Marko tuli koti Suomeen lomailemaan

Viime viikon tiistaina Helsinki - Vantaa lentokentälle saapui pari tutun näköistä miestä toinen keski-ikäinen hyvin ruskettunut lähes jo etelän maalaiseksi muuttunut ja hänen seurassaan teini-ikäinen miehen alku sekä meidän koiruus Aapo.

Aapon ensimmäinen lentomatka oli sujunut hyvin, pientä hämmennystä koiruus oli ilmeisesti kokenut, kun joutui lentokentillä usean vieraan henkilön kanssa tekemisiin.

Nyt on melkein viikko vierähtänyt ja on ollut aivan loistavaa, kun minulla on  mies kotona muutaman viikon. On tässä moni jo kerinnyt kyselläkin typeriä kysymyksiä, arvailla meidän parisuhteen tilaa ja "rohkeimmat" ovat jopa päätelleet, että olemme eronneet.  Käsittämättömän kummallista, että monen ihmisen mielestä kunnon parisuhde on sitä, että molemmat menevät aamulla töihin ja tulevat illalla kotiin. Viikonloput vietetään enemmän tai vähemmän alkoholin huurussa ja kaivellaan vanhoja draamoja. Me olemme päättäneet, että teemme toisin ja olemme onnellisia näin.

Pari yötä Marko nukkui kotona ja totesi, että meidän sängyn patjat ovat ihan "paskat"  muistuttavat kuulemma lähinnä perunapeltoa. Liekkö tässä syy miksi minullakin on usein selkä aamuisin ihan jumissa. Nyt on uudet patjat tilattu ja saapuvat meille ensi viikolla.

Sienimetsässäkin on käyty kolme sientä näin eikä ole hajuakaan mitä ne oli. Joten sinne ne jäivät polun reunaan töröttämään. Taitaa olla vähän liian kuivat kelit sienille. Mustikoita ja vadelmia olisi jonkun verran metsässä ollu, mutta niiden kerääminen on minulle jotekin ylivoimaisen vaikeaa. Olen lapsena kerännyt kiintiöni täyteen. Jos olen ihan rehellinen, äiti ja isä veivät meidät aina syksyisin marjametsään.  Metsään saavuttuamme istahdimme lähes välittömästi veljeni kanssa mättäälle ja aloimme syödä äidin tekemiä eväitä. Joillain kerroilla äiti keksi mielestään loistavan idean  ennen kuin saamme alkaa syödä eväitä meidän pitää kerätä yksi jogurttimukilinnen marjoja ja ainakin silloin tuntui, että se muki oli ämpärin kokoinen eikä täyttynyt koskaan. Tämän "traumaattisen" kokemuksen johdosta omia lapsia en ole marjametsään vienyt. Vaikka hyvää se olisi voinut niillekkin tehdä.

Lauantain tehopäissäni kasasin käyttökelpoista meille turhaa tavaraa hinnoittelin ne ja sunnuntai aamulla veimme ne itsepalvelu kirpputorille myyntiin. Töissäkin taitaa tulla huomenna yllättyneitä ilmeitä, kun huushollin astiat ovat kadonneet.

Huomenna on maanatai ja uudet kujeet. Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille.