Reilut kaksi vuotta sitten pistin elämäni remonttiin ja päätin, että nyt tämä "lihapullana" olo saa riittää. Salaa ja vaivihkaa kertyneet liika kilot oli pakko saada pois. Peili ei enää valhdellut. Elimistö huusi hoosiannaa oli tunne, että polvet eivät kestäneet sitä painoa, vatsa oli aina kipeä ja muutenkin paha olo. Työnsin suuhuni kaikkea minä voi luokitella osastoon "tätä ei kuuluisi ihmisten syödä, ainakaan näin usein" ja loput voi luokitella osastoon "teollisesti valmistettu lisäaineseos". Vitamiinit ja hivenaineet olivat minulle lähes tuntematon käsite.
Aloin lukea kirjallisuutta ja kävin kursseja mitkä käsittelivät ruokaa, terveyttä ja hyvinvointia. Paula Heinosesta tuli suosikkini, terveydentulipilarit ohjelmaa kuuntelin viikonloppuisin lenkkipolulla Porvoon perämetsässä. Samaan aikaan huomasin myös, että meillä kotona on koira. Niin no, Aapohan oli meillä ollut vasta kuutisen vuotta :) Tässä yhteydessä varmaan Aapokin huomasi, että täällähän asuu Markon lisäksi myös joku nainen. Ainakun Aapo näki, että otan takin ja laitan lenkkarit jalkaan, koiran häntä heilui ja se juoksi jo metsätietä kohti.
Vuodessa sain tiputettu painoani 18 kiloa. Taival ei ollut mitenkään äärimmäisen tuskainen, mahtuuhan siihen tietysti muutamat vaikeatkin hetket. Paino tippui, ulkonäkö ja olo muuttuivat hurjasti. Silloin mielessäni päätin, enää ikinä en laske itseäni tähän samaan pisteeseen ja tästä eteenpäin tulen huolehtimaan itsestäni.
Aina ja ei koskaan....
Muutimme Tikkurilaan, keittiön ikkunasta näkyy Heureka ja sen ympäriltä alkaa upeat maisemat missä voi lenkkeillä. Viime syksynä Marko ja Aapo lähtivät purjehtimaan kohti maailman meriä. Minulla oli aikaa vain itselleni ja sain tehdä ihan juuri sitä mikä minusta tuntui hyvältä eli olisin voinut huolehtia vain omasta hyvin voinnistani.
Kyllä vain töiden jälkeen kotoa löytyi sohva ja kaukosäädin. Makasin joka ilta tässä sohvalla kahdesta neljään tuntiin, lenkillekään en voinut mennä koska töissä oli niin kiire ettei kerkiä...."hyvä tekosyy" Pikku hiljaa myös ruokakulttuurini muuttui löysin paikallisen bensa-aseman ja sen kulinaristiset valmis ruuat sekä lähi pizzerian lähes 3000 kalorin pizzat. Kunnon ruokaa "sain" vain silloin, kun Mikko tuli luokseni sitä tekemään. Kesällä tilanne onneksi vähän muuttui, kun Miia asui luonani. Ruokaa teimme yhdessä ja se oli terveellistä, mutta mukaan tuli myös suklaa ja jäätelo. Työmatkoiltani raahasin suklaata kotiin kassikaupalla. Se siitä terveestä elämästä ja lenkkeilystä. Vaakan olin siirtänyt jo suosiolla sivuun, koska olin jo alkukesästä joutunut menemään vaatekauppaan ostamaan pari numeroa isommat vaatteet. Edes tässä vaiheessa ei mitkään kellot sisälläni soineet tai kait ne soivat mutta biisi oli ihan paska.
Tällä kuluvalla viikolla rohkaisin itseni ja astelin vaakaan. Karu totuus iskeytyi silmilleni lähes kymmenen kiloa oli painoni noussut vuodessa. Tosin en voi sanoa, että olisin jotenkin yllättynyt. Täysin tiedossa oleva katastorfi. Nyt vaaditaan tahtoa ja toimintaa. Olohuoneen nurkassa pitkään levänneet jumppapallo, kahvakuula ja käsipainot niistä oli aika pyyhkiä pölyt pois ja ottaa ne käyttöön. Urheiluvaatteita minulla on joka lähtöön. Miia kerran sanoinkin, "jos pelkät jumppavaatteet laiduttaisivat, meidän äiti olisi maailman laihin". Jaakaapin sisällön olen jo tänään kauppareissulla laittanut uuteen uskoon.
Ikää tulee ja maaliin on toivottavasti vielä pitkä matka. Joten oman itseni kannalta nyt on syytä siirtyä takaisin Paula Heinosen kaveriksi. Kirjoittelen tänne aina välillä miten on mennyt ja kuinka muutosremontti etenee.
Nyt kaunis päivä, otan ja lähden tuonne Heurekan rantaan lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti