Maanantaiaamuna nukuin pitkään, koska yöllinen polvisärky piti hereillä ja muutenkin yö oli katkonainen.
Olin sopinut autoliikkeeseen tapaamisen iltapäiväksi. Toiveikkaana ajattelin, että vihdoinkin voisin tehdä päätöksen ja tilata uuden auton. Jessus sentään, että sekin voi olla vaiketa vääntöä. Uutta autoa ei ole tilattu ja tarjouskilpailu alkaa taas ns. nollasta. Eikun kärsivällisyyttä peliin.
Tiistai ja keskiviikko tuli ja meni. Sairaslomailin kotona ja suunnittelin tulevaa muiden päänmenoksi.
21. - 24.2.2013
Olin sopinut Miian ja Mikon kanssa, että lähdemme torstaina aamulla ajamaan kohti keski-Suomea. Meillä kaikilla oli omat suunitelmat missä ja kenen kanssa vietämme siellä aikamme. Minä olin päättänyt, että menen äidin luo yöksi. Edellisestä kerrasta olikin jo pari vuotta tai ehkä jopa viisi. Aika äidin kanssa meni mukavasti. Päivitimme kuulumisia ja nauroimme vanhoille tapahtumille. Aika oli kuultanut muistot ja vanhat "järkyttävät ja tiukat tilanteet" saivat uuden käänteen sekä heleät naurut. Perjantaina ajoimme lasten kanssa takaisin Vantaalle ja edessä oli viikonloppu.
Mikko lähti perjantaina takaisin omaan kotiinsa Turkuun. Hän oli viettänyt hiihtolomaviikon täällä Vantaalla kavereiden kanssa ja kuskasi minua sinne sun tänne sekä valmisti joka päivä meille mahtavan päivällisen tai lounaan.
Miia vastaavasti jäi tänne viikonlopuksi. Tänään sunnuntaina Helsingissä on yliopiston juhlat jonne Miia ja hänen tyttökaverinsa menivät edustamaan Vaasan yliopistoa. Kotini toimi pukeutumispaikkana. Siinä pääsin seuraamaan nuorison kiireistä ja tiukkaa aikataulutusta. Seurauksena oli, että kaikki meikkauksessa ja kaunistautumisessa tarvittavat välineet ovat kauniisti sijoitettu tilataiteeksi pitkin olohuonettani.
Enkä jonkun mielestä nuo alla olevat kuvat eivät ole mitään eivätkä tunnu missään. Noh minun nipo luonteeni huomioon ottaen tavaroiden pitää olla omilla paikoillaan eikä hujan hajan pitkin poikin. Jätin kuvaamatta kylpyhuoneen ja siellä pesukoneen päällisen. Sen verran voin paljastaa, että siinä ei tyhjää tilaa tällä hetkellä ole. Yksin kun asuu tavarat ovat omilla paikoillaan ihan automaattisesti.
Kevätauringon paistaessa pöly näkyy jokaisen tason päällä ja on ihan "pakko" päästä siivoamaan. Tämän kauniin ja aurinkoisen päivän vietänkin siivouksen ja rakkaan harrastukseni pyykinpesun merkeissä. Ihana tunne, tänä aamuna polvi oli ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen melkein normaalin oloinen. Joutenkos tässä nyt touhuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti