27.- 28.3.2013
Tiistaina jalat ja vartalo huusivat sen verran hoosiannaa, että päivä vietettiin ihan veneellä ja sen tuntumassa. Sää oli sateinen joten sekään ei innostanut lähtemään Portimaon satama-aluetta pidemmälle.
Keskiviikkona aamupäivän valmistelimme lähtöä. Tavarat taas sellaisiin paikkoihin etteivät ne purjehduksen aikana lentele hujan hajan pitkin venettä, kaupassa käynti, satamapaikan avainten luovutukset, venepaikkamaksut ja Aapon ”pissatukset”.
Puoli kahden aikaan iltapäivällä pääsimme jatkamaan matkaa. Sää oli alku matkan aurinkoinen ja tuulta oli sen verran, että purjeetkin saatiin nostettua. Tuota lystiä ei kuitenkaan kauan kestänyt, aurinkoinen sää jatkui mutta tuuli tyssäsi ihan täysin. Edessä oli purjeiden lasku ja seuraavat reilut 100 mailia piti taittaa matkaan koneen avulla.
Kello on nyt yöllä viisi. Muutaman kerran tässä yön aikana on maininkeja tullut sen verran, että astiakaapissa olevat kahvikupit ovat kilkattaneet ja pyörineet hyllyllä. Muuten tavarat ovat pysyneet hyvin paikallaan eikä niitä aamulla tarvitse alkaa keräillä pitkin veneen lattioita.
Muutaman tunnin olen yön aikana nukkunut. Tuolla perähytissä missä on meidän makuutila, sen alapuolella sijaitsee osa veneen konehuoneesta ja moottorin tärinä, rytinä ja hyrinä aiheutti minulle sellaisen tunteen, että maksa, perna ja suolisto vaihtoivat paikkaa. Joten kärvistellään tässä tämä yö ja huominen päivä, eiköhän seuraavana yönä taas nukuta.
Aamulla yhdeksältä paikallista aikaa saavuimme Espanjaan Cadizin satamaan. Aurinko paistoi jo siihen aikaan lämpimästi, eli tiedossa oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Normaalien satamarituaalien jälkeen kannoimme viltit ja tyynyt veneen kannelle ja otimme siinä ”tirsat” yöpurjehduksen päätteeksi.
Kävimme päivällä tutustumassa Cadizin kaupunkiin. Siisti, vanha kaupunki, kapeine kujineen. Jostain yllättävästä syystä kävelyretkemme oli ajoitettu siesta-aikaan eli kiinni oli mm. Masssimo Dutin ovet. Pitäisiköhän jo huolestua, koska aurinkolasikoteloa lukuun ottamatta muuta ei ole shoppailukierroksilta käsiini jäänyt.
Satama-alueen kävelykatu
Kesä on :)
Marko keräsi meille illaksi eväät veneelle :)
Miehet menee aina puihin joka asiassa.
Päivän parin sisällä olisi tarkoitus jatkaa matkaa kohti Gibraltaria, veroparatiisi kutsuu. Vissiin ammatinvarjopuolia, että ensimmäisenä tuosta maanosasta tulee mieleen verot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti