torstai 13. helmikuuta 2020

Lomalla Meksikossa vol2

Reilu viikko on nyt täällä Meksikon Playa del Carmenissa vietetty. Lämmintä on ollut joka päivä lähes 30 astetta. Yhtenä iltana taisi tulla pari sadepisaraa eli säät ovat olleet mitä loistavimmat.

Mitäkö täällä on Jukatanin niemimaalla on?

Avenue 5 pääkatu. Kadulla myydään kaikkea matkamuistoista vaatteisiin. Kaksi lausetta mitä siellä kuulee jatkuvasti "best price for you"  ja "hello I see you in the hotel". Jep, jep...
Katu on pitkä ja samaa tavaraa päästä päähän.  Hinnat ovat turistihintoja joista puolet saa helposti tingittyä. Pari korttelia kun siirrytään itään hinnat tippuvat jo mukavasti ja myyjät eivät hyökkää päälle.


Tässä kuva sieltä pääkadulta, eli tätä roinaa sieltä löytyy. 

Yöelämä kestää aamu viiteen saakka eli jos haluaa bilettää menoa kyllä riittää. Meillä tuo bilettäminen ja yöelämän viettäminen on ollut vähän heikon puoleista.




Tämä kuva on otettu Playa del Carmenin Avenue 5 tuntumassa olevalla Los Fundadores puistoaluella.

Paikalliselta "matkatoimistolta" ostimme kaksi opastettua retkeä toinen Chichen Itzaan ja toisen Sian Kaaniin. Matkojen hinnat olivat aavituksen halvempia kuin Tui matkatoimiston järjestämät 
suomenkieliset matkat, eikä retkillämme ollut suomenkielistä opasta. Se ei meidän menoa haitannut, oltiin ainot suomalaiset muut matkailijat olivat enimmäkseen ranskalaisia.

Chichen Itzaa kutsutaan Jukatanin helmeksi. Alue oli täynnä mayojen muinaisia raunioita, temppeleitä  ja pyramideja jotka on rakennettu alk. 400v. ennen ajanlaskumme alkua. Opas täällä puhui sekaisin Italiaa, Espanjaa sekä englantia joten välillä oli hiukan haasteellista kuunnella mitä hän kertoi. Minä annoinkin periksi ja tutkin itsekseni noita "kivikasoja" ja sitten jälkeen päin mieheni kertoi minulle oppaalta kuulemaansa tarinaa.

 Päivä oli lämmin ja tuulinen, hatustakin  piti pitää kiinni.


Päivä oli tosiaan niin kuuma ja käveltiin sen verran, että kylmä jalkakylpy oli illan päätteeksi ihan paras idea.

Tuolta argeologiselta alueelta siirryimme pikku bussilla kohti Zazil Tunichin luolan syvyyksiä. Luola näytti aivan mahtavalta ja sinne olisi voinnut mennä uimaan, mutta sen verran siellä oli kiljuvaa nuorisoa, että päätettiin miehen kanssa siirtää se uintikeikka seuraavalle kerralle.


Zazil Tunichin luola


Sillä aikaa, kun toiset olivat uimassa minäpäs löysin joukon komeita miehiä ja tietysti änkesin niiden kanssa samaan valokuvaan. Tällä iällä meinaan kaikki miehet on komeita, vähän meikatummatkin.

 Retken hintaan sisältyi vielä ruokailu meksikolaisessa buffassa. Ravintola näytti ihan siltä miltä kuvittelinkin niiden maaseudulla näyttävän.


Tämä retki oli sitten siinä. Eikun seuraavaan kohteeseen.


Sian Ka´an tämä paikka oli kaikkea sitä mitä minä rakastan meri, veneily, tyrskyt ja aurinko. En yhtään ihmettele, että muinaiset Mayat kutsuivat Sian Ka'ania paikaksi, jossa taivas alkaa - kyllä tuossa paikassa jotain taivaallista olikin. Aivan huipputason luonnonpuisto minkä ympärillä oli merta, eri lintulajeja, delfiinejä, merikilpikonnia luonnollisessa ympäristössään meressä. Eikä ihmisen luomassa ahtaassa ja stressaavassa delfinaariossa.



Matkamme kohti luonnonpuistoa alkoi tällä kulkupelillä. 



Meitä oli lähes parin tunnin ajomatkan päässä odottamassa Speed boatit.


Kengät pois ja veneeseen. 


Käytiin uimassa ja välillä otettiin vähän virvokkeita.

Tuolla Speed Boatilla ajelimme useamman tunnin. Sen verran aaltoja välillä tuli, että tuon kokoinen vene vähän pomppi ja vesi lensi välillä ihan mukavasti päälle. Suussa maistui suola, tukka oli kunnon tärkissä ja vaatteet olivat suolan peitossa. Olin jo vähän päässyt unohtamaan miten ihana paikka meri voi olla, siellä kaikki jotenkin pysähtyy ja elän vain siinä hetkessä. 


Merikilpikonna kävi meitä tervehtimässä.


Delfiinipariskunta poikasineen


Pelikaani


Lintu, ihan paha mennä sanomaan mikä lintu.


Lintu jos toinenkin. Tämä on kuvattu paikalla missä olisi voinut olla myös krokotiilejä. Eipä vain näkynyt ainuttakaan. Onhan se hyvä, olisin voinut joutua vaikka vahingossa sen kitaan. 


Tämmönen tosi vaarallinen Lepardi oli yhdessä puussa myös paistattamassa päivää.


Hovikuvaajani rakkas siippani löysi rannalta myös yhden kottaraisen kuka nojasi pelicanin kylkeen.


Aina yhtä ihana kekko


Tämä oli retki oli jotain aivan mahtavaa ja ihanaa. Suosittelen kaikille ketkä täällä Jukatanin niemimaalla vierailevat. Luontoaparhaimmillaan. Tuonne voisin minäkin mennä vaikka uudelleen. 

Tänään sitten istunkin tässä hotellihuoneen parvekkeella, koska iho sen verran punoittaa ja ottaa kipeetä, että ei kiitos aurinkoa tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti