Vapun aatto meni töissä veroilmoituksien parissa. Kerittiin siinä päivän päätteeksi vähän juhlistaa vappua kohuvien juomien parissa.
Baarissakin poikkesin vähän ennen puolta yötä ja taas kerran pääsin toteamaan saman vanhan ajatuksen "ei ne paikat ole minua varten" .
Tänään vapun päivänä, olen pessyt pyykkiä ja laiskotellut kotona. Mikon kanssa käytiin Tikkurilan Oklahomassa syömässä. Ruoka oli hyvää. Tarjoilijatytöt olivat iloisia ja hyvän tuulisia. Mikko luonnollisesti tarkkaili tilannetta ja maisteli ruokia niinkuin ammattilaisen tuleekin.
Alkuun oli kampasimpukoita ja bataattipyrettä.
.jpg)
Pääruokana jo minulle heikkoudeksi muodostunut paistettu maksa. Nams nams miten oli hyvää.
Jälkiruokaa ei enää noiden annoksien jälkeen jaksanut syödä.
Tikkurilan kävelykatu oli roskainen, räjäinen ja sieltä saattoi havaita Wapun. Terassit olivat täynnä eri-ikäisiä ihmisiä jotka olivat enemmän tai vähemmän nauttineet kuplivia, kuohuvia ja muita maltaisia juomia. Jotenkin sitä tässä iässä ihmettelee miten lastenrattaat pienet lapset ja lähes tajuttomassa humalatilassa olevat vanhemmat kuuluvat yhteen. Missä on aikuisen ihmisen äly ja järki. Ihanaa kuulla omien lapsien suusta, että "äiti sinä et koskaan ollut humalassa, kun olimme pieniä". En ollut en, enkä kärrännyt pieniä ihmisiä juopuneena pitkin kylien katuja. No jokainen meistä elää tyylillään. Mikä minä olen muita arvoselemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti