Aikainen syyksyinen tiistaiaamu. Parvekeen ovi voi vielä olla öisin auki yöt ovat vielä lämpimiä ja juuri nyt jalkoihin kulkeutuu ihana ilmavirta ulkoa. On syksy ja kesä taas taittunut taakse. Mieli on siltä osin  haikea ja tunne sama vanha minne se kesä katosi.

Viikko sitten tiistai aamulla Marko ja Aapo lensivät takaisin Mallorcalle minä totuttelen yksin oloon ja eloon mikä tuntuu hieman tuskaiselta, mutta ei auta pärinät näin se taas on. Lohtuna tässä on se, että pari viikkoa töitä ja sitten pääsen itsekkin kesälomalle ja lennän Markon luokse sinne Mallorcalle mistä sitten jatkamme matkaa johonkin. Nyt tuo sana "johonkin" tuntuu äärimmäisen rauhalliselta ja rentouttavalta sanalta. Tapani mukaan päässäni ja kehossani vallitsee matkaa edeltävä stressitila. Tänne jäävien asioiden lokerointi, organisointi ja muu säätö. Täysin turhaa, mutta minkäs sitä itselleen tekee.

Kuppi kahvia, suihkun kautta töihin. Tästä jatkuu tämä tiistai.