Alku viikko meni ärtymyksen, kiukun ja pahatuulisuuden parissa koska pelkäsin keskiviikkona oleva hammaslääkäriä. Lähes jokainen hammaslääkärikäyti aiheuttaa minulle tuskaa, koska leukaluut saattavat lähteä useita kertoja pois paikaltaan pienenkin operaation aikana. Onneksi minulla on ihana hammaslääkäri hän ottaa tämän asian aina huomioon ja antaa minun tarvittaessa ottaa tarvittaessa "happea" myös operaation aikana.
Mikä ihanaa tällä kertaa leuat pysyivät paikallaan ja pelko oli turhaa. No tulipahan taas kiukuteltua.
Torstaina poikettiin Markon kanssa Tallinnassa hoitamassa muutamia juttuja mm. Markon kotipaikka on tästä eteenpäin Eesti. Olen aina sanonut, että en mene naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. No nyt taidan ainakin melkein olla eli perun sanani.
Perjantaina syksy saapui meidän perheeseen, Miia lähti omaan kotiinsa Vaasaan. Koko kesä on yhdessä pyöritty ja touhuttu kaikkea. Tuntuu ihan hullulta ja vähän haikealta, kun tämä kesä siltä osin oli nyt sitten tässä. Onneksi Marko on vielä ensi viikon minun kanssani ettei ihan koko porukka kerralla kaikkoa maailmalle. Marko lähtee syyskuun alussa Mallorcalle jatkamaan kesken jäänyttä veneen muutosprojektia. Arviolta kuukauden päästä vene olisi siinä kunnossa, että päästäisiin taas purjehtimaan. Minulla on tarkoitus aloittaa kesäloma syys-lokakuun vaihteessa ja lähteä "siirtämään" venettä Välimereltä takaisin Atlantin puolelle missä on tarkoitus viettää talvi. Mahdollinen "talvehtimis" paikka on Kanarian saarilla.
Työtantereella myös tapahtuu. Uutta työvoimaa kaivataan kovasti ja sen rekrytoinnin eteen tehdään ahkerasti töitä. Tarkka silmäinen lukee, Timo tekee töitä minä odotan valmista kattausta asian tiimoilta. Toimitilat jäävät pieneksi ja uusia ollaan etsitty. Perjantaina kävimme muutamia tiloja katsomassa. Toinen niistä vaikutti sellaiselta paikalta minne voisimme vaikka muuttaa, ensi viikolla olemme viisaampia ja katsomme pääsemmekö saman neuvottelupöydän ääressä sopimukseen tiloista. Jännittävää!!!!
Viikonloppu on mennyt kotinurkissa pyöriessä. Lauantaina kävimme sienimetsässä ja löytyihän sieltä muutama tattikin minkä voin paistaa. Maasto oli sellaista missä sieniä pitäisi olla, mutta harvaan niitä siellä tuntui kasvavan. Jos jotakin kaipaan meidän Porvoon perämetsän kodista, on se sienimetsä mikä oli ihan talon nurkalla. Voi miten hermo siellä lepäsi ja sanko täyttyi sienistä.
"Joku liikkuu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti