viime syksynä meidän karviaiset olivat melkein kaikki harmaahomeen peitossa. Poltin homepensaat, onneksi kaksi pensasta jäi jäljelle ja niistä home hävisi. Tässä tämän syksyn satoa. 

Vain elämää syksyn varma merkki

Tuossa viikolla ääneen miehelleni tuskalin, että kesä on sitten ohi. Hän postiviiseen tyyliinsä totesi minulle "mutta syksyhän vasta alkoi".

Syksy tosiaan on tullut. Jotenkin en osaa nauttia tästä syksystä, vaikka ilma on raikas ja kuulas. Illat viilenevät, hämärtyvät ja talveen on vielä pitkä aika.

Varma syksyn merkki kuitenkin on Vain Elämää sarja. Ensimmäisen kauden jälkeen olin varma, että tämä on nyt nähty. Voi pojat, joka syksy pakka räjähtää uudelleen.

Tänä syksynä on menossa seitsemäs tuotantokausi. Mukana kuudelta edelliseltä kaudelta tuttuja kasvoja. Voiko tästä enää tulla mitään......

Kuuntelin Cheekin päivää ja hänen elämäänsä. Eihän se ole tuollakaan pojalla helppo elämä ollut. Miten pohjalla käydään ja ylös tullaan. Harva meistä tulee ajatelleeksi, ettei se ole pelkkää parrasvalojen välkettä. Kateeksi ei käy.

Vain elämää sarjan omat suosikkini.

Ilkka Alanko ja luotsivene, yksi Suomen parhaista biiseistä. Olin aina kuvitellut, että kukaan toinen ei sitä yhtä hyvin voi vetää, mutta, mutta.. Juha Tapio sen veti ja itkuksi senkin  meni. Mikä parasta tällä viikolla vasta sisäistin, että Juha Tapio ja Anssi Kela on kaksi eri henkilöä. Hyvä minä!

Olli Lindholm otti ja veti Sunrise  Avenuen kappaleesa Fairytale Gone Bad  "tuhon oma" suomenkielisen version ja Sami Habergin versio Yön Joutsenlaulusta. Molempi parempi vai miten se nyt pitäisi sanoa.

Potin, kyllä otti ja räjäytti Jenni Vartiainen Cheekin biisillä Keinu. Olen myyty!

Jenni Vartiainen ja Keinu

Se on sit syksy ja syyskuun ekat sävelet

Syksy on tullut. Aamulla mittarissa oli alle kymmenen astetta.

Vuosi sitten tähän aikaan oli lämmin ja shortsikelit. Polttelin silloin homeisia karviaispensaita. Toista on  nyt....

Aamulla puin mekon päälle. Kävelin autolle ja meinasin jäätyä. Eikun takaisin sisälle ja vaatteet vaihtoon. Räväkkää mustaa tilalle ja kaapista piti kaivaa poplarikin eka kertaa tänä syksynä. Johan tarkeni.

Mistähän sekin johtuu, että tangot ja kaapit pursuaa vaatteita, mutta mukamas mitään kivaa ei ole mitä päällensä pistäisi. Minusta olisi niin super ihanaa jos joku stailaisi minut uuteen uskoon. Olisi kiva nähdä saisiko sieltä jotakin uusia ajatuksia ja tuulia tähän omaan pukeutumiseen.

Stailauksesta puheen olleen, ihana kampaajani BOBin Paula soitti minulle tänään. Kertoi, että jää lomalla ja oli minulle aikaa suunnitellut ennen lomaansa. Keskiviikkona sitten Paula laittaa minut taas nätiksi.

Palataanpas vielä tuohon pukeutumisosioon. Joka toinen päivä käyn Oasiksen verkkokaupassa kurkkimassa kaikkea kivaa ja niin paljon tekisi aina mieli tilata sitä sun tätä. Nyt minua siellä eniten huutaa  Jenkins Paitamekko.

Tänään aloitin abs challenge 30 day haasteen. Kuukausi tästä eteenpäin rääkätään vatsalihaksia. Kiva nähdä onko minulla kuukauden kuluttua edes jonkunmoiset vatsalihakset vai edelleen vain nämä vatsamakkarat.

Tänään aukesi Tallinnan Lootsissa uusi viinipuoti. Viinien lisäksi siellä myydään myös kosmetiikkaa. Sieltä löytyy kivoja isänpäivälahja vinkkejäkin. Partatuotteet Menrocks. Käykää shoppailemassa.

Tästä jatkuu syyskuun eka viikko.

Unelmat, mikä on sinun unelmasi?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen taas täällä. Reilun viikon kestänyt flunssa on vienyt voimat lähes totaalisesti. Enää on  onneksi jäljellä  vain järkyttävä yskä. Yskiessä tosin sattuu jokaiseen lihakseen ja tuntuu, että rintakehästä joku yrittää väkisin pyrkiä ulos.

Aamukahvilla luin erään bloggarin kirjoitusta unelmista. Tämä oli innostava ja lähellä oleva aihe.

Viimeiset  vuodet olen rumasti sanottuna vetänyt "stressi perseessä" ja siinä touhussa on unohtunut oma hyvinvointi ja jaksaminen. Moni aamu on ollut vaikea ja itkun kanssa olen saanut itseni liikkeelle, painavin ja raskain askelin. Ympärilleni kaasantunut negatiivinen "kenttä" sai aikaan sen, että makasin sen kaiken negatiivisuuden seassa ja ruokin sitä. En pystynyt näkemään ja kokemaan ympärilläni tapahtuvia positiivisia asioita.

Meidän jokaisen ihmisen ympärillämme tapahtuu paljon, kaikkiin ei tarvitse vaikuttaa, ottaa kantaa saati sitten murehtia niitä. Tuo lista on lähinnä itselleni muistutuksena siitä, että jatkuva murehtiminen ja stressaaminen syö miestä ja naista.

Haluan muuttua ja välittää itsestäni. Haluan unelmoida.  Osa unelmista toteutuu ja osa jää haaveeksi. En kuuntele, jos joku sanoo minulle  olet hullu tuo ei tule koskaan toteutumaan.

Juuri nyt unelmoin omasta pienestä hyvinvointikeskuksesta. Unelman keskellä on piste jossa lukee hyvinvointikeskus ja mitä sen ympärille rakentuisi ja missä muodossa kukaan ei voi sitä tietää. Olen päättänyt läheä rakentamaan tätä unelmaa

Ilmoittauduin Paula Heinosen FLT koulutusohjelmaan. Koulutus alkaa nyt syyskuussa ja kestää vajaan vuoden. Mikä minusta sitten isona tulee, katsotaan ja kuulostellaan. Ensimmäinen askel on otettu.

Mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää kaikille. Voikaa hyvin ja antakaa aikaa itsellenne. Eläkää hetkessä. Älkää välittäkö siitä mitä joku muu sanoo tai ajattelee. Muistakaa välillä ajatella "itsekkäästi" vain itseänne.

-Tuija