Aina ei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan

29. – 30.3.2013

Pitkä perjantai ja suuntaamme kohti Gibraltaria ja siellä Tarifin satamaa. Tarkoituksemme on viettää siellä päivä tai pari. Kaupunki vaikuttaa etukäteen ihan kivalta ja siellä  on paljon nähtävää.

Matka joutui ja sää vaihteli. Sadetta ei alku matkassa juurikaan ollut. Delfiinejä en vieläkään päässyt näkemään.

Kello neljä iltapäivällä näkyi ensimmäisen kerran Afrikan rannikko. Tuulet ja virrat johdattivat meitä niin hyvin, että olimme arvioitua aikaisemmin perillä Tarifin satamassa. Paikallinen satamahenkilökunta lähestyi venettämme omalla veneellään. Näytti paikan mihin vene olisi pitänyt kiinnittää. Laiturin reunassa oli metalliset mitkä lie palat eihän siihen voinut venettä laittaa,  pyysimme uutta paikkaa. Huonolla engalannin kielellä varustettua satamavirkailija vei meidät toiseen paikkaan ja tilanne oli ihan sama. Radiopuhelimen välityksellä Marko ja virkailija selvittivät tilannetta. Lopulta meille tuli tieto, ettei meidän venettä saada kyseiseen paikkaan. Virkailija ilmoitti, että seuraava satama on 15 mailin päässä ja se olisi Gibraltarin niemessä. Matka jatkui kohti veroparatiisia.

Afrikka ja siellä Marokko näkyvissä.

Saavuimme Gibralttarin satama-alueelle ja aloimme pimeässä etsiä vierasvenesatamaa. Ensimmäinen paikka löytyi missä oli betonilaituri, lukittu portti. Eli Suomeksi ihan paska laituri, vieressä oli ainoastaan bensa-asema ja kaupunkilaisten omat venepaikat. Eikun uutta etsimään, kolme tuntia pyörimme Gibralttarilla väistellen isoja matkustajalaivoja, rahtialuksia. Luulimme vihdoin löytävämme vierasvenesataman. Vierelle ilmaantui poliisivene, sieltä poliisi ilmoitti ”kaikki satamat on suljettu”. Se siitä veroparatiisita, Gibralttarista ja sen maisemista. Niin siinä pimeässä yhdentyi Eurooppa-Afrikka-Atlantti ja Välimeri. Täysin turhautuneena uuden sataman etsintään.  Pari vaihtoehtoa löytyi  ja  päätimme purjehtia seuraavaan satamaan Puerto Sotograndeen. Oli pimeää, vettä alkoi tihuttaa ja sukkuloimme sataman portista sisään. Pimeässä etsimme vapaata venepaikkaa ja taas ne helvetin betonilaiturit. Fenderien vaivaus oikeaan paikkaan, ne saatanan narut, solmut ja springiköydet….suomeksi perämies ei ollut ihan etevimmästä päästä niissä hommissa. Kippari oli suhteellisen rauhallinen, mitä nyt välillä äänenpainosta saattoi tulkita ettei homma mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Vene oli kiinni parien kolhujen jälkeen yöllä kahden maissa. Laiturille kaarsi autolla vartijat piti esittää passit.  Ajattelin, että nyt on homma ohi, eikun paikalle tuli poliisit ja taas passit ja paperit esille. Paperit oli kunnossa ja poliisi kävi veneessä katsomassakin. Mitä sitten lie katsoikin. Vihdoin pääsin täysin nääntyneenä veneeseen. Istuin hetken ja vain tuijotin tyhjää.  Nukkumaan pääsimme lopulta, Marko heräsi  pari kertaa yön aikana piti käydä fendereitä ja vuorovettä seuraamassa sen helvetin betonilaiturin takia. Yöllä molemmat nukuimme vähän ja huonosti. Aamu valkeni ja satamakonttoriin tekemään tuloselvitys ja maksamaan tämän reissun kallein venepaikkamaksu. Tutkimme lähialuetta ja nopeasti oli nähty, tänne emme jää Golffarien satama, kaikki paikat oli golf jotakin ja edes ruokakauppaa en sieltä löytänyt. Aapostakin paikka oli ihan paska, koska meni  ja väänsi  tarpeensa hotellin kukkapenkkiin J

Betonilaituri ja satamaa paikassa  Sotogrande

Fuengirolan satama-alueelta, vierasvenepaikat täynnä joten matka jatkuu.

Matka Välimerellä jatkuu. Sää oli aivan loistava, otin veneessä matkan aikana aurinkoa ja hermo lepäsi kaiken tuon edellisyön sähellyksen jälkeen. Olimme ajatelleet, että menemme Fuengirolan vierasvenesatamaan yöksi ja päiväksi tai kahdeksi.  Joopa, joo satamassa ei ollut tilaa. Olimme jo onneksi tehneet suunnitelman kahden  paikan varalle joten purjeilla kohti Puerto de  Benalmedan satamaa.  Vihdoinkin satamassa ja saimme venepaikankin. Vene oli kiinnitetty, fenderit asetettu paikalleen, tankki täytetty vedellä ja sähköt veneessä. Iloitsin, että nyt voimme viettää täällä pari päivää.  Menin suihkuun ja ihmettelin mikä helkatin kolina ja pauke kuuluu, kunnes tajusin köli hakkaa pohjaan. Menin katsomaan mittareista ja huomasin, että vettä on välillä sallitun 2,2 m alle. Marko oli juuri ennen tuota lähtenyt Aapon kanssa lenkille, joten soitin paniikkipuhelin ”köli hakkaa pohjaan”  Marko tuli veneelle, tutki asiaa ja totesi, että lähtö täältä nyt tuli. Siinä oli sitten vitsit taas vähissä. Siirsimme veneen satamakonttorin laituriin täksi yöksi  ja kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

31.3.2013

Lähes kellon ympäri tuli nukuttua. Aamukahvien jälkeen Marko lähti respaan selvittämään tilannetta. Luojan kiitos saimme luvan olla tämän päivän ja vielä ensi yön tässä respan laiturissa. Eli tänään lähden tuonne Markon nimeämään juppi kaupunkiin hortoilemaan.  Hortoilemiset on nyt hortoiltu. Baareja, baareja ja niiden edustalla monenmoista  sisäänheittäjää. Kadut väärällään turistiroinaa, jota oikeasti ei kukaan missään tarvitse,  lukuun ottamatta sitä ostamaani lierihattua.

Muuten päivä on ollut niin tuulinen, että hiuksetkin ovat meinanneet lähteä päästä ja vene heiluu tässä laiturissa niin, että välillä minua hirvittää kestääkö narut ja hajoaako joku paikka.  Markon sanojen mukaan tämä on ihan normaalia, täytynee sitten uskoa.

Huomenna aamulla ostamaan pallo fenderit ja sen jälkeen matka jatkuu kohti uutta satamaa.

Juppisatamassa on näppärää, kun veneellä voi mennä kauppaan.

Vierasvenesataman konttuuri

James Bondikin oli täällä, oli muuten komee mies!